Saksalaiset taloustieteilijät ovat arvioineet EU:n elpymisrahastoa varsin ristiriitaisesti. Toiset pitävät rahastoa hyvänä ratkaisuna ja toiset kritisoivat sitä voimakkaasti. Asiasta kirjoittaa Spiegel.
IFO-instituutin johtaja Clemens Fuest pitää rahaston perustamista pääosin hyvänä ratkaisuna. Tällä on mahdollista elvyttää erityisesti eniten koronasta kärsineitä maita. Toisaalta Fuest on jo aiemmin varoittanut, että rahaston tukien avulla ei voida poistaa kilpailukyvyn puutteita eikä ylivelkaantumisen ongelmia. Erityisesti hän nostaa esille Italian ongelmat. Paineet Italian hallitusta kohtaan kasvavat merkittävästi.
DIW-instituutin johtaja Marcel Fratzscher pitää rahastoa pääosin hyvänä, koska Saksan talouden kehitys riippuu olennaisesti EU-maiden talouksien elpymisestä. Zentrum für Europäische Wirtschaftsforschung eli ZEW:n presidentti Friedrich Heinemann korostaa sitä, että rahaston kautta saatavilla avustuksilla ja lainoilla ei voida ratkaista EU-maiden talouksien kilpailukyvyn, heikon kasvun ja ylivelkaantumisen ongelmia. Rakenneuudistukset ovat välttämättömiä useissa maissa ja aivan erityisesti Italiassa. On suuri vaara, että rahaston tilapäinen tuki vain siirtää rakenteellisia reformeja tulevaisuuteen.
Kieler Institut für Weltwirtschaft eli IfW:n presidentti Gabriel Felbermayr toteaa, että rahastoa varten otettava laina rasittaa EU:n budjettia vuosikymmeniä eteenpäin. Saksa on EU:n budjetin suurin nettomaksaja noin 20 prosentin osuudellaan. Saksan nettomaksuosuus kasvaa nyt ja voidaankin kysyä, onko EU-jäsenyys todella tämän arvoista.
Commerzbankin pääekonomisti Jörg Krämer pitää rahaston perustamista yhteisellä velanotolla ratkaisevana muutoksena EU:n toiminnan rahoituksessa. Hän varoittaa siitä, että nyt on luotu velanottoon perustuva malli, joka tuskin jää kertaluonteiseksi. Tulevissa kriisitilanteissa ja talouksien taantumissakin tullaan helposti vaatimaan uutta yhteistä velanottoa ja suoria avustuksia. Nyt on otettu ratkaiseva askel yhteisen tulonsiirtounionin suuntaan.
Kaiken kaikkiaan voidaan saksalaisten ekonomistien kommenteista sanoa, että he eivät näe elpymisrahastolla olevan mitään ratkaisevaa merkitystä EU-maiden talouksien rakenteellisten ongelmien ratkaisussa. Velka- ja rakenneongelmien poistaminen on edelleen jäsenmaiden omalla vastuulla. Lisäksi ekonomistit näyttävät uskovan, että EU:n yhteisen velan käyttö ei jää kertaluonteiseksi tapahtumaksi ja että nyt on alettu luoda todellista tulonsiirtounionia.
