Ruotsissa osa äidinkielen opettajista on päättänyt ottaa uudelleen käyttöön vanhat opetusmenetelmät. Se tarkoittaa, että jotkut ruotsalaiset seitsemäsluokkalaiset kirjoittavat sanelusta ja opettelevat samalla uudelleen tavaamaan.
Syy on yksinkertainen, huolestuttava ja tuttu myös suomalaisopettajille: yläkoulun oppilaat eivät enää kykene kirjoittamaan kuulemaansa sanaa tai lausetta. Se vaikuttaa varmasti oppilaitten tulevaan elämään ja arkeen, jatko-opinto- tai työelämävalmiuksista nyt puhumattakaan.
Sanelusta kirjoittaminen ja kirjoituttaminen, ”diktamen”, voisi tehdä hyvää suomalaiskouluissakin, arvelee toiminnanjohtaja Irene Bonsdorff Äidinkielen opettajien liitosta.
Vanhanaikaista mutta tehokasta
Vielä 70-luvulla oli tavallista, että ensimmäisellä ja toisella luokalla eli alakoulussa kirjoitettiin sanelusta. Opettaja jakoi vihkot tai paperit, sanoi luokan edessä ääneen sanoja ja lauseita tai esitti jopa kokonaisia kertomuksia, jotka oppilaiden piti kirjoittaa ylös. Opettaja keräsi vihot, ja jos kaikki sanat ja lauseet olivat oikein, sai vihkon yläkulmaan iloisen nallekiiltokuvan.
Jos osa meni oikein, opettaja piirsi kukan. Jos virheitä oli enemmän, piti tehdä uudestaan. Yksinkertaista ja vanhanaikaista – mutta ilmeisen tehokasta.
Ruotsalaisnuorten kielitaito heikentynyt
Eteläruotsalaisessa Markarydin kunnassa äidinkielen opettajana työskentelevä Pierre Mathisson sanoo, että yhä useampi ruotsalaisnuori tavaa huonosti – täysin taustastaan riippumatta.
– Syitä on monia – lukemisen vähyys, englannin ylivalta arjessa, jatkuva digitaalisten laitteitten käyttö, hän pohtii Ruotsin opettajajärjestön (Vi lärare) tuoreessa haastattelussa.
Niinpä vastikään lomalta palanneet Matthissonin seitsemäsluokkalaiset oppilaat aloittavat lukukautensa tavaamalla sellaisia sanoja kuin ”cykel”, ”aldrig”, ”address”, ”definitivt.”
Mathisson on kollegoineen kerännyt erityisen listan noin kahdeksastakymmenestä vaikeaksi osoittautuneesta ruotsin kielen sanasta, joita ryhmä opettajia omissa luokissaan harjoituttaa systemaattisesti.
Suomessa ongelmat samansuuntaisia
Myös Irene Bonsdorff on omassa opettajantyössään joutunut miettimään, miten hyvin tai huonosti oppilaat ymmärtävät puhuttua suomen kieltä – erottavatko he esimerkiksi sanat toisistaan. Ongelma ilmenee sekä suomea äidinkielenään puhuvissa että S2-oppilaissa.
Äidinkielen opettajien liitto on myös esittänyt, että aineenopetuksen tulisi alkaa jo 5. luokalta ainakin äidinkielessä. Nyt 1.-6.-luokkalaisia opettavat luokanopettajat, joilla kaikilla ei ole syventäviä opintoja äidinkielessä. Samansuuntaisia toiveita ovat esittäneet matematiikan opettajat oman aineensa osalta.
Mai Allo
Artikkeliin liittyvät aiheet
