Senioritoimittaja yritti jauhottaa Halla-ahoa: “Ei Stockmannia, ei Fazeria, ei Pauligia. Ei Hartwallia eikä Sinebrychoffia. Ei Engeliä, ei Ehrensvärdiä”, mutta tuliko siitä mitään?

Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja Tuomo Lappalainen hajoili Jussi Halla-ahon (ps.) videolla esittämään kommenttiin, jossa tämä sanoi: “Helsingin ei tarvitse olla monikulttuurinen”.

Lappalainen kirjoitti: “Helsingin ei tarvitse olla monikulttuurinen eikä monikielinen. No selvä sitten. Ei Stockmannia, ei Fazeria, ei Pauligia. Ei Hartwallia eikä Sinebrychoffia. Ei Engeliä, ei Ehrensvärdiä.”

Helsingin ei tarvitse olla monikulttuurinen eikä monikielinen. No selvä sitten. Ei Stockmannia, ei Fazeria, ei Pauligia. Ei Hartwallia eikä Sinebrychoffia. Ei Engeliä, ei Ehrensvärdiä. #perussuomalaiset https://t.co/Y6ZTiSRhcN

— Tuomo Lappalainen (@TuomoLap) November 14, 2020

Lappalaisen oivallus ei ole aivan uniikkia sorttia. Samankaltaisia pohdintoja on hoettu suvaitsevaisissa piireissä vähintään parikymmentä vuotta vuotta. Fazeriin ja kumppaneihin vetoaminen on itse asiassa niin tavanomaista, että sitä kutsutaan standardiargumentiksi.

On tyypillistä, että suvaitsevaisen laidan aloittelevat maahanmuuttokeskustelijat turvautuvat standardiargumentteihin. Mutta harvemminpa sitä törmää politiikan senioritoimittajiin, jotka rynnistävät julkisuuteen kaikkein alkeellisimmilla pohdinnoilla.

Onnistuuko Halla-ahon “jauhotus” tällä kliseellä? Päättele itse.

Halla-aho tarttui Lappalaisen sanoihin, ja kirjoitti:

“Minulta kysytään haastatteluissa säännöllisen epäsäännöllisesti, “irtisanoudunko rasismista”, ja ihmetellään, miksi kysymykseen vastaaminen muka on niin vaikeaa.

Olen haluton vastaamaan kysymykseen, koska tiedän, että kysyjä todennäköisesti määrittelee rasismin laajemmin kuin minä – tai kukaan normaalijärkinen ihminen. Tietyillä tahoilla on rasismia pitää maahanmuuttoa Afrikan sarvesta tai Lähi-Idästä huonona asiana, vaikka se kaikilla mittareilla on huono asia. Rasismia on myös se, että pitää rautatieasemalla iltaisin notkuvia afrikkalaisia ja arabeja eri asiana kuin Pauligia, Sinebrychoffia, Finlaysonia tai Fazeria.

Pormestarikampanjavideossani sanoin, että Helsingin ei tarvitse olla monikulttuurinen. Ts. monikulttuurisuus ei ole strategia tai tavoite, joka Helsingin pitäisi itselleen asettaa. Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja tviittasi:

“No selvä sitten. Ei Stockmannia, ei Fazeria, ei Pauligia. Ei Hartwallia eikä Sinebrychoffia. Ei Engeliä, ei Ehrensvärdiä.”

Muiden edistyksellisten toimittajien mielestä tämä oli hyvin etevästi sanottu ja jauhotettu. Argumentti on mielenkiintoinen ja paljastava. Toimittajahan toki tietää, että kun puhun monikulttuurisuudesta, en tarkoita Stockmannia ja kumppaneita. Miksi hän siis kaivaa todisteeksi monikulttuurin siunauksellisuudesta joukon valkoisia, eurooppalaisia miehiä, jotka kauan sitten ovat tulleet Suomeen harjoittamaan liiketoimintaa?

Tietysti siksi, että hän itsekin pitää juuri tällaisia maahanmuuttajia Suomen kannalta hyödyllisempänä. Jos hän pitäisi Afrikan sarvesta tai Lähi-Idästä nykyään tulevia muuttajia Suomen kannalta hyvänä asiana, hän olisi listannut tällaisia maahanmuuttajia. Hän ei tee näin, koska hänelle ei tullut mieleen ketään.”