Sissikouluttaja hoputtaa käynnistämään operaatiokeskuksen täydellä teholla – muistuttaa Adolf Ehrnroothin opista: “vastahyökkäys ei tule koskaan liian aikaisin, yleensä se tulee liian myöhään”

Normaaliolojen hallinnollinen johtaminen ei riitä poikkeustilassa, vaan sen rinnalle tarvitaan kriisiajan johtamisjärjestelmä, joka on vakiomenettely tällaisissa tilanteissa. Eversti Urpo Leppäjärven mielestä operaatiokeskus olisi pitänyt ottaa käyttöön heti, kun koronakriisi alkoi. Hän kommentoi asiaa Suomen Uutisille.

Hallitus kertoi 1.4 toimista, joilla se vahvistaa johtamista ja koordinointia koronaviruksen aiheuttamissa poikkeusoloissa. Valtioneuvoston kansliaan perustetaan pysyvän tilannekeskuksen rinnalle erillinen koronavirukseen keskittyvä 17-jäseninen operaatiokeskus, päällikkönään Heikki Hovi. Lisäksi hallitus laajentaa koronatoimia koordinoivaa Covid19-ryhmää, jonka käyttöön operaatiokeskus tuottaa tietoa. Ryhmää luotsaa pääministerin valtiosihteeri Mikko Koskinen.

Eversti Urpo Leppäjärven mielestä operaatiokeskus olisi pitänyt ottaa käyttöön heti, kun kriisi alkoi.

– Se olisi antanut päättäjille työrauhan keskittyä alusta asti siihen, mikä on kokonaisuuden kannalta oleellista.

Johtamisvastuun delegointi mahdollistaa nopean, joustavan ja tarkoituksenmukaisen toiminnan. Leppäjärven näkemyksen mukaan ennakoimisen välttämättömyys oli syynä siihen, että presidentti Sauli Niinistö ehdotti pääministeri Sanna Marinille ”nyrkin” eli operatiivisen johtoryhmän perustamista.

– Presidentillä on pitkä kokemus valtion johtamisesta. Hän on valtion ylintä johtoa ja ylipäällikkönä hänellä on velvollisuutensa ja myös tärkeä rooli valmiuslain käyttöesityksessä, Leppäjärvi toteaa.

Operaatiokeskuksen tilat heti käyttöön 24/7

Hallituksen nyt kaavailema operaatiokeskus ei ole mitään uusi juttu, joka olisi nyt vasta keksitty. Operaatiokeskus on nimittäin suunniteltu otettavaksi käyttöön jo olemassa olevissa poikkeustilannesuunnitelmissa. Sille on varattu tilakin. Urpo Leppäjärvi on itse käynyt kyseisessä keskuksessa virassa ollessaan.

– Operaatiokeskuksen tiloissa on valmiina maanlaajuiset viestiyhteydet ja täydelliset toimintasuunnitelmat. Se on organisoitu majoitustiloja myöten pitkäaikaista toimintaa varten, joten henkilöiden ei tarvitsisi edes poistua sieltä. Se on tehty juuri hallituksen käyttöön, tilaa on varattu myös presidentille.

Leppäjärvi toivookin, että eri virastojen ja laitosten virkamiehet alkavat nyt kiireesti pyörittää operaatiokeskusta 24/7 eivätkä enää luista kokoontumisista, kuten tähän asti.

– Nämä niin kutsutut ”yhteysupseerit” kokoaisivat eri hallinnonalojen tiedot yhteen, kuulisivat asiantuntijoita laaja-alaisesti, analysoisivat dataa ja tekisivät tilannearvioita, joiden pohjalta tehtäisiin esityksiä päättäjille. Tehtävänä olisi myös päätösten toimeenpano ja niiden valvonta, Leppäjärvi sanoo.

Vain operaatiokeskus nimittäin mahdollistaa kriisiaikana välttämättömän nopeatempoisen johtamisen, sillä valtioneuvosto ei ole operatiivinen toimija vaan se hoitaa hallinnolliset asiat kuten lainsäädännön, päätöksenteon ja resursoinnin.

Hyvä kriisijohtajuus on ennakoimista pahimpaan

Rajavartiolaitoksen palveluksessa kolme vuosikymmentä toimineena sissikouluttajana ja Raja- ja Merivartiokoulun johtajana Urpo Leppäjärvi tietää, että kriisijohtamisessa ytimessä on vahva ennakointi, nopea toimeenpanokyky, jatkuva tilannekuvan ylläpito ja ympärivuorokautinen johtamisvalmius. Kriisijohtamisen lähtökohta on varsin selkeä: on varauduttava pahimpaan mahdolliseen.

– Mitä pikimmin on tehtävä pohjatyöt eli laadittava pahimman vaihtoehdon skenaario. Sen pohjalta toimitaan ja sitten vasta tarkastellaan lievempiä keinoja.Ennakoiminen ja varautuminen pitäisi organisaatioita koko ajan valmiudessa tilanteen mahdolliseen eskaloitumiseen. Leppäjärven arvion mukaan valtioneuvoston toiminta ei kuitenkaan ole ollut ennakoivaa vaan reagoivaa. Kenelläkään ei ole ollut kokonaiskuvaa kriisitilanteesta, koska viranomaisten toiminnat on hajautettu erilleen ja kohtalokkaita tietokatkoja on jo syntynyt.

– Tämä tuli todistetuksi lentokentillä, kun Suomeen palanneiden valvonta ei toiminut. Viranomaisten koordinointi puuttui täysin, vaikka lentokenttien ja liikennekeskusten suojaus- ja eristämissuunnitelmat ovat olemassa, Leppäjärvi sanoo.

Hän muistuttaa siitä, ettei virhe ollut viranomaisten vika, koska he toimivat vallitsevan tilanteen mukaan eikä heillä ollut ennakointivaltuuksia.– Mutta hallitus olisi sen voinut päättää ajoissa, jos tilannetta olisi osattu arvioida etukäteen.

Myös kansalaisia olisi jo pitänyt valmistella pahinta vaihtoehtoa varten. Leppäjärvi uskoo koronakriisin vähättelyn syöneen kansalaisten luottamusta viranomaisten ja hallituksen pätevyyteen.

– Mielestäni olisi ihan voitu antaa ennakkovaroitus, että näillä ja näillä kriteereillä tilanne voi eskaloitua. Jos sitten pahin ei toteudu, voidaan jälkikäteen todeta, etteivät kriteerit onneksi täyttyneetkään.

Kriisissä ennemminkin ylireagoidaan kuin odotellaan

Kriisin hetkellä päätökset pitää tehdä nopeasti, joten ne joudutaan monesti tekemään puutteellisilla tilannetiedoilla.

– On parempi tehdä päätös kuin jättää päättämättä. Ei suotta sanota, että ”päätös se on paskakin päätös”, summaa Leppäjärvi.

Hän korostaa sitä, että nopeat päätökset voivat johtaa ylireagointiin. Se on kuitenkin parempi kuin tilanne, jossa ei tehdä mitään.

– Ylireagoinnin voi myöhemmin purkaa, mutta jos reagoit aina viiveellä, olet aina myöhässä, tai et voi reagoida ollenkaan.

Eversti Leppäjärvi ottaa esimerkiksi Etelä-Korean, jossa aluksi ylireagoitiin koronaan.

– Lopputuloksen kannalta siitä oli pelkkää hyötyä.

Suomalaisessa kulttuurissa ylireagointia on vanhastaan pidetty ”liikana intoiluna”. Johtamiskulttuuri on Leppäjärven mukaan onneksi muuttunut.

– Kenraali Adolf Ehrnroothin mielestä vastahyökkäys ei tule koskaan liian aikaisin, yleensä se tulee liian myöhään.

Johtajaa saa kritisoida yhteisessä taistelussa

Viime viikolla pääministeri Sanna Marin pyysi työrauhaa ja pyysi siirtämään kritiikin kriisin jälkeiseen aikaan. Eversti Urpo Leppäjärvelle menettely toi mieleen vanhan sotaväen, jossa johtajaa ei saanut kritisoida.

– On hyvin outoa ajatella, että annetaan hallituksen johtaa ja katsotaan sitten myöhemmin, miten kävi. Nyt pitää panna kaikki peliin. Ei tässä kriisissä ole sivustakatsojia.

Eversti Urpo Leppäjärvi on urallaan osallistunut kriisiajan suunnitteluihin ja yhteistoimintaan siviiliviranomaisten kanssa sekä toiminut turvallisuusalan konsulttina kotimaassa ja ulkomailla. Maanpuolustuskorkeakoulun johtamistaidon mentorina hän tietää, että sotilasjohtajia koulutetaan esittämään ja vastaanottamaan kritiikkiä sekä oppimaan palautteesta.

– Mitä enemmän rakentavaa kritiikkiä tulee, sen parempi. Ilman palautetta johtaja voi fiksoitua eli takertua putkinäköisesti vanhaan toimintamalliin.

Nykyajan johtajan tärkeä ominaisuus on kyky kuunnella muita.

– Hyvällä johtajalla on niin sanottua taktista empatiakykyä. Hän oikeasti ymmärtää toisen ihmisen sanoman, riippumatta siitä, mitä mieltä hän itse on, Leppäjärvi summaa.

Vain kokemus tekee hyvän johtajan

Yhteistyö on johtamisen avainsana, mutta päätöksentekijällä on loppupelissä jakamaton vastuu. Hän ei voi selitellä tekemisiään, sillä lopputulos puhuu puolestaan. Kriisin lopputulos tyydyttää harvoin kaikkia, joten johtajan ei tule miettiä omaa kohtaloaan, vaan sitä, miten päämäärä saavutetaan eli miten turvataan kansalaiset.

– Oman aseman miettiminen on hyvin inhimillistä, mutta se erottaakin suuret johtajat vaatimattomista, Leppäjärvi kertoo ja jatkaa: Hyvä johtaja laittaa itsensä likoon vaikeissakin ratkaisuissa.

Hyväksi johtajaksi ei synnytä vaan siihen tarvitaan koulutusta. Ennen kaikkea hyvään johtajuuteen kuljetaan vain yhtä tietä: kokemuksen tietä.

– Joka yrittää johtaa kaikkea, ei johda mitään, muistelee Leppäjärvi vanhaa preussilaista sanontaa.

Nykyisen koronakriisin johtaminen on mahdoton tehtävä, jos sitä johtavat lähes kokemattomat ja kriiseihin kouluttamattomat nuoret johtajat tilanteessa, jossa kukaan ei ole ollut aiemmin.

– Hapuilu on täysin ymmärrettävää. Ei heitä voi siitä moittia, Leppäjärvi myöntää.

– He yrittävät parhaansa, mutta sehän ei tietenkään riitä.

Siksi Leppäjärven mukaan hallituksen kannattaisi tarttua kokeneimpien johtajien ja asiantuntijoiden avuntarjouksiin ja sillä tavalla osoittaa puhaltavansa yhteiseen hiileen kaikkien hyväksi.

– Vahva johtaja uskaltaa delegoida, sanoo Leppäjärvi ja muistelee presidentti Risto Rytiä, jolla oli kanttia sanoa, että vaikka olen ylipäällikkö, luovutan tehtävän itseltäni pois, koska minulla ei ole kokemusta kriisijohtamisesta.

– Hän kuitenkin säilytti lopullisen vastuunsa politiikasta ja otti henkilökohtaisen vastuun toimistaan presidenttinä.