Saksan vaaleissa pitäisi hakea suuntaa maalle ja koko Euroopalle – mutta aneemiset puoluejohtajat ovat horroksessa, eikä linjaeroja juuri ole

Saksan liittopäivävaalien alla ei tiukoista asiakysymyksistä ole pulaa. EU:n merkittävämpänä jäsenmaana Saksa on myös viitoittanut EU:n ulkopolitiikkaa. Tarrattavaksi aiheeksi sopisi myös ilmastonmuutos, euroalueen kehitys kohti tulonsiirtounionia ja maan oma energiapolitiikka. Näistä aineksista saisi herkulliset linjavaalit, mutta suurimpien puolueiden kärki horrostaa ikään kuin koomassa varoen ottamasta mihinkään mitään kantaa. Suomen Uutiset haastatteli VTT Heikki Koskenkylää Saksan vaalikampanjasta.

Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat ja samalla todennäköisesti tuleva liittokansleri eivät oikeastaan ole mistään ratkaisevasta kysymyksestä mitään mieltä. Yhden poikkeuksen toki havaitsee: ainoastaan vihreiden liittokansleriehdokas Annalena Baerbock on vastustanut kiistanalaista Nord Stream 2 -kaasuputkea.

Mediassa vaalikampanjaa on moitittu värittömäksi sekä merkittävien asiakysymysten ollessa esillä myös uudistushaluttomaksi. Ikään kuin Venäjä ei olisi koskaan miehittänyt Krimin niemimaata, Kiina ja Yhdysvallat katsoisivat mieluusti EU:n kaksilla rattailla ajamista ja euroalue ei olisi koskaan vajonnut kriisiin ja aneemiseen kasvuun toimimattoman yhteisvaluutan vuoksi.

Armin Laschet ei herätä mielenkiintoa

Kenties tukevimman kiinnityksen liittokanslerin tuoliin syyskuun vaalien jälkeen nappaa kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n puheenjohtaja Armin Laschet. Hän tulisi todennäköisesti valituksi johtaessaan suurinta puoluetta vaalien jälkeen.

Jos saksalaiset saisivat valita suoraan liittokanslerinsa, ei Laschet tehtävään pääsisi.

Laschet ei ole ottanut kantaa esimerkiksi Puolan ja Unkarin suhteen. Hän ollut myös melko vaitonainen siitä, miten Kiinan ja Venäjän mahtailuun tulisi suhtautua.

Heikki Koskenkylä mainitsee, että Laschet on kriittinen Euroopan yhteisvastuun lisäämisessä, mutta muutoin hän ei merkittäviä suuntaviivoja esitä.

Demariehokas on “väärässä” puolueessa

Jos saksalaiset saisivat valita liittokanslerinsa suoraan, olisi nykyinen valtiovarainministeri ja sosiaalidemokraattisen puolueen SPD:n puheenjohtaja Olaf Scholz vahvoilla.

Puolue kisaa kuitenkin toisesta sijasta vihreiden kanssa. Kannatusmittauksista huomaa, että Scholzin liittokanslerius lepää SPD:n, vihreiden ja vasemmistopuolue Linken hallituksen varassa. Ja tämäkin vain silloin, jos SPD pystyy päihittämään vihreät vaaleissa. Suurempi este on kuitenkin puolueiden yhteenlaskettu riittämätön kannatus.

Liberaalidemokraattien (FDP) puheenjohtaja Christian Lindner on sanonut, ettei heitä kiinnosta hallitusyhteistyö SPD:n ja vihreiden kanssa näiden löperön talousohjelman vuoksi. Yleinen arvaus on, muodostuuko Saksaan SPD:n vihreiden ja FDP:n hallitus. Se voi muodostua, jos kaikki muut viritelmät kaatuvat.

Koskenkylä muotoilee asian suoremmin:

– Olaf Scholz on vienyt SPD:n jyrkästi vasemmalle.

Tämän vuoksi Lindner karsastaa muita kuin CDU:ta.

Koskenkylä mainitsee SPD:n ja vihreiden haluavan poistaa Saksan lainsäädännöstä budjetin velkajarrukirjaukset. Scholz ei ole asiaa pitänyt niin vahvasti esillä kuin vihreiden Baerbock.

Syy saattaa johtua siitä, että Scholz on istuvassa hallituksessa valtiovarainministerinä. Miten hän voisi kampanjoida tyystin erilaisen talouspolitiikan puolesta?

Vihreiden Baerbock radikaalein

Rajuinta linjaa vetävä vihreiden Baerbock on samalla linjansa uhri. Hänen osaltaan voitaneen laskea plussaksi se, että hän suostuu sanomaan ääneen ne toimet, joilla hän tekisi Saksasta hiilineutraalin. Huonoa hänen kannalta on se, että valtaosa saksalaisista vastustaa näitä toimia, kuten polttoaineverojen kiristyksiä.

Koskenkylä huomauttaa, että Baerbockin heikkoudeksi voidaan laskea hänen kokemattomuutensa. Laschet on toiminut meppinä ja väkirikkaimman Saksan osavaltion pääministerinä. Scholz on puolestaan istuva ministeri. Baerbockia voidaan pitää joko raikkaana tuulahduksena tai hirmuisena riskivalintana.

Linjaton ei suututa ketään

Aneeminen vaalikampanja voi johtua myös muista syistä. Elokuu on Saksan politiikoille lomakautta. Ehdokkaat saattavat laskea keräävänsä enemmän huomiota värikkäimmillä ulostuloillaan syyskuussa. Koskenkylä arvelee kampanjoiden saavan vauhtia syyskuun kolmen ensimmäisen viikon aikana.

Kannatusluvut ovat heilahdelleet rajusti. Esimerkiksi vihreät olivat jopa suosituin puolue toukokuussa, minkä jälkeen Baerbock kompastui muutamiin virheisiin.

Kannatuslukujen heiluessa jokainen haluaa varmistaa, ettei niin sanotusti “omissa soi”. Ylenpalttinen varovaisuus johtaa helposti siihen, ettei mistään olla mitään mieltä. Joku voisi vaikka suuttua, jos onkin eri mieltä.

Yksi syy tuutulaulukampanjaan voi olla myös Angela Merkelin perintönä jättämät liittokanslerin kalossit. Niitä ei ole ihan helppo täyttää.

Koskenkylän mielestä yhden asian ollessa toisin, voisi kampanjoissa olla rutkasti enemmän puhtia: jos CDU:n puoluekerma olisi valinnutkin liittokansleriehdokkaakseen Markus Söderin Laschetin sijaan. Koskenkylä kuitenkin huomauttaa, etteivät saksalaiset pidä henkilövaaleista.

Saksan riippuvuudet mutkistavat pelikuvioita

EU ei ole onnistunut linjaamaan selkeästi omia päämääriään. Unioni lätkäisi verraten tehottomia pakotteita Venäjälle tämän miehitettyä Krimin niemimaan. Musertavat pakotteet jäivät kuitenkin pois. Sellaisia olisivat olleet esimerkiksi Venäjän sulkemisen euroalueen maksujärjestelmästä tai energiatuonnin rajoittaminen.

Suomen taloutta haittaavien kulissipakotteiden ansiosta Saksa voi kiilloitella kilpeänsä ja kasvattaa energiariippuvuuttaan Venäjän suuntaan.

Saksalaispolitiikot ymmärtävät energiariippuvuutensa ohella autoteollisuutensa riippuvuuden Kiinan markkinoista. Sen vuoksi Kiinan mahtailusta tai jopa suoranaisesta uhoamista ei haluta käsiteltävän ennen vaaleja. Vaalien jälkeen mikään tuskin muuttuu.

Talousaiheisiin keskittyvä mediajätti CNBC uutisoi, että investointipankki Goldman Sachsin mukaan Saksan talouden haasteet ovat nimenomaan kauppa, ilmastonmuutos ja saksalaisväestön ikääntyminen.

Yhdysvallat olisi toivonut EU:sta liittolaista Kiinaa vastaan esimerkiksi Hongkongin demokratiakriisin vuoksi. Sen sijaan EU kiirehti tekemään Kiinan kanssa investointisopimuksen. Yhdysvaltoja pännii melkoisella varmuudella EU:n tapa ajaa kaksilla rattailla – varsinkin, kun EU on riippuvuustrilogiassaan riippuvainen Yhdysvaltain puolustusvoimasta.

Onko EU jatkossa maailmanpolitiikan toimija vai tarkkailija? Saksan vaalikampanjaa seuratessa on väkisinkin arveltava, että EU jatkaa matkaansa pyytäjän tiellä.

Veltostumisliike yhä todennäköisempi

Surullisinta tässä EU:n kompassinuolen osoittamassa suunnassa on se, että unionin omista riveistä peukaloidaan magneetilla suunta kohti suurempia sisäisiä ristiriitoja.

Ranska, Italia ja Espanja vyöryttävät EU:lle yhteistä tulonsiirto- ja velkaunionia. EU on vaarassa ajautua sisäisiin ristiriitoihin, kun jäsenmaat jatkossa tappelevat siitä, kuka on muiden veloista ja taloudenpidosta vastuussa ja mitenkä paljon.

Koskenkylä toteaa Saksan vaalikampanjassa Laschetin suhtautuvan nihkeästi Välimeren maiden yhteisvelkatoiveille.

Mitä Saksan vaalien osalta voi odottaa yhteisvastuun hinkuun? Kuvaavinta lienee se, että terveemmän talouspolitiikan linjoja puolustaa Itävalta.