PS ARKISTO
Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin eilen lakialoitetta, joka esittää eutanasialain säätämistä Suomeen. Aloite herätti odotetusti paljon keskustelua. Kansanedustaja Anne Rintamäki on valmis kannattamaan aloitetta, kunhan siinä esitetyt kriteerit eutanasialle käydään huolellisesti läpi.
– Aloite kuvaa eutanasiaa ihmisen elämän päättämiseksi suoneen injisoitavalla lääkeaineella henkilön omasta pyynnöstä. Eutanasian edellytyksenä olisi, että pyynnön esittävä ihminen sairastaa kuolemaan johtavaa tautia ja kokee siihen liittyen sietämätöntä kärsimystä. Lisäksi edellytetään, että pyynnön esittävä henkilö on kykenevä tekemään itseään koskevia päätöksiä, Anne Rintamäki luettelee.
– Elämän loppuvaiheen arvokkuus ilman kärsimystä on inhimillistä, Rintamäki toteaa.
Rintamäki muistuttaa, että kristillinen ajattelu lähtee siitä, että elämä on lahja. Eutanasiasta eli armokuolemasta puhuttaessa puhutaan niin perustavanlaatuisesta asiasta kuin ihmishengestä.
– Työskentelin viime vuosituhannella vanhainkodissa. Siellä oli myös hyvin, hyvin huonokuntoisia vanhuksia. Muistan yhä erään vanhuksen huudon: ”Tappakaa pois, tappakaa pois!” Se oli nuorelle tytölle kova koulu, kun olisi halunnut auttaa, poistaa kipuja, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta, Rintamäki muistelee ja jatkaa:
– Myöhempinä vuosina kävin kollegani luona sairaalassa vain pari viikkoa ennen hänen menehtymistään luustoon ja sisäelimiin levinneeseen syöpään. Vaikka hän sai kivunlievitystä, näin hänen kärsivän ilmeensä ja sen, miten keinuttamalla kehoaan hän yritti saada kivun lievenemään. ”Olispa pyssy”, hän tokaisi minulle tuskissaan.
Rintamäki kertoo, että monen ihmisen pelko kivusta, tuskasta ja kitumaan jäämisestä on ollut hyvin suurta. Jotkut ovat päätyneet jopa tekemään omat ratkaisunsa, kun ovat saaneet tiedon, että elinpäivät ovat luetut.
– Jos törmää vahingossa autolla eläimeen ja eläin jää kitumaan, on varmasti kaikille selvää, että se pitää päästää kärsimyksistään lopettamalla se, Rintamäki pohtii ja jatkaa:
– Monella meistä on kokemuksia siitäkin, kun rakkaalla lemmikillä tulee se kohta elämässä vastaan, että se on vietävä piikille, koska se ei enää kuntonsa puolesta elä tervettä elämää. Eläimienkin kärsimyksen seuraaminen vierestä vaatii kovasydämisen ihmisen.
Rintamäki painottaa, ettei ihminen tietenkään ole eläin. Eutanasiakeskustelussa hän näkee oleellisena erona sen, että eläin ei kykene ilmaisemaan omaa mielipidettään.
– Siitä huolimatta ihminen katsoo voivansa arvioida, milloin eläimen elämä ei enää ole elämisen arvoista, Rintamäki miettii.
– Eutanasian saavan ihmisen sen sijaan pitäisi kyetä itse arvioimaan eutanasian tarve ja vielä olemaan sellaisissa sielunvoimissa, että hän olisi kykenevä tekemään itseään koskevia ratkaisuja.
Rintamäki katsoo, että mikäli lääkärit ovat todenneet, että paranemisen mahdollisuuksia ei ole, vaan henkilön tila on pysyvä, on lähiomaisille annettava mahdollisuus tehdä päätös eutanasiasta yhdessä vähintään kahden lääkärin kanssa. Rintamäki linjaa, että kukaan ei yksin voisi saada eutanasiaa lähiomaiselleen.
– Eutanasiaa ei siis myönnettäisi kevein perustein, kuten vaikkapa masentuneelle ihmiselle tai sillä tavoin sairaille, joilla on vielä parantumisen edellytyksiä tai jotka pystyvät jotenkin elämään sairautensa kanssa, Rintamäki tähdentää.
Rintamäki muistuttaa, että saattohoidon toteutuminen riittävässä laajuudessa pitäisi turvata uudella lainsäädännöllä, vaikka eutanasia sallittaisiinkin. Palvelua tulee saada tasavertaisesti.
– Elämän loppuvaiheen arvokkuus ilman kärsimystä on inhimillistä.
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
