Saisiko olla lisäannos isoveljeä? Annika Saarikon ministeriö puuhaa kulttuurialalle “eettistä toimielintä” – siis kyttäys- ja ilmiantojärjestelmää

KOMMENTTI | Suomeen halutaan perustaa kulttuurialan eettinen toimielin valtion alaisuuteen. Sen takana on opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), jota johtaa keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko. Hämmästyttävän vähän julkista keskustelua herättänyttä hanketta ajetaan sisään SDP-taustaisen kulttuurineuvos Veijo Baltzarin tekojen ja metoo-liikkeen nostattamalla kuohunnalla. Toteutuessaan hankkeella on edellytykset alistaa kulttuuriala mielivaltaisen kantelu- ja kyttäysjärjestelmän alle. Toimittaja Maria Asunta kirjoittaa.

Mitä moinen eettinen valvonta sitten käytännössä tarkoittaisi?

Toimielimen ensisijainen tehtäväalue olisi ennaltaehkäisevä toiminta, kuten taide- ja kulttuurialojen eettisten periaatteiden identifiointi, kokoaminen ja dokumentointi. Jälkikäteinen toiminta puolestaan olisi toteutuessaan ”konkreettisten epäeettisiksi väitettyjen toimien, toimintakäytäntöjen tai käyttäytymistapausten käsittelyä ja tutkintaa”.

Kuulostaako Neuvostoliitolta? Dadaa!

Länsimaisen sananvapauden pyhä periaate on nimittäin se, että taiteessa pitää aina olla mahdollista esittää täyttä paskaa ilman, että sitä joku eettinen lautakunta puntaroi ja sensuroi.

”Kulttuuria säätelemällä ilmastonmuutos pysähtyy”

Edellinen väliotsikko on parodiaa, jolla Jyrki Lehtola sivalsi hankkeen ilmiantavaa ja valvovaa luonnetta kolumnissaan ”Kulttuurialan eettinen toimielin sulla on housuissas”.

Lehtola kirjoitti: ”Taiteessa tulee myös ennakkosensuroida epäeettisyys huomioimalla etniset vähemmistöt, ilmasto ja kaikki sukupuolet, koska vain kulttuuria säätelemällä ilmastonmuutos pysähtyy.”

Valtioneuvoston 106-sivuisessa selvityksessä viitataan tärkeisiin asioihin kuten virkamiesetiikkaan, tasa-arvoisiin työsopimuksiin ja syrjimättömyyteen. Erikseen mainitaan vähemmistöt, alkuperäiskansaan kuuluvat ja maahanmuuttajat sekä muut tämän päivän eettiset asiat: ympäristö, ilmasto ja kestävä kehitys.

Kantelu- ja ilmiantokoneisto moittii Sinua

Nyt sitten pähkäillään, voisiko etiikkaelimelle kannella nimettömästi eli valittaa yksittäisissä tapauksissa, jos on pahoittanut jostakin mielensä. Elimen päätökset olisivat suositusluontoisia moitteita, huomautuksia tai ohjaavia lausuntoja. Äärimmäinen sanktio olisi julkisen tuen epääminen epäeettisen toiminnan takia.

Valtio alkaisi ajatuspoliisina arvioida kulttuuri-immeisiä, heidän tekojaan ja käyttäytymistään. Mitenköhän toimikunta suhtautuisi Muhammed-pilakuviin, jos ne julkaistaisiin ensi kerran 2020-luvulla?

Olisiko toimikunta yksimielisesti moittinut ohjaaja Aku Louhimiestä metoo-kohun aikaan Ylen tapaan?

Miten kävisi opetushenkilöstölle, joka ei suostuisi opettamaan nuorille, että mies voi synnyttää tai mentruoida?

Entä viranomaisille, jotka eivät halua värvätä lapsia ”vihapuheagenteiksi” tai käyttää lapsille soveltumatonta opetusmateriaalia?

Voisiko halu sorkkia julkista rahoitusta myöntävien tahojen kriteereitä johtaa siihen, että moitittaisiin kiistanalaisille henkilöille myönnettyjä apurahoja? Mitäpä, jos rasismia vastustava RASMUS-yhdistys menettäisi valtionavun siksi, että sen lynkkausjoukot ovat maalittaneet kanssaihmisiä somessa?

Jää nähtäväksi!

Kuten sekin, mahtaako etiikkaelimestä tulla itsenäinen ja riippumaton. En usko, koska kulttuurin rahoittajatahot ovat poliittisesti samanmielistä sakkia, lähinnä puoluekentän vasenta ja vihreää laitaa.

Eikä muuten usko selvitys itsekään: ”Voi olla vaikea löytää riittävän riippumattomia ihmisiä mahdollisen toimielimen jäseniksi.”

Niin-pä.

Lehtolan sanoin: ”Suomen kulttuurielämä koostuu joukosta, joka on jakanut toisilleen rahaa, ollut jakamatta toisilleen rahaa, halunnut toisiltaan jotain, ei saanut mitään, herännyt toistensa sängyistä ja loukannut toisiaan. Riippumattoman valvontaelimen saisi koottua joko pihalla olevista ulkopuolisista tai kulttuurialan toimijoista, jotka esiintyvät huppu päässä ja ovat silloinkin pettymyksillä paneroidun menneisyytensä vankeja.”

Eettinen toimikunta on itsessään epäeettinen idea

Halutaanko Suomeen siis uusi, 450 000 euroa vuodessa maksava kantelu- ja ilmiantojärjestelmä? Lisää byrokraatteja pähkäilemään vaikkapa oletettua vihapuhetta, joka on juridisestikin täsmentymätön käsite?

Selvityksessä sanotaan, ettei toimielin ole tuomioistuin ja että se ”voi joutua lähes ylivoimaisiin tilanteisiin todistelun hankinnan vaikeutuessa”. Sitten ällistelläänkin jo sitä, millä osaamisella ohjataan mahdolliset valitus- tai kantelumenettelyt muiden toimielinten huoleksi kuten sovitteluun, ammattijärjestölle, oikeuslaitokselle, lastensuojelulle tai sosiaaliviranomaisille.

Voi hyvät hyssykät senkään, mikä sotku ja sähellys!

Toimielimen tarkoitus on ”lausua yksittäisistä tapauksista mielipiteitä” ja antaa ”painokkaita lausuntoja”, mutta kuka hullu jaksaa kuunnella valtion virkamiesten mielipiteitä ja seurata silmä kovana heidän eettistä ”jalkautusprosessiaan” ja ”liikekannallepanoaan”?

Hanke tuo mieleen Valtioneuvoston kanslian opuksen nimeltään ”Informaatiovaikutukseen vastaaminen”. Sekin otti asioihin eettisesti kantaa kertomalla, että ”huumoria voidaan käyttää kiistanalaisten mielipiteiden oikeuttamiseen”.

Kirjailijaikoni Leena Krohn ilmaisi kantansa: ”Mutta kenen mielipiteet eivät ole kiistanalaisia? Toisenlaisia mielipiteitä kuin kiistanalaisia ei ole olemassakaan. Informaatiovaikuttamisen käsite on uuskieltä, jonka kaltaista George Orwell aikoinaan irvaili, ja valtioneuvoston kanslian julkaisu on itsessään kouluesimerkki informaatiovaikuttamisesta.”

Sama koskee kulttuurialan eettistä toimielintä, joka itsessään on kouluesimerkki epäeettisestä vaikuttamisesta.