Tätä opinkappaletta eri muodoissaan on vaalittu vuosikymmenet niin Ruotsin kuin Suomenkin kouluissa, opetussuunnitelmissa ja koulujen arjessa – sekä myös laajemmin viranomaistoiminnassa.
Nyt olisi aika haudata idea, joka on lähtenyt käsistä, sanoo Inger Enkvist, professori Lundin yliopistosta. Kouludebatöörinä tunnettu Enkvist perustelee näkemystään Ruotsin opettajajärjestön Viläraren tuoreessa haastattelussa.
– Alkuperäinen ajatus lienee ollut se, että demokratia kehittyy, kun hyvin koulutetut ja informoidut kansalaiset muodostavat asioista oman näkemyksensä ja tekevät sitten päätöksiä sen mukaisesti. Mutta nyt tilanne on se, että oppilaat tottuvat nuoresta lähtien ottamaan osaa päätöksiin ja asioiden valmisteluun riippumatta siitä, onko heillä ymmärrystä ja tietoa kyseisestä asiasta vai ei, Enkvist sanoo.
Peli, jossa kaikki häviävät
Ruotsin opettajajärjestön haastattelussa Enkvistiltä kysyttiin, eikö ole mahdollista samanaikaisesti kehittää oppilaiden tietoja ja taitoja ja tarjota osallisuutta sekä vaikutusmahdollisuuksia – siis saavuttaa molemmat tavoitteet.
– Optimisti sanoisi, ettei valintaa tarvitse tehdä ja molemmat tavoitteet voidaan saavuttaa. Mutta me olemme nyt vuosikymmeniä pitäneet yllä oppilaiden suurta vaikutusvaltaa, ja kokemus kertoo, että tästä ei ole hyvää seurannut, vastaa Enkvist.
– Oppilaille on annettu mahdollisuus valita pois rasittavat tehtävät ja epämieluisiksi katsomansa opettajat. Työrauha on menetetty. Tämä on seurausta siitä, että on painotettu niin vahvasti oppilaan oikeuksia.
Enkvistin mukaan ongelma näkyy myös arvostelussa eli todistusarvosanoissa, joista ”keskustellaan”, eli oppilaat ja heidän vanhempansa pääsevät niihin vaikuttamaan.
– Tässä pelissä häviävät loppujen lopuksi kaikki – oppilaat ja koko yhteiskunta, Enkvist painottaa.
Lähde: Vilärare