Saksa avaamassa ovensa riittävästi tienaaville ammattitaitoisille maahanmuuttajille – Suomessa ei tuloilla ja kieli- tai ammattitaidolla ole niin väliä

Saksa laatii parhaillaan lakiehdotusta EU:n ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan poistamisesta, ja maan hallituksen on tarkoitus hyväksyä laki ennen tämän vuoden loppua. Lain perusteet ovat kovin erilaiset kuin Suomessa. Taloustoimittaja Juhani Huopainen vertailee maiden eroja tarveharkinnassa.

Aiemmin Saksaan on EU:n ulkopuolelta saanut muuttaa työn perässä vain, jos tehtävään ei saada palkattua ketään saksalaista tai jonkun toisen EU-maan kansalaista. Tarveharkinnasta luopuminen koskisi myös sellaisia toimialoja, joilla ei ole todettu olevan työvoimapulaa.

Uuden lain myötä kuka tahansa, jolla on tunnustettu ammatillinen pätevyys ja työsopimus, voisi siis muuttaa Saksaan. Lisäksi se mahdollistaisi pätevälle työvoimalle oikeuden muuttaa puoleksi vuodeksi Saksaan etsimään töitä tai tekemään keikkatöitä, kunhan he pystyvät huolehtimaan toimeentulostaan itse ja osaavat saksan kieltä.

Oikeutta Saksan sosiaaliturvaan ei tuon puolen vuoden aikana olisi.

Saksan matalan työttömyyden myötä yritysten pula osaavasta työvoimasta on keskeinen hallituksen huoli. Toinen vaakakupissa painava asia, josta ei pidetä yhtä suurta ääntä, on siirtolaiskriisin myötä maassa laittomasti oleskelevien ihmisten kohtalo. Kaikki kielteisen päätöksen turvapaikkahakemuksiinsa saaneet eivät joko voi – tai halua – poistua Saksasta, ja nykyisellään he eivät voi tehdä laillisesti töitä. Saksan maahanmuuttoviraston mukaan maassa oli viime kesäkuussa 230 000 ihmistä, joiden olisi pitänyt poistua maasta. Näistä 174 000 henkeä on saanut poikkeuspäätöksen ja välttynyt palautukselta. Hallituspuolue SPD:n toiveena oli, että näille laittomasti maassa oleskeleville olisi samalla avattu työntekomahdollisuus, mutta tähän lakipakettiin demareiden toive ei kulkeutunut.

Kommentaattoreiden mukaan kovin moni asia ei dramaattisesti muutu. Korkeakoulututetut EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät ovat voineet aiemminkin hakea työviisumia, ja jos työpaikka on todellinen, se viisumi on myös lopulta järjestynyt. Nyt lähinnä lasketaan kynnystä koulutustason osalta, eli ammattikoulutus tai -pätevyys riittää. Isoin muutos on oikeus tulla Saksaan hakemaan töitä, mutta senkin on tapahduttava omalla kustannuksella, ja oikeutta sosiaaliturvaan ei synny. Lakimuutoksen odotetaan ruuhkauttavan viranomaisia, koska ilmoitettujen työpaikkojen aitouden ja itsensä elättämiseen riittävien varojen ja tulojen tarkastaminen ei ole aivan yksinkertaista.

Suomen hallituksella tulijoiden laadulla ei niin väliä – ”firmat päättävät”

Suomessa kokoomuksen ja keskustan ajama malli puolestaan ei erottelisi enää ollenkaan töihin tulevia osaamis- tai koulutustason valossa. Riittäisi, että on olemassa työsopimus – eli kun Saksa on avaamassa ovensa aiempien korkeakoulutettujen lisäksi ammatti-ihmisille, Suomen kaavailemassa mallissa ei kieli- tai ammattitaidolla olisi enää niin väliä.

Samanaikaisesti Suomen hallitus valmistelee lakimuutosta, joka helpottaa ulkomaalaisten pääsyä Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin. Aiemmin Suomessa on pitänyt työskennellä jonkin aikaa, että oikeus sosiaaliturvaan syntyisi. Jatkossa oikeus sosiaaliturvaan syntyisi mistä päin tahansa, siis myös EU:n ulkopuolelta, muuttaneille välittömästi ensimmäisestä päivästä lähtien. Ainoa vaadittu edellytys työn perässä muuttaneille ovat 696,60 euron kuukausiansiot.

---

Toimittajan kommentti:

Siis kuka tahansa voisi siis tulla Suomeen, kunhan tienaa noin 700 euroa kuussa, ja olisi välittömästi oikeutettu lapsilisiin, asumistukeen, sairauspäivärahaan ja sairausvakuutuskorvauksiin. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Ilta-Sanomien pääkirjoitus marraskuulta kertoo: “Mielenkiintoista oli, että gallupeja johtavan Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne ajautui lopulta samaan rintamaan perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kanssa. Molemmat vastustivat työperäisen maahanmuuton harkinnanvaraisuudesta luopumista, joskin eri motiiveilla. Perussuomalaiset eivät halua Suomeen ylipäätään ulkomaalaisia, Sdp yrittäisi työllistää kotimaan työttömiä ensisijaisesti.”

Ei ole tavatonta, että pääkirjoituksissa puhutaan välillä potaskaa. Vaikka Julkisen sanan neuvosto on linjannut, että toimituksen mielipidekirjoituksetkaan eivät saa sisältää paikkansapitämättömyyksiä, niin silti niitä välillä näkee. PS ei missään vaiheessa ole vastustanut kenenkään maahanmuuttoa Suomeen, kunhan maahanmuuttaja on rehti ja reipas, ja pystyy työllään elättämään itsensä edes kohtuullisesti, ilman tarvetta turvautua sosiaaliturvaan.

Suomeen saa tulla jo nyt kuka tahansa EU-maista töihin. Kiista koskee nyt harkinnanvaraisuudesta luopumista – eli pitäisikö EU-maiden ulkopuolelta tulevia ei-asiantuntijoita ja matalapalkkaisia ihmisiä päästää töihin Suomeen, jos työpaikka löytyy.

PS:n hiljattain tekemän selvityksen mukaan Suomeen aiemmin tulleiden työperäisen oleskeluluvan saaneiden työllisyysaste on (luonnollisesti) alussa sata prosenttia, mutta noin viidessä vuodessa työllisyysaste heikkenee kantaväestön keskimääräistä työllisyysastetta heikommaksi. Pätkä- tai keikkatyö loppuu, oleilu alkaa. Ei ole helppoa saada Suomesta kohtuupalkkaista työtä ilman kielitaitoa. Silloin heidän elättäjikseen ryhtyvätkin muut veronmaksajat – sosiaaliturvan kautta.

Se, että RKP:n johdon mielestä tämä ajattelu ei ole tästä aurinkokunnasta, ei minua hämmästytä. Se, että Petteri Orpo ilmeisesti ihan ilkeyttään, EU-politiikan monopolisoinnin tai vihreän laidan miellyttämiseksi ei ole tätä ymmärtävinään, ei minua hämmästytä. Eikä minua hämmästytä se, että mediassa työskentelevät puusilmät ovat niin innokkaasti työvoimapulatarinan takana.

***

Mitä tästä oleskelulupien harkinnanvaraisuudesta sitten seuraa? Parhaassa tapauksessa Suomeen tulee osaavia insinöörejä ja ammattikokkeja Bangladeshista, Intiasta ja USA:sta ja kaikki on hyvin. Jos asiat menevät, kuten ne ovat aiemmin menneet, tulijat ovat töissä ehkä muutaman vuoden. Sitten työ loppuu eikä uutta oikein löydy. Mutta pysyvä oleskelulupa tai ehkä jopa kansalaisuuskin on jo taskussa, ja samaten samoin oikeus Suomen sosiaaliturvaan.

Firmoille tämä malli kelpaa, koska se tarkoittaa, että ne saavat edullisia työntekijöitä alkuvaiheessa. Kun maahanmuuttaja hyppää tai pudotetaan oravanpyörästä, maailmalta löytyy seuraava samanlainen. Firmat saavat siis hieman edullisempaa työvoimaa, mutta muutaman vuoden kuluttua yhteiskunnan etujen maksajien ja etujen saajien välinen suhdeluku heikkenee entisestään, ja valtio maksaa sen, mitä firma säästi, moninkertaisesti. Se ei firmoja kiinnosta, eikä EK:ta.

Juhana Vartiaisen taitojen ja tietojen mukaan tämmöistä ei tapahdu, koska onhan hän sentään taloustieteiden tohtori. Eihän euronkaan kanssa pitänyt mitään ongelmia tulla ja Ruotsi on hyötynyt suunnattomasti maahanmuutosta hänen mukaansa.

Noin kymmenen vuoden kuluttua alkaa keskustelu siitä, että kasvaneiden kulujen takia, ja kantaväestön ja uussuomalaisten “aktivoimiseksi”, Suomen sosiaaliturvajärjestelmä pitää keventää minimiin ja muuttaa vastikkeelliseksi.

Ehkä tämä on se tarkoitus. Ehkä niinsanottua hyvinvointivaltiota ei osata purkaa vastaamaan euroaikakauden tarpeita muuten kuin ajamalla se mahdottomaan tilaan.