Perussuomalaisten Mari Rantasen paluu sisäministeriksi aikaistui hieman, koska Rantasen vakavasti sairaana ollut tytär toipui ennakoitua nopeammin.
– Suurella ilolla voin kertoa, että tilanne perheessäni on nyt parempi. En edes löydä sanoja kuvaamaan, kuinka helpottunut ja onnellinen olen siitä, että tyttäreni on elossa ja voi nyt hyvin, Rantanen sanoo.
Sisäministerin tehtävä on yksi tärkeimmistä hallituksessa. Rantanen kuvaa tehtävää myös itselleen mieluisaksi, mutta tänä syksynä painavat perhesyyt menivät edelle, mikä johti päätökseen jäädä sivuun ministerin tehtävästä.
– Tilanne oli sen kaltainen, ettei päätös ollut vaikea. Toki on sanottava, että olen ollut hyvin sitoutunut ministerin tehtävään, ja kun tällainen luottamuksen osoitus on annettu, on selvää, että haluan tehdä työni niin hyvin kuin vain osaan. Sen osalta oli harmitusta, mutta tiesin myös, että ministerin tehtävään löytyy loistava sijainen joukkueestamme.
Hallituksesta löytyi mutsitukea
Rantasen poissaolon ajaksi sisäministerin asiat siirtyivät liikenneministeri Lulu Ranteelle, joka sai hoidettavakseen tuplasalkun.
– Tässäkin yhteydessä on syytä kiittää puoluetta siitä vankkumattomasta tuesta, jota vaikeassa tilanteessa sain. Ja toki kiitän Lulu Rannetta, joka omien tehtäviensä lisäksi otti myös sisäministeriön huomaansa. Mutsit auttaa mutseja!
Kansalaisilta on tulvinut valtavasti palautetta ministerille. Viestejä on saapunut etenkin sosiaalisessa mediassa, mutta myös puhelimitse.
– Olen saanut aivan valtavan määrän tukea ja ymmärrystä ihmisiltä kaikenlaisista taustoista. Palautetta on tullut niin paljon, etten ole kaikkiin pystynyt edes vastaamaan. Jokaisen viestin olen kyllä lukenut ja tallettanut ne sydämeeni.
Perheelle on löydyttävä aikaa
Ministerin työ on erittäin kiireistä ja päivät pitkiä. Rantanen arvioi, että kotiarki lähtee silti sujumaan kutakuinkin entiseen tapaan ministerin palattua työhönsä osaksi Suomen hallitusta.
– Perheellämme on onneksi jo kokemusta siitä, millaiseksi arki taas työn pyörteissä muodostuu, joten suuria yllätyksiä ei pitäisi tulla. Luulen, että sekä tyttäreni että koiramme saattavat olla alkuun taas ihmeissään, mutta molemmat tottuvat uuteen rytmiin varmasti nopeasti. Aikaa on perheelle pyrittävä löytämään, ja pyrin siihen, että viikonloppuja voi rauhoittaa osin siihen.
Sisäministeri Rantanen kuvaa Marko-puolisoaan ”peruskallioksi”, jonka apu ja tuki on ollut korvaamatonta. Marko myös hoitaa Jennaa kuin omaa tytärtään.
– Ilman Markoa tästä hommasta ei tulisi mitään. Olemme pääsääntöisesti hoidelleet asioita kahden, mutta on meillä myös jotakin hoitoapua saatavilla ystävien ja sukulaisten taholta.
Omaishoitajien jaksamiseen kiinnitettävä huomiota
Sisäministeri Rantanen on ollut Jenna-tyttärensä omaishoitajana tämän lapsuudesta saakka 1990-luvulta. Rantanen siis tietää omakohtaisesti omaishoitajan aseman, haasteet sekä sen, kuinka yhteiskunta tarjoaa apuaan vammaisen lapsen perheelle.
Samaan aikaan Rantanen on myös opiskellut ja toiminut työelämässä. Vammaisten ja omaishoitajien asia oli Rantaselle aikoinaan myös yksi syy lähteä politiikkaan.
Rantanen toteaa, että tänä päivänä omaishoitajia Suomessa kyllä arvostetaan, mutta pelkällä arvostuksella ei tehtävää pysty hoitamaan.
– Omaishoito on yhteiskunnan näkökulmasta erittäin halpa hoitomuoto ja lisäksi hoidettavan näkökulmasta inhimillinen ja rakkaudellinen hoitomuoto. Mielestäni yhteiskunnan tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että omaishoitajat jaksaisivat paremmin. Siihen tarvittaisiin sitä, että on saatavilla tukipalvelua, kuten hengähdystaukoja oikeasti laadukkaassa hoidossa, johon hoidettavan läheisensä uskaltaa päästää.
Tilannekuva haltuun
Sisäministeriössä Rantasella on edessään valtavasti töitä koko loppuvuodeksi, mutta tehtävä on mieleinen.
– Kovasti odotan töihin paluuta. On selvää, että ensin täytyy päästä tilannekuvan päälle, missä vaiheissa eri hankkeissa nyt mennään.