Vihreät ihmettelevät vielä, miksi heidän sankarinsa täytyi erota. Samaa kysytään myös sosiaalisessa mediassa. Mutta asiassa ei ole mitään epäselvää. Ministeri Heidi Hautala vastasi valtion omistajaohjauksesta. Hän edusti kansaa, joka omisti tuon omaisuuden eli yritykset, joihin kuului myös Arctia Shipping.
Hautalan tehtävä oli puolustaa ja suojella kansan omaisuutta. Vaan kun Greenpeace hyökkäsi Arctia Shippingin alusten kimppuun, Hautala vaati yhtiötä luopumaan rikosilmoituksesta Greenpeacea vastaan. Puolustiko hän suomalaista työtä ja teollisuutta? Ei. Hän tuki itselleen läheistä luonnonsuojelujärjestöä valtion omaisuuden sijasta.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ehdotti Hautalan virkatoimien tutkimista mahdollisen virka-aseman väärinkäytön vuoksi. Vain punavihreä liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) vaati selvitystä arktisen jäänmurron kannattavuudesta, mitä puolueen ay-siipi ei hyvällä katsonut. Yhtiö vastasi tuottoisan Shell-kaupan nostaneen liiketoimet erittäin tuottoisiksi.
Vapaavuori ja telakoiden miljarditöppäykset
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ihmetteli rajusti Hautalan linjauksia Jäämeren strategiassa, mutta merenkulkuun liittyvät Vapaavuoren omatkin kuprut.
Kun STX:n Turun telakka kamppaili Royal Caribbean Cruisesin risteilijätilauksesta, Vapaavuori kieltäytyi liberalismin nimissä, telakan tarvitsemasta 50 miljoonan euron markkinaehtoisesta käyttöpääomalainasta. Hän myönsi 28,3 miljoonan innovaatiotuen, mikä on eri asia.
Royal Caribbean Cruises päättikin tilata miljardin euron risteilijän Turun sijasta St. Nazairen telakalta Ranskasta, mikä oli katastrofi hallitukselle ja Vapaavuorelle, joka luotti kaupan saamiseen ilman valtion tukiakin. Hallitukselta puuttui telakka-alan tuntemus, eivätkä esimerkiksi Martin Saarikankaan neuvot kelvanneet.
Vapaavuori kiiruhti pelastamaan kahta TUI-varustamon risteilijätilausta, jotka olivat tulossa STX:n Rauman telakalle. Nyt saatiinkin luovasti kasaan 54,5 miljoonaa euroa. Finnvera saattoi taata suurkauppaa 292 miljoonalla eurolla.
Mutta Rauman telakkaa se ei enää pelastanut: kun OASIS 3 rakennetaan Ranskassa, siirrettiin TUI-laivojen rakentaminen Raumalta Turkuun. Rauman telakan taru loppui siihen.
Guzenina ja laittomat mallit
SDP:n ministerikatastrofit peittyivät sen taakse, että vaihdot oli muka suunniteltu etukäteen. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson poukkoili sote-uudistuksessa eri suuntiin rapauttaen hallituksen linjaukset, eikä tuonut esityksiä pöytään. Hän vastusti ensimmäisten joukossa kuntien pakkoliitoksia ja soten suuria yksikkökokoja ajautuen yhä pahempaan vastahankaan sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok.) kanssa.
Tammikuussa 2012 Guzenina-Richardson vakuutti, ettei pakkoliitoksia tule.
– Meillä voi olla jatkossa 70 kuntaa tai 336 kuntaa. Voidaan ottaa käyttöön sote-alueita, isäntäkuntamalleja, eikä tässä vaiheessa kuntayhtymiäkään voi sulkea pois, ministeri selvensi.
Hän kehotti ottamaan oppia Kainuun maakuntayhtymän käytännöistä. Oppositio kehittikin sen pohjalta yhdessä tukemansa maakunnallisen sote-mallin.
Petteri Orpon (kok.) pihtisynnyttämä soten isäntäkuntamalli jättää alle 20 000 asukkaan kunnat pelkän maksajan asemaan, mikä rikkoo perustuslain suojaamaa kuntien itsehallintoa. SDP:n lakimiehet keksivät kuntauudistuksen tueksi alueellisen kansanäänestyksen, jossa Tampere ja Lempäälä äänestävät yhdessä, liittyykö Lempäälä Tampereeseen. Tämäkin on perustuslain vastaista.
Näin SDP hylkäsi vaalilupauksensa – ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) joutui selittämään oppositiolle, ettei hallitus ole voinut edes laskea kunta- eikä sote-uudistusten säästöjä.
Kataisen koplaus
Keväällä pääministeri Jyrki Kataista (kok.) väsytti. Eipä ihme: sote- ja kuntauudistus jumittivat ja niskaa painoi omakin huoli: Pekka Himasen 700 000 euron tulevaisuusselvitys, jonka kilpailuttamatta jättämiselle ei löytynyt minkäänlaisia perusteita sen enempää keväällisessä perustuslakivaliokunnan kuin syksyisessä oikeuskansleri Jaakko Jonkan selvityksessäkään.
Jonkan mukaan tulevaisuusraportin tilaaminen ei edustanut hyvää hallintotapaa. Se olisi ollut perusteltua kilpailuttaa. Valtioneuvoston kädet oli sidottu tilauksessa jo etukäteen.
Wallin ja Dragsvik
Kuka muistaa, että puolustusministerinä istui vielä äskettäin Stefan Wallin, joka johti myös RKP:tä? Vielä nykyäänkin Wallin sanoo siirtyneensä RKP:n rivikansanedustajaksi kauan sitten, jo vuonna 2006 tehdyn suunnitelmansa mukaan. Vaikka sivustaseuraaja saattaa saada käsityksen, että hän olisi saanut potkut.
Wallinin lähtö liittyy kaikesta päättäen hänen toimintaansa varuskuntien vähentämisessä, jossa Dragsvikin varuskunta välttyi lopettamiselta. Armeijasta tihkui tietoja, joiden mukaan Dragsvik olisi ollut lakkautettavien varuskuntien listalla, mutta Wallin olisi määrännyt pyyhkimään varuskunnan listasta pois.
Pitkän kädenväännön jälkeen Wallin myönsi käyttäneensä ministerin ohjausvaltaa ja kieliperustetta Dragsvikin varuskunnan säästämiseksi. Hallituksella oli käsitys, että päätös olisi tehty puhtaasti sotilaallisin perustein. Suurta huolta aiheutti se, että samalla hallitus päätti Pohjois-Karjalan varuskunnan lakkauttamisesta.
Laajan käsityksen mukaan Pohjois-Karjalan varuskunta olisi ansainnut säästyä Dragsvikiä mieluummin. Dragsvikin toiminnot olisi voitu yhdistää Santahaminan varuskuntaan. Wallin väittää, etteivät Dragsvik ja Kontiolahden varuskunta olleet missään vaiheessa vastakkain.
Niinistö ja Talvivaara
Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ahersi vihreiden puheenjohtajuuden tuomalla vimmalla Talvivaaran kaivoksen kimpussa niin särmikkäästi, että kaivoksen osakkeenomistajat Joutsen Median hallintojohtaja Jouni Vainionpää ja Talvivaaran hallintopäällikkö Esko Keltikangas kantelivat toissa kesänä ministerin toiminnasta oikeuskanslerille.
Kantelijoiden mukaan Niinistö on ollut Talvivaaraa koskevan “negatiivisen julkisen keskustelun keihäänkärkenä ja moderaattorina”. He pyysivät, että oikeuskansleri selvittää, onko Niinistö toiminut puolueellisesti ja syyllistynyt virkavelvollisuuksiensa rikkomiseen. Kantelijat arvelivat Niinistön lausumien voivan vaikuttaa ELY-keskuksen ratkaisujen riippumattomuuteen. Oikeuskanslerin helmikuisen lausunnon mukaan ministerin sanomiset mahtuivat sananvapauden piiriin.
Kiurun luokkamiljoonat?
Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.) ministerinpalli nykäistiin niin, että vain köysi puuttuu. Ministeri suosi SDP:n kannatusalueita mm. aloittaen lakitieteen koulutuksen Joensuussa asiantuntijoiden ohjeiden vastaisesti. Keskiasteen aloituspaikkoja hän karsi erityisen paljon opposition kannatusalueilta Lapista.
Seuraaja Krista Kiuru (sd.) esittää koulujen ryhmäkokojen säätämistä lailla samaan aikaan, kun hallitus pyrkii karsimaan kuntien menoja miljardilla.
Kulttuuriministeriä ei hallituksessa oikeastaan ole. Suurin Paavo Arhinmäen (vas.) menestys lienee sateenkaarilipun heiluttaminen urheilukilpailuissa Moskovassa sen aikaa, että avustaja ehti ottamaan kuvan Suomen hipstereiden riemuksi.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 13/2013 -lehdessä.
