Saarakkala: Suomi joutuu valitsemaan lopulta liittovaltion tai euro-eron väliltä

Koko Jyrki Kataisen hallituksen kausi on ollut käytännössä yhtä eurokriisin hoitamista. Kaikki suuret panokset ja valtavasti sekä ajallisia, poliittisia että taloudellisia resursseja on sitoutettu kriisinhoitoon. Eduskunnalle kuuluvaa toimivaltaa on eduskunnan toimesta siirretty toistuvasti maamme rajojen ulkopuolelle, eli hintaa, joka eurokriisistä on maksettu, ei voida mitata pelkästään taloudellisina vastuina.

Eduskunnassa vain perussuomalaiset on vastustanut yksiselitteisesti kriisinhoidossa valittua ja itsenäisyyttämme kaventanutta linjaa, kun otetaan huomioon mm. vaatimuksemme käsitellä kriisinhallintamekanismeista päättäminen eduskunnassa vaikeutetussa järjestyksessä määräenemmistöllä, samoin kuin talousunionisopimus. Olemme ainoana eduskuntapuolueena johdonmukaisesti vastustaneet taloudellisten vastuidemme kasvattamista europoliittisin järjestelyin. Olemme toistuvasti vaatineet, että eduskunta saisi ottaa kantaa tapahtuneisiin toimivallansiirtoihin siten, että niiden lainsäädännöllinen yhteisvaikutus itsemääräämisoikeuteemme ja vaikutus mahdollisuuksiimme vastata perustuslain määrittämistä velvoitteista taloudellisten riskien realisoituessa punnittaisiin kokonaisuutena yhdellä kerralla. Vähittäiset toimivallansiirrot ovat murentaneet perustuslakiamme synnyttämällä luovaa perustuslaillisuuden tulkintakäytäntöä.

Huolimatta olemassa olevista erimielisyyksistä kriisinhoidossa eduskunnan on katsottava myös eteenpäin ja analysoitava, mitä vaihtoehtoja Suomella nykyisen euro-jäsenyyden lisäksi on, koska käytännössä talous- ja rahaliitto nykymuodossaan aiotaan pelastaa liittovaltioimalla se. Pohjia on hahmoteltu virallisesti EU-presidentti Van Rompuyn johtaman joukon toimesta ja niissä korostuvat euromaiden taloudellisen yhteisvastuun syventäminen ja yhteisen keskusjohtoisen sääntelyn lisääminen. Viime aikoina keskusteluun on noussut myös Euroopan keskuspankin EKP:n toimivallan muuttaminen hintavakauden eli inflaation säätelijästä talouspolitiikan vauhdittajaksi. Mikäli EKP:n mandaattia muutetaan, puhutaan silloinkin harppauksesta liittovaltioon, sillä rahanpainamisen lisääminen ja euromaiden joukkovelkakirjojen ostaminen vaatisi käytännössä kaikkien euromaiden talouspolitiikan sisällönkin alistamista Brysselin byrokraattien valtaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun EKP:n mandaattia ehdotetaan muutettavaksi, Suomen ja suomalaisten on valittava, jatkammeko rahaliitossa, vai otammeko käyttöön oman rahayksikön. Mitä kauemman viivytellään, sitä vaikeampaa siirtyminen omaan rahayksikköön ja itsenäiseen talous- ja rahapolitiikkaan tulee olemaan, koska yhteiset vastuumme EKP:n kautta kasvavat jatkuvasti.

Siirtyminen rahayksikköön voitaisiin tehdä myös vähitellen, ottamalla euron rinnalle käyttöön oma kansallinen, kelluva valuutta. Asiaa ovat pohtineet ansiokkaasti myös valistuneet tieteentekijät professori Vesa Kanniaisen johdolla hiljattain ilmestyneessä tieteellisessä julkaisussa.

Lähtökohta tarvittavaan kriittiseen keskusteluun on, että Suomen jäsenyys talous- ja rahaliitto EMU:ssa on olemassa oleva tosiasia, joka voi muuttua tai joka voidaan muuttaa.

Vesa-Matti Saarakkala
kansanedustaja (ps.)