Itä-Lapin Kemijärvi kuuluu niihin kuntiin, jotka jäävät vaille kaikista hallituksen sote-rajoista. Alle 20 000 asukkaan kunnille ei anneta oikeuta järjestää sosiaali- ja terveyspalveluitaan yksin. Itä-Lappi ei yllä rajaan, vaikka yhdistäisi kaikki kunnat.
20-50 000 asukkaan kunnat voivat järjestää peruspalvelunsa itse, mutta erikoisterveydenhuolto täytyisi hankkia sote-alueen keskuskunnasta. Yli 50 000 asukkaan kunta voi halutessaan järjestää koko sote-huoltonsa itse.
– Lapissa ei tällaisia kuntia ole kuin Rovaniemi. Silloin kaikki muut kunnat olisivat Rovaniemen renkikuntia, Kemijärven Lapponia-sairaalan johtava ylilääkäri Timo Alaräisänen toteaa.
Lapin sote-palvelut pohjautuvat nyt Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiireihin. Ne lakkautettaisiin ja tilalle tulisi näillä näkymin Rovaniemi-keskeinen sote-vetoinen malli. Kemin ja Tornion täytyisi nojautua joko Rovaniemeen tai Ouluun. Suurimmista kakkoskaupungeistakin tulisi Rovaniemen renkejä. Tai ne liittyisivät yhteen, mitä Alaräisänen pitää vaikeana kilpailevien kaupunkien kulttuurien vuoksi.
Vuosien epävarmuus
Epävarmuus on vaivannut Itä-Lapin terveydenhuoltoa jo pitkään. Kemijärven aluesairaala perustettiin aikoinaan palvelemaan laajan alueen ja vilkkaan teollisuuskaupungin tarpeita. Viime laman aikoina kääntyi väkiluku laskuun, joka ei ole oiennut vieläkään. Samalla purettiin aluesairaalaverkostoa ja Kemijärven sairaala siirrettiin Rovaniemen sairaanhoitopiirin alaisuuteen.
Sairaanhoitopiiri siirsi tehtäviä Kemijärveltä itselleen, saattoi periaatteessa tilata hoitoja Kemijärveltä, muttei kuitenkaan tilannut. Sairaanhoitopiiri aikoi lopettaa Kemijärven sairaalan erikoisterveydenhuoltoa antavan siiven. Kemijärvi hankki sairaalan omaan omistukseensa vuonna 1998. Syntyi Lapponia-Sairaala.
2000-luvun alussa sairaala purki hoitojonoja ja tuotti paljonkin erikoissairaanhoidon palveluita. Nyt on erikoishoitojen määrä sovitettu asukasluvun tarpeisiin ja erikoishoitoa annetaan alle 10 prosenttia kaikista hoitotoimenpiteistä. Erikoislääkärit vierailevat paikan päällä sovittuina päivinä.
– Tämä on kustannustehokas tapa hoitaa palveluita, Alaräisänen toteaa.
Huhuja kiirinyt
Lapponian ongelma on väkiluvun pieneneminen, mikä nostaa hoidon suhteellista hintaa. Samaan aikaan sote-ratkaisuista kiirivät huhut kiristävät henkilökunnankin tunnelmia, kuten viime talvena, kun kerrottiin sote-ratkaisun pienentävän sekä terveyskeskusten että keskussairaaloiden määrää merkittävästi.
– Kemijärven sairaalakin oli jollakin sellaisella listalla. Työntekijät kyselivät, pitääkö tässä Rovaniemelle mennä töihin! Rauhoittelin, että Kemijärvi on sentään ihan väärällä listalla. Terveyskeskusta ei täältä missään oloissa lopeteta, Alaräisänen kertoo.
Hän muistuttaa, ettei sote-selvitys ole uutta: ensimmäinen kattava sote-ratkaisu tehtiin jo vuonna 2007: siinä jaettiin perustason palvelut eri kuntien kesken ja erikoisterveydenhuoltoa keskitettiin Rovaniemelle.
– Mutta sittenkin kaikki kaatui kysymykseen siitä, isäntäkuntamallillako vai muuten? Hyvä malli romahti siihen, Alaräisänen murehtii.
Samoin kävi Itä-Lapin sisäiselle yhteistyölle, jota Kemijärvi olisi johtanut isäntäkuntamallilla.
Kuntayhtymämalli ratkaisuksi?
Hallitus jättää yhden takaportin harvaanasutuille maakunnille: kunnat voivat järjestää sote-palvelut myös kuntayhtymäpohjalta erityisin perustein ja valtioneuvoston luvalla.
– Palvelut rakentuisivat tällöinkin Rovaniemen varaan. Hallinto voitaisiin kuitenkin järjestää yhdessä, Alaräisänen toteaa.
Hän muistuttaa, ettei isäntäkuntamallin kustannuksia ole laskettu vielä lainkaan. Lapin sairaanhoitopiirin valtava omaisuus keskittyisi Rovaniemen haltuun. Kuntayhtymämallissa ei ongelmaa ole.
Miten isäntäkuntamalli toimisi? Sitäkään ei tiedetä. Romuttaako vallan riisuminen pieniltä kunnilta hoidon?
– Se riippuu hallintotavasta. Mutta järkevät ihmisethän päättävät näistä asioista, Alaräisänen rauhoittelee.
Yhteinen sote-kuntayhtymä ratkaisisi myös Länsi-Lapin ongelman, jossa kilpailevat kaupungit eivät halua liittyä yhteen, vaikka se nostaisi seudun sote-rajan yli. Samalla yhteinen sote-alue korvaisi Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin, jota on pidetty pienenä.
– Mitä Rovaniemikään siinä voittaisi, jos se toimisi isäntäkuntana? Rovaniemihän voisi päättää hoitaa omat palvelunsa kokonaan itse ja jättää muut ilman. Sitten ei olisi yhtään suurta keskusta. Valtioneuvosto määrännee Rovaniemen johtoon, halusi se tai ei, Alaräisänen otaksuu.
Potilaita Venäjältä
Alaräisänen ei usko, että sote-ratkaisu veisi perusterveydenhuoltoa pois edes Kemijärveltä, josta on Rovaniemelle matkaa vajaat 100 kilometriä. Alueellisia päivystyspisteitä tarvitaan eri puolilla Lappia suurten välimatkojen vuoksi: Kemijärvi on niistä yksi.
Nyt jää vielä nähtäväksi, voiko hallitus määrätä kuntien itsehallintoon kajoavia muutoksia muuten kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Se siirtäisi lain seuraaville valtiopäiville, koska se ei menisi läpi nykyisessä eduskunnassa kiireellisenä viiden-kuudesosan enemmistöllä.
Kemijärven sairaala on etsinyt potilaita myös Venäjältä. Neuvotteluita on käyty pariin kertaan toistaiseksi tuloksetta.
– Hallintomallista riippumatta tärkeintä on kuitenkin työntekijöiden saatavuus: niin hoitajien kuin lääkäreidenkin. Työvoimapula kasvaa eläköitymisen myötä jatkuvasti, Alaräisänen muistuttaa.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 7/2013 -lehdessä.
