Rintamäki: Pakkohoitopotilaiden tehtailemiin rikoksiin on puututtava

Anne Rintamäki pohjustaa aloitettaan kertomalla, että taloudellisen hyödyn saaminen kauppaamalla netissä tavaraa, jota ei ole olemassa, saaden siitä taloudellista hyötyä, on rikos. Tästä rikollisesta toiminnasta on tullut monelle elinkeino ja helppo tienaamistapa ilman, että täytyy poistua asunnostaan.

– Petosrikosten määrä on noussut huomattavasti vuosina 2012—2022. Poliisin tilastoista käy ilmi, että etenkin perusmuotoiset sekä lievät petokset ovat olleet määrältään nousussa.

Aloitteen taustalla käytännöllisyys ja oikeudenmukaisuus

Rintamäki toteaa, että kun henkilö on tehnyt jonkun vakavan rikoksen, jonka vuoksi hänet on passitettu pakkohoitoon valtion oikeuspsykiatriseen sairaalaan Vaasaan, on kansalaisilla oltava oikeus luottaa siihen, että henkilö on poissa pahanteosta niin kauan kuin huoneen ovessa on kahva vain ulkopuolella. Hän muistuttaa, että näin ei kuitenkaan ole, koska lainsäädäntö mahdollistaa rikollisen toiminnan valtion laitoksen sisällä valvotuissa olosuhteissa.

– Tarkoituksena on siis muuttaa mielenterveyslakia siten, että psykiatrisessa sairaalassa hoidossa olevan potilaan yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle voidaan rajoittaa enintään 90 päivää kerrallaan, mikäli on syytä epäillä, että potilas käyttää yhteydenpitoa rikollisessa tarkoituksessa, Rintamäki sanoo ja jatkaa:

– Yhteydenpidon rajoituksesta päättää rikosta tutkiva poliisi. Olen itse ollut tutkijaryhmässä, joka tutki useita Vanhan Vaasan sairaalassa pakkohoidossa olleiden petoksia. Hoitava lääkäri rajoitti puhelimen käyttöä hetkellisesti, mutta hyvin pian saimme kuulla rajoittamisen olevan ihmisoikeuksia loukkaavaa, ja koko tutkinnan ajan epäillyt jatkoivat rikosten tekemistä.

Rajoitukset ovat perusteltuja myös potilaan itsensä kannalta

Rintamäki muistuttaa, että mielenterveyspotilaiden yhteydenpitoon käytettävien välineiden ja laitteiden käytön rajoittaminen, jos heitä epäillään rikollisesta toiminnasta, on perusteltua potilaan oman hoidon ja turvallisuuden, muiden potilaiden ja henkilökunnan turvallisuuden sekä muiden henkilöiden yksityisyyden suojaamisen näkökulmasta. Uudistus ennaltaehkäisee uusien rikosten tekemistä ja siten osaltaan edistää hoidon onnistumista sekä helpottaa hoidosta vastaavan lääkärin ja tapausta tutkivan poliisin työtä, kun uusia päätöksiä ei tarvitse tehdä kuukauden välein.

Uudistukselle aito tarve

Rintamäki sanoo, että poliisin rikostutkinta tarvitsee tämän lain päivittämistä kipeästi. Kun tutkinnanjohtaja rajoittaa puhelimen käytön heti tutkinnan aluksi, voidaan olettaa olevan edes kolmen kuukauden tauko rikoksissa.

– Aukotonta tämäkään ei toki ole, koska laitokseen on helppo saada uusi puhelin tai tekijä voi ottaa puhelimen toiselta potilaalta, Rintamäki pohtii ja jatkaa:

– Huomattavaa on sekin, että potilashuoneeseen ei voi mennä tarkastamaan asiaa ilman potilaan lupaa. Kun esimerkiksi huumeita löytyy, potilaan nimeä ei saa poliisille kertoa. Järjestelmässämme on paljon korjattavaa.

Uudistus ei puutu perusoikeuksiin

Rintamäki sanoo, että mobiililaitteen rajoittamisessa ei ole kyse perusoikeuksien polkemisesta. Hän toteaa myös, että syyntakeinen henkilö pystyy tekemään sen kuuluisan arvovalinnan, tehdäkö rikoksia vai ei.

– Potilas saa olla vapaasti yhteydessä perheeseensä, avustajaansa ja niin edelleen, mutta nettiliittymää, jonka avulla on eri alustoilla tehty kauppaa, ei saa käyttää. Rajoitustoiminnassa on siten kyse myös rikosten ennaltaehkäisystä ja uhrien suojelemisesta, Rintamäki toteaa ja jatkaa:

– Odotan mielenkiinnolla ennakkopäätöstä myös siihen, onko valtio korvausvelvollinen asianomistajien taloudellisiin menetyksiin, koska tekijät ovat olleet valtion valvonnassa tekojen aikaan.