Sisäministeri Ohisalo murentamassa demokratian perusteita – Immonen: “Maalittaminen on epämääräisyydessään vaarallinen termi”

Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan niin kutsuttua maalittamiseen liittyvää lainsäädäntöä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan lakimuutoksella pyritään puuttumaan maalittamiseen eli henkilöiden mustamaalaamiseen erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) totesi tänään MTV:n verkkouutisissa, että muutamien vihapuhetta koskevien tutkimusten mukaan osa ihmisistä ei uskalla osallistua poliittiseen keskusteluun tai lähteä ehdolle vaaleissa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen kummastelee ministerin esiin nostamia ongelmia maalittamiskeskustelun yhteydessä.

– Tarkoittaako sisäministeri lausunnollaan sitä, ettei poliitikkoja saisi jatkossa enää arvostella? Sisäministerin vihjailut ovat huolestuttavia, Immonen sanoo.

– Poliitikkoja on saatava arvostella ilman pelkoa rikosoikeudelliseen vastuuseen joutumisesta, sillä muuten olemme demokratian näkökulmasta huolestuttavalla tiellä. Myös tiedotusvälineiden olisi syytä olla huolissaan, jos Suomessa lähdetään murentamaan oikeutta poliitikkojen arvosteluun.

Päätöksentekijöiden kestettävä kritiikkiä

Immosen mukaan poliitikkojen, viranomaisten ja muiden päätöksentekijöiden tulee kestää tehtävissään kovaakin julkista kritiikkiä.

– Sananvapauden tarkoitus on suojella kansalaisia hallinnolta, ei estää kansalaisia moittimasta huonoa hallintoa.

Immonen muistuttaa, että niin kutsutun maalittamisen keskeiset tekotavat ovat jo rangaistavia voimassa olevan rikoslain rangaistussäännösten mukaan.

– Rikoslaissa säädetään rangaistaviksi esimerkiksi virkamiehiin kohdistuvat rikokset, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja vainoaminen, kunnianloukkaus, julkinen kehottaminen rikokseen, laiton uhkaus, tietosuojarikos, ilkivalta ja viestintärauhan rikkominen.

Lainsäädännön on oltava täsmällistä

Kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa.

– Lainsäädännön on oltava selkeää, täsmällistä ja tarkkarajaista. Rikoslakiin ei voida säätää säännöksiä, jotka eivät täytä tarkkarajaisuusvaatimusta, Immonen sanoo.

– “Maalittaminen” on epämääräisyydessään vaarallinen termi. On syytä tarkkaan pohtia, salliiko perustuslakimme esitetyn kaltaista lainsäädäntöä.

Epädemokraattista toimintaa

Immosen mukaan maalittamisen kaltaisia epämääräisiä lakeja säädetään paljon epädemokraattisissa maissa länsimaiden ulkopuolella.

– Esimerkiksi Turkin rikoslaissa on pykälä, joka koskee presidentin kunniaa. Presidentin herjaamista pidetään vakavampana rikoksena kuin tavallisen kansalaisen herjaamista.

– Demokratiaan nojaavassa Suomessa asetelma on tällä hetkellä päinvastainen: esimerkiksi Suomen kunnianloukkausta koskeva laki suojaa kansalaisten oikeutta arvostella poliitikkoja ja julkisen viran haltijoita. Myös säädöksessä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä on poliitikkoja koskeva poikkeus, Immonen toteaa.

Immonen näkee, että käynnissä oleva maalittamiseen liittyvä lainsäädäntöhanke on pahimmillaan suuri uhka demokratialle.

– Suomessa ollaan vaarallisella tiellä siinä vaiheessa, kun hallituksessa pohditaan keinoja poliitikkojen ja julkisissa viroissa toimivien henkilöiden toiminnan arvostelun kriminalisointiin.