Suomessa on valtava määrä pieniä yrityksiä, mutta ne eivät kasva suuriksi – mikä mättää? Heikki Koskenkylä analysoi kasvun esteitä

Suomessa on valtava määrä pieniä yrityksiä ja erittäin vahvoja suuryrityksiä, mutta keskisuurissa jäämme pahasti jälkeen. Pienet eivät kasva keskisuuriksi, eikä uusia suuryrityksiä synny. Missä vika? Taloustieteiden tohtori Heikki Koskenkylä pohtii Yrittäjän päivänä keinoja, joilla suomalaisten yritysten toimintaa voitaisiin helpottaa ja edistää. Yrittäjiä suuresti ihaileva Koskenkylä käy läpi eurooppalaisia verrokkimaita ja arvioi Suomen työmarkkinoiden kipupisteitä.

Heikki Koskenkylää haastattelee ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos (ps.).

Heikki Koskenkylä (vasemmalla) Simo Grönroosin haastateltavana. Yrittäjien tilanteesta keskustellaan ensimmäisten 21 minuutin ajan. Youtube.

Heikki Koskenkylän mukaan yleinen ilmapiiri yrittäjyyteen on parantunut.

– Muistan erityisesti 1960-1970-luvun, jolloin oli vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Tuolloin voiton tavoittelusta ei tykätty, vasemmistossa oli tuolloin paljon yrittäjävastaisuutta. 1990-luvun suuren laman jälkeen, Paavo Lipposen pääministerikaudella tehtiin merkittäviä yritysverotuksen helpotuksia. Ollaan menty selvästi parempaan suuntaan kuin aikaisemmin.

“Suomen yritysrakenne on eriskummallinen.”

Hiljattain Suomen Perustan talousaiheiseen pamflettiin yrittäjyydestä kirjoittaneen Koskenkylän mukaan Suomen yritysrakenne on eriskummallinen.

– Maassa on 350 000 yritystä, mutta jos maa-, metsä ja kalatalouden yritykset otetaan luvusta pois, jää jäljelle 290 000 yritystä. Määrä ei ole juuri muuttunut viime vuosien aikana. Yli 250 henkeä työllistäviä suuria yrityksiä on 600. Keskisuuria on 2 500, tämä on hirveän vähän. Tämä on talouden kokoon suhteutettuna vain kolmasosa siitä, mitä Ruotsissa on.

– Pieniä yrityksiä meillä on erittäin paljon – 10-49 työntekijää työllistäviä ja mikroyrityksiä, jotka työllistävät 2-9 henkeä sekä yksinyrittäjiä, joiden määrä on kasvanut kaikkein eniten.

– Lopputulema on erittäin mielenkiintoinen: suuria vientiyrityksiä suhteessa talouden kokoon on kolmanneksi eniten maailmassa. Se kertoo siitä, että Suomesta on tullut mahtavia keksintöjä.

Hyviksi esimerkeiksi Koskenkylä nostaa Nokian ja Wärtsilän.

– Mutta kun mennään keskisuuriin, niin silloin määrät romahtavat. Pienten yritysten määrässä ollaan EU-maista kärjessä. Tämä on EU:n tasolla erikoista.
Koskenkylän mukaan Suomessa, Italiassa ja Ranskassa on paljon yrityksiä. Italiassa on paljon pieniä työpajoja ja toiminimiä, mutta nämä eivät ole dynaamisia. Suomessa on samaa sävyä.

“Työnantajayrityksiä on vain 90 000. Tämä kertoo siitä, että rakenne on huolestuttava. Yritykset eivät kasva riittävästi.”

– Ongelma näkyy meillä siitä, että työnantajayrityksiä on vain 90 000. Tämä kertoo siitä, että rakenne on huolestuttava. Yritykset eivät kasva riittävästi.

– Syitä tähän on useita. Olen yrittänyt purkaa niitä kirjassa. Suomessa yritykset eivät ole niin vientiorientoituneita kuin suuryritykset. Pienyritysten osuus viennistä on Etlan laskelman mukaan 10 prosenttia, jonkinlainen virallinen luku on 20 prosenttia. Ruotsikin on 35 %, Ranskassa melkein 50 %, Saksassa 45 %.

Koskenkylän mukaan maamme yrityskentästä puuttuu tiettyä dynaamisuutta, lisäksi sääntelyä voi olla liikaa. Arkuus ja kieliongelmat vaivaavat. Uusia suuria yrityksiä ei tule lisää, jotain pitäisi tehdä.

Mutta perusongelma ei ole ollut Suomessa kovin paljoa esillä.

– Teollisuuden osuus työllisyydestä ja koko taloudesta on huolestuttavasti supistunut. Se oli euroon liityttäessä 23 prosenttia, nyt vain 14 prosenttia. Saksa on pitänyt teollisuutensa tänä aikana samalla tasolla 23 prosentissa. Yhdysvalloissa teollisuuden osuus on 10 prosenttia – ja tämähän heijastuu Donald Trumpin politiikkaan. Englannissa 12 prosenttia. Suomen talous on perustunut erittäin vahvaan teollisuuteen. Se on supistunut erittäin huolestuttavasti.

“Teollisuuden osuus työllisyydestä ja koko taloudesta on huolestuttavasti supistunut.”

– Kaikkein selkeimpiä osoituksia siitä, että talous on yrityssektorin varassa, on se, että jalostusarvosta yritysten osuus on 80 prosenttia. Julkinen sektori on tukipalvelu. Se saa aikaan 20 prosenttia. Toinen luku on julkiset menot per bruttokansantuote. Se on aivan eri luku kuin jalostusarvo. Näitä lukuja sotketaan usein.

Mutta toisaalta julkiset menot ovat valtavan suuret, Koskenkylä huomauttaa. Niissä Suomi on Euroopan kolmen kärjessä.

– On aika outoa, että julkiset menot per BKT ovat Suomessa 57 prosenttia. Ranska on tässä ykkönen, Italia erittäin korkealla. Saksalla 38 prosenttia.

– Samoin Suomi on kokonaisveroasteessa Euroopan kärkimaita. Tällä on negatiivinen vaikutus kasvuun ja työllisyyteen. Kokonaisveroaste on meillä 43 prosenttia, Saksassa 38 prosenttia. Ero on aivan hurja, ja näkyyhän se siinä, että Saksassa viennillä on hurja veto, täystyöllisyys, nuorisotyöttömyys käytännössä nollassa, ja saavat maahanmuuttajatkin työllistettyä yllättävän hyvin.

Mitä sitten veropolitiikassa pitäisi tehdä, jotta yritysten asema helpottuisi?

– Yhtiöverossa 20 prosenttia on kilpailukykyinen – sehän tuli Suomeen 2014 Jutta Urpilaisen valtionvarainministeriaikana. On melko yleinen näkemys, että se maksoi hänelle viran. Tämä on demareille edelleen kova pala. Mielestäni tämä oli taitava veto.

– Alvin alaraja on selvä asia. Eli kyse on siitä, kuinka paljon liikevaihtoa yrityksellä pitää olla, ennen kuin arvonlisäveroa aletaan maksamaan. Ennen se oli 8 500 euroa, nyt 10 000. Monissa maissa raja on kymmenissä tuhansissa. Sanoisin, että raja voisi olla 20 000 eurossa.

Listaamattomien yritysten osinkoverotus saa Koskenkylän puistelemaan päätään.

Listaamattomien yritysten osinkoverotus saa Koskenkylän puistelemaan päätään.

– En ole koskaan ymmärtänyt. Osinkoverotus rakennetaan kahdeksaan prosenttiin nettovarallisuudesta, tämä on mielivaltainen kynnys. Sitten on vielä euromääräinenkin luku, jonka alla on 25 prosenttia verollisia, yläosa hyppää osittain pääomatulojen verotukseen.. Ei tässä ole mitään järkeä. Asiasta on tehty useita ehdotuksia, myös valtionvarainministeriön työryhmältä, mutta ministeri Petteri Orpo (kok.) on hyllyttänyt sen. Ei tällaista ole missään muualla. Järjestely ohjaa investointeja väärään suuntaan.

Sitten yrittäjien eläketurvasta.

– Eläketurva on tavallaan verotusta. Moni yrittäjä maksaa liian vähän YEL-maksuja. Yrittäjähän määrittelee itse työtulon.

Useat asiantuntijat ovat Koskenkylän mukaan sitä mieltä, että järjestely on uudistuksen tarpeessa.

Entä yritysten rahoitus?

– Laajan kyselytutkimusten mukaan rahoitus on yrittäjien asialistalla vasta viidennellä tilalla. Eniten vaikuttavat talouden yleinen tilanne, kustannusten nousu, tuotekehittely ja sääntely – sitten vasta rahoitus.

Koskenkylä huomauttaa, että 70 prosenttia rahoituksesta on pankkiluottoja.

– Suomi on pääomamarkkinoiden kehityksessä pahasti Ruotsia jäljessä. Tästä hyvä esimerkki on yhteispohjoismainen markkinapaikka First North. Ruotsilla on ollut siellä aina vähintään 150 yritystä, nyt 200. Kymmeniä on mennyt päälistalle. Suomesta siellä oli pitkään 3-4 yritystä. Nyt on 30.

– Pääomamarkkinoiden kehittyminen jäi Suomessa alun alkaen jälkeen. Asiaan ovat osallisia myös kotitaloudet. Suomessahan on talletuksia 80 miljardia. Tämä on eniten EU-maista henkilöä kohden. Ruotsi on kaukana jäljessä. On vain Saksa, joka on korkealla. Siellä on kovasti ihmetelty, miksi ihmiset säästävät talletuksiin. On vain psykologisia selityksiä – kuten tulevaisuuden pelko. Suomessa on vähän samanlaista.

Suomalaiset makuuttavat pankkitileillä rahojaan. Korot ovat nollassa, kansalaiset lihottavat pankkeja.

Suomalaiset makuuttavat pankkitileillä rahojaan – talletuksissa oleva 80 miljardia on liikaa. Koskenkylän mukaan kymmenen miljardia riittäisi.

– Korot ovat nollassa, kansalaiset lihottavat pankkeja. Ehkä hallituksen uudesta yrityksestä, osakesäästötilistä on jotain apua.

Mutta Koskenkylä painottaa, että Suomi on kaikissa suhteissa Ruotsia jäljessä.

– Sanotaan, että jonkinlaista varovaisuutta, riskinoton puutetta – dynaamisuuden puutetta on täällä. On kuitenkin menty eteenpäin.

Miten sääntely vaikuttaa pieniin yrityksiin?

– Yrityksen perustaminen on helppoa. Työnantajaksi ryhtyminen on ongelma. Paperisota lisääntyy ratkaisevasti. Jos ajatellaan, että 180 000 yksinyrittäjästä joka toinen työllistäisi yhden, niin työllisyysasteemme olisi pohjoismaista tasoa.

– Hallituksella on esitys alle 20 hengen yritysten irtisanomissuojan heikentämisestä. En ota tähän kantaa, asia on epäselvä. Saksassa sosiaalidemokraattien liittokansleri Gerhard Schröderin aikana tehtiin uudistus, jossa alle 10 hengen yrityksistä poistettiin kokonaan irtisanomissuoja. Johan alkoi työllistyminen. Mutta Suomen ay-liike ei tällaisesta tykkää.

Pitäsikö koeaikaa pidentää?

– Sanoisin, että kun itse aikoinani menin töihin, kului 2-3 vuotta ennenkuin oli puhettakaan siitä, että työ vakinaistettiin. Ei tuntunut missään. Liiotellaan ihmisten kyykyttämistä. Sanoisin, että koeaika pitäisi pidentää 12 kuukauteen. Kukaan ei menettäisi yhtään mitään, ja tämä antaisi työnantajalle samanlaista suojaa. Voisi olla myös porrastettu järjestely.

Seuraavaksi paikallisesta sopimisesta ja pääomamarkkinoista

– On muistettava, että Suomi on eurossa. Valuuttakurssi ei voi devalvoitua, toisin kuin Ruotsilla jossa valuutta on heikentynyt niin paljon, että suomalaisia alkaa jo hirvittää. Aikoinaan Paavo Lipponen vannoi kuuluisassa eduskuntakeskustelussa, joka löytyy edelleen Youtubesta, että hän pitää huolen siitä, että julkinen talous on tasapainossa, ja että tarvittavat työmarkkinajoustot saadaan. Mutta ei niitä ole tullut.

– Kaikesta pitäisi voida sopia paikallisesti, mutta selkeissä työehtosopimuslainsäädännön raameissa. On vaikeaa ymmärtää, miksi ay-liike vastustaa ja pelkää. Tämä etenee hitaasti.

Tämä on Koskenkylän mukaan ykköskysymys.

– Pääomamarkkinoiden kehittämistä yritetään. Joukkorahoitus ja joukkolainat ovat menneet monissa muissa maissa valtavasti eteenpäin. Siis markkinoiden kautta rahoitusta yrityksille ilman pankkisidonnaisuutta.

Entä yritystuet?

– Näitä on tutkittu paljon. Ovat pääasiassa tehottomia. Eivät ole lisänneet tuottavuutta, ja niitä jaetaan aivan liian pitkään hyvin kannattaville yrityksille. Ei tässä ole mitään järkeä. Lähtisin näitä painamaan alaspäin. Jokainen hallitus 2010 jälkeen on luvannut tukia vähentää, erityisesti Jan Vapaavuori TEM:ssä ollessaan vannoi, että tuet pienenevät. Mutta seuraavana vuonna paljastui, että tuet olivatkin kasvaneet. Äskettäin tehty Mauri Pekkarisen (kesk.) selvitys ei tuottanut minkäänlaista tulosta.

“Se, että tukia jaetaan hyvin kannattaville firmoille, on käsittämätöntä.”

– Eriskummallista. Joitain tukia voisi jättää aloittevien yritysten riskipitoiseen tuotekehitykseen, mutta se, että tukia jaetaan hyvin kannattaville firmoille, on käsittämätöntä.
Koskenkylä katsoo, että olisi parasta, että kannattaville yrityksille ei suunnattaisi tukia, ja että verotusta painettaisiin vastaavasti alas.

– Yleinen kannattavuustuki on käsittämätöntä. Perussuomalaiset tarvittaisiin hallitukseen, jotta alkaisi tapahtua.

Minkä viestin haluaisin lähettää yrittäjille?

– Ihailen suuresti yrittäjiä. Tunnen monia, heillä ei juuri lomia ole. Työpäivät ovat pitkiä, tutkitusti selvästi pidempiä kuin palkollisilla. Kyllä siinä jaksamista tarvitaan, mutta kyllä tekemisessä on paloa ja intoa, eikä ole ketään komentelemassa.

“Riskinottoa ja vientiä voisi lisätä rohkeasti. Tässähän on 30 miljoonaa ihmistä lähialueilla, tämä on mahtava markkina-alue.”

– Riskinottoa ja vientiä voisi lisätä rohkeasti. Tässähän on 30 miljoonaa ihmistä lähialueilla, tämä on mahtava markkina-alue. On Venäjä, Baltia ja Pohjoismaat. Kyllä markkinoita riittää. Rohkeutta vaan lisää.

– Yrittäjä on merkkipäivänsä ansainnut, Koskenkylä ja Grönroos toteavat yhdessä.