Saksan talous porisee punahehkulla, maa valmistautuu laskemaan veroja – voisiko Suomi ottaa oppia Euroopan talousveturista?

SAKSA | “Kassa on täynnä, verot alas.” Näin saksalainen Der Spiegel -lehti otsikoi pitkän juttunsa, jossa käydään läpi maan talouden menestystekijöitä. Olisiko niistä opiksi Suomelle? VTT Heikki Koskenkylä arvioi Saksan ja Suomen taloustilannetta Spiegelin kirjoituksen pohjalta.

 

Saksan verotulot ovat kasvaneet viime vuosina ennätystahtia. Valtiovarainministeriön tuloarviot ovat olleet alakanttiin. Palkka- ja muut ansaintaverotulot ovat kasvaneet vuoden 2010 jälkeen peräti 47 prosenttia eli 75 miljardia euroa, kaikki verotulotkin 30 prosenttia. Samaan aikaan nimellinen bruttokansantuote on kasvanut vain 21 prosenttia.

“Saksan menestys johtuukin teollisuuden ja viennin huikeasta menestyksestä sekä täystyöllisyyden saavuttamisesta.”

Saksan budjetin alijäämä on kääntynyt ylijäämäksi, jonka arvioidaan kasvavan edelleen. Saksan julkisen sektorin velka-aste oli korkeimmillaan noin 90 prosenttia (velat/BKT) eli lähes Ranskan tasolla. Velka-aste laskee tänä vuonna alle 70 prosentin ja sen ennustetaan laskevan jo vuonna 2018 alle 60 prosentin eli EU:n rajapyykin alle.

Samaan aikaan muun muassa Suomen, Italian ja Ranskan velka-asteet kasvavat koska budjeteissa on alijäämät.

Saksan talouskehitystä voi pitää eräänlaisena ihmeenä. Nyt toistuu 1950-luvun Saksan talousihme (Deutschlands Wirtschaftswunder), Ludvig Erhardtin aikana . Työttömyysaste on 4,5 prosenttia ja nuorisotyöttömyys vain 6 prosenttia. Työllisyysaste on kohonnut vuoden 1999 67 prosentin tasolta 75 prosenttiin eli pohjoismaiselle huipputasolle (pl. Suomi/67,5 %). Ranska on vain 66 prosentin tasolla. Vaihtotaseen ylijäämä on suhteessa BKT:een peräti 9 prosenttia, mikä kertoo valtavasta kilpailukyvystä. Kumulatiivinen vaihtotaseen 12 kuukauden ylijäämä on 310 miljardia dollaria. Kiinan vastaava luku on 260 miljardia dollaria. Ja tämä kaikki vaikka Saksaan on tullut vuodessa miljoona pakolaista lisää.

Saksassa on alkanut harvinainen keskustelu verojen alentamisesta. Se liittyy ensi vuoden liittopäivien vaaleihin. CDU:n edustajat ovat jo aiemmin puhuneet mahdollisuudesta alentaa palkkaverotusta, koska verotulot ovat kasvaneet huomattavasti. Nyt myös sosiaalidemokraatit ovat alkaneet puhua samaa.

Saksan verotulot ovat kaikkiaan tänä vuonna 670 miljardia euroa. Erittäin merkittävää on se, että Saksan arvonlisävero on vain 19 prosenttia. Euroopassa vain kahdella maalla on alempi taso, Maltalla 18 % ja Luxemburgilla 17 %. Huipputaso on Ruotsilla ja Tanskalla 25 % ja Suomella 24 %. Kokonaisveroasteessa (kaikki verot/BKT) Saksa on EU:n keskitasoa 38 prosenttia. Suomi on EU:n korkeimmalla tasolla lähes 45 prosenttia yhdessä Ranskan kanssa. Suomi on Saksaan verrattuna ankarasti verotettu maa, joten ei ole yllättävää, että talouden kasvu on meillä ollut jo vuosia EU:n heikoimpia.

Mikä on Saksan menestyksen salaisuus? Ilmeisesti syynä on neljä tekijää, jotka ovat:

1. Palkkojen ja yksikkötyökustannusten nousu oli Saksassa erittäin maltillista euron ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 1999 – 2009. Reaalipalkat nousivat vain puoli prosenttia vuodessa. Useimmissa euromaissa nousu oli Saksaan verrattuna kaksin tai kolminkertaista, jonka seurauksena kustannuskilpailukyky tuhottiin.

2. Liittokansleri Gerhard Schröderin aikana Saksassa toteutettiin valtava työmarkkinareformi vuosina 2003 – 2005, joka hakee vertaistaan maailmalla (ns. Harz-reformit). Nobelisti Paul Krugmankin kehui reformia New York Times lehdessä sanoin ”German job miracle”. Missään muussa euromaassa ei tehty vastaavaa vaikka yhteinen raha, euro, olisi sitä edellyttänyt. Suomessa pääministeri Paavo Lipponen vannoin euroon menoa koskevassa eduskunnan keskustelussa vuonna 1998, että tarvittavat työmarkkinauudistukset tullaan tekemään. Mitään ei ole tehty sen jälkeen ja pahasti takkuaa työreformi nytkin eli paikallisen sopimisen ja työehtojen joustojen lisääminen. Ay-liike vastustaa kaikkia uudistuksia, Saksassa se tuki uudistuksia. Erikoista on, että suuri reformi toteutettiin SDP:n ollessa vallassa Saksassa. Kansa tosin äänesti Schröderin pois virastaan yhden kauden jälkeen.

3. Saksalaiset osaavat johtaa ja työskennellä tehokkaasti. Työajatkin ovat Suomea pitemmät ja lomat paljon lyhyemmät. Poissaoloja töistä on erittäin vähän verrattuna Suomeen. Saksalaisten organisointikyky on vertaansa vailla. Erittäin vaativa työreformi toteutettiin neljässä vuodessa. Suomessa ei ole saatu mitään aikaan euron 17 vuoden aikana. Sotea on vatvottu jo kohta kaksi hallituskautta eikä loppua ole näköpiirissä.

4. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on pysynyt Saksassa korkealla tasolla 24 prosentissa, joka on vanhojen teollisuusmaiden korkein luku. Monissa maissa osuus on pudonnut jopa 10-15 prosentin tasolle. Suomessa osuus on romahtanut yli 20 prosentin tasolta kymmenessä vuodessa vain 14 prosentin tasolle.

Saksan menestys johtuukin teollisuuden ja viennin huikeasta menestyksestä sekä täystyöllisyyden saavuttamisesta. Työreformi vuoden 2005 tienoilla oli ratkaisevaa työllisyysasteen kohoamiselle. Samalla oli pakko luoda myös lisää matalan palkkatason työpaikkoja, koska edes Saksakaan ei pysty luomaan kaikille korkean jalostusasteen ja korkean palkkatason töitä. Suomen hallituksen 72 prosentin työllisyysasteen tavoite ei riitä vaikka tämänkin saavuttaminen näyttää vaikealta.

Saksan ihme on erikoista sikälikin, että kaksi maan suurinta yritystä, globaalillakin tasolla suuria, ovat tehneet pahoja virheitä. Eli Deutsche Bank ja Volkswagen. Nämäkään eivät näytä jarruttavan Saksan menestystä.

Saksan esimerkki on vertaansa vailla, vaikka jotkin muutkin Euroopan maat ovat sopeutuneet hämmästyttävän hyvin globaalin kilpailun kiristymiseen ja/tai yhteisen rahan aikaan. Näitä ovat Hollanti, Itävalta, Ruotsi, Tanska ja Sveitsi. Maita, jotka eivät ole kyenneet sopeutumaan eli tekemään tarvittavia rakenneuudistuksia ovat mm. Italia, Ranska ja Suomi. Suomi oli huipulla Nokian menestysvuosina 1999 – 2007, mutta on sittemmin pudonnut ns. heikkojen suoriutujien joukkoon. Ylöspääsykin näyttää kovin vaikealta, vaikka Sipilän hallituksella on yrittämisen halua. Korporatiivinen Suomi vastustaa kuitenkin jyrkästi uudistuksia.

Hallituksen olisi syytä tehdä opintomatka Saksaan. Paluumatkalla voisi pistäytyä Tanskassa ja Ruotsissa.