Riskianalyysejä kaihtava Eurooppa hamuaa eurooppalaista valuuttarahastoa

Useat eurooppalaiset johtajat ovat ilmaisseet tukensa Euroopan valuuttarahstolle (EMF) Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckeria myöten. EU-pomojen mukaan Eurooppa tarvitsee oman kriisirahaston, joka yhdistäisi Euroopan vakausmekanismin (EVM) ja kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) hyödyt.

Johtajien visioita on aiemminkin yritetty toteuttaa likimain sokeasti. Johtajilla on ollut vähemmän halua miettiä lopputulemaa, jos jokin menisikin vikaan.

Paperilla suunnitelma on toki vaikuttava. Ja jos EVM:n perustuksille rakennettava EMF toimisi EU-johtajien piirustusten mukaan, sen saaman laajan hyväksynnän ymmärtäisi.

Riskien kartoittaminen on Euroopassa tavattu tulkita änkyröinniksi, vaikka kyseessä olisikin aito halu tehdä suunnitelmasta vedenpitävämpi.

Hetkeensä tarttuva Eurooppa

Eurooppalaisjohtajien mielestä hetki on mitä otollisin yhteisvastuun lisäämiseen. Euroon nihkeästi suhtautuva Iso-Britannia on jättämässä EU:n, joten merkittävä “änkyrä” putoaa pois esittämästä kritiikkiä EU:n kaikenlaisille suunnitelmille. Toiseksi johtajat ovat ajatelleet useita vuosia Eurooppaa kurittaneen eurokriisin hellitettyä, että ajankohta on siksikin otollinen.

EMF:n tarkoituksena olisi kyetä tarjoamaan kriisirahoitusta Euroopan maille ilman että Kansainvälistä valuuttarahastoa tarvitsisi ottaa avuksi. Euroopassa on haluttu tehdä irtiottoa IMF:stä sen jälkeen, kun rahasto kritisoi Kreikan lainaohjelman toimivuutta.

Eurooppalaisten maiden painoarvo IMF:ssä on suuri, ja eritoten latinalaisen Amerikan maiden mielestä he joutuivat vastentahtoisesti mukaan kehittyneen talousmaan pelastamiseen.

Eurokriisin runtelemien maiden talousohjelmaa valvoi useampi taho. Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki EKP ja IMF muodostivat rahoitusohjelmia valvovan troikan. Eurooppalaisten johtajien mielestä olisi hyvä ajatus ojentaa valvonta- ja määräysvalta yhdelle epäpoliittiselle taholle. Tällöin jäsenmaiden välinen kitka ja eripura jäisivät pois. Se on kieltämättä hyvä ajatus.

Ajoitus ei välttämättä ole koskaan otollinen

Brexitin ja Euroopan talouden pitkän korpivaelluksen jälkeen hetki on EMF:lle otollisempi kuin vuosikymmenen alussa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ajankohta EMF:n perustamiselle olisi parhain mahdollinen.

Kaikkia ongelmallisia kohtia ei ole ratkaistu. IMF pitää eurooppalaisten pankkien tilaa riskialttiina. Euroopassa on rahaston mielestä liian monta pankkia, vaikka muutamissa Euroopan maissa pankkien painoarvoa rahoituslähteenä onkin saatu kutistettua. IMF suosisi yrityksille enemmän suoraa yksityistä rahoitusta pankkiluottojen sijaan.

IMF on huolissaan myös korkeasta tuottamattomien luottojen määrästä Euroopassa. Pankkien taseet on liiaksi sidottu huonoiksi osoittautuneihin luottoihin, eikä pankeilla ole siksi varaa tarjota rahoitusta parempiin kohteisiin.

EKP – sankari vai tunari?

EKP onnistui estämään euroalueen repeämisen kesällä 2012, jolloin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi piti kuuluisan puheensa. Puheessaan Draghi lupasi tehdä kaikkensa yhteisvaluutan eteen. Se tehosi.

EKP pisti käytännössä setelipainokoneet töihin. Keskuspankki on syöttänyt finanssimaailmalle yli 2 100 miljardia euroa uunituoretta rahaa. Rahan pumppaaminen jatkuu yhä.

EKP ei ole ollut yksin talkoissa mukana. Yhdysvaltain, Japanin ja Ison-Britannian keskuspankit ovat syytäneet uutta rahaa EKP:n ohella. Keskuspankit ovat samalla luoneet ennennäkemättömän tilanteen: Euroopan roskalainoissa on Yhdysvaltoja huokeampi korkotaso.

EKP:n höyhenkevyt rahapolitiikka ei ole rajoittunut pelkästään arvopaperien mittaviin ostoihin. EKP on pitänyt korot nollan tuntumassa kauan. Tämä syö pankkien tuloksentekokykyä.

Eurooppa Ruususen unessa

Vaikka eurooppalaiset johtajat uskovatkin EMF:n torjuvan uusia eurokriisejä, he ovat jättäneet merkittävän osan riskianalyysejä tekemättä.

Tämä ei ole Euroopassa mitenkään uutta. Yhteisvaluutta euron myötä silloiset johtajat loivat rahapoliittisen liiton ilman fiskaalista liittoa tai viimekätistä rahoitusta.

Schengen-sopimuksella EU-maiden sisärajat avattiin ilman keinoja huolehtia alueen ulkorajoista. Lisäksi EU kiirehti laajentumaan itään, minkä vuoksi unioni on tukkanuottasilla esimerkiksi Unkarin ja Puolan kanssa.

EMF:stä ei välttämättä ole tulevien eurokriisien torjujaksi ottaen huomioon mantereen pankkitilanteen, EKP:n rahapolitiikan luomien piilevien riskien ja mahdollisten ulkoa tulevien finanssikriisien vuoksi. Uuden talouskriisin iskiessä EMF joutuisi toteutuessaan sammuttelemaan kriisipaloja yhteisvastuun avulla.

Eurooppalaisjohtajien suunnitelmat tuntuvat nojaavan liiaksi hyväntahtoisiin oletuksiin tulevasta. Eurooppa jatkaa tässä mielessä prinsessa Ruususen unta.