KOLUMNI | Ulkoministeri Timo Soini ottaa blogissaan kantaa Orlandon iskuun, poliittisen retoriikkaan sekä Britannian EU-äänestykseen.
Orlandon kauhealla terrori-iskulla on merkittäviä seurauksia. Keskustelu käy kuumana. Isku osuu monella tavalla moneen suuntaan. Ruumisröykkiöiden keskellä ei saisi olla voittajia – niitä kuitenkin on, jotka ottavat tästä kaiken irti. Ja onnistuvat. Tähän terroristi pyrkii. Toisen ihmisen henki ei merkitse mitään. Surullista.
Mikäli Britannia eroaa Euroopan Unionista on myllerrys Euroopassa tosiasia. Suomi liittyi sellaiseen Unioniin , jossa britit olivat mukana. Tunnen paljon brittipoliitikkoja. Ilman heitä EU häviää, jopa niin paljon, että se ei sitä kestä. Missä EU, siellä ongelma.
Vasemmistoliiton Li Andersson kannattaa kuuden tunnin työpäivää. Jos hän itse tekee puheenjohtajana mainittuja työtunteja, tulee viime vaalien Paavo Arhinmäen pohjanoteeraus alitettua. Puheenjohtaja vastaa kaikesta kaiken aikaa. Kyllösistäkin, vaikka kukaan ei kysy. Jos Perussuomalainen mies sanoisi saman kuin vasemmistoliittolainen nainen…kaksoisstandardi toimii.
Kirjoitin joku aika sitten lässytyksen lopusta ja tahdin muutoksesta. Retoriikan raaistumisesta. Eipä tarvinnut paljon odottaa. Kun asioita seuraa pitkällä kokemuksella yllätyksiä tulee harvemmin ja ne ovat ikäviä.
Vallankumous syö lapsensa, kokonaisen kommunistin. Ei koska enää stalinistista terroria, sandinistista propagandaa, partisaaniromantiikkaa, eikä uusia sivuja kommunismin mustaan kirjaan. Kommunismi on rutto ja natsismi kolera. Saman totalitarismin rujot lapset. Ei koskaan enää.
Euroopassa poliittinen puhuri yltyy. Sillä on syynsä. Mikään ei synny tyhjästä, eikä hetkessä. Korruptio tuhoaa jokaisen järjestelmän. Se on kuin home. Kun se pääsee taloksi, on tuho tuloksena.
Myllerryksiä seuraa vastavoimat. Ne ovat jo oraalla. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tässä kaikessa Suomella on sivuosa. On niilläkin Oscareita voitettu. Kädet ristiin ja pelko pois.
