Reijonen: Sekamelska tietojärjestelmistä aiheuttaa turhia vaaratilanteita

Suomessa on terveydenhuollossa käytössä kymmeniä, jopa satoja eri järjestelmiä tiedon tallentamiseen. Farmaseutti, kansanedustaja sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Minna Reijosen mukaan Suomessa tulisi olla käytössä vain yksi potilastietojärjestelmä.

Eri järjestelmät eivät aina keskustele keskenään, joten tieto ei automaattisesti kulje toisesta yksiköstä toiseen. Tämä muodostaa ongelman esimerkiksi silloin, kun asiakas käy eri sairaanhoitopiirin alueen vastaanotolla.

– Yhteen järjestelmään siirtyminen vie aikaa, eikä se ole toteutettavissa nopealla aikataululla. Minimivaatimus olisi, että nykyiset potilastietojärjestelmät vähintään ”keskustelisivat” keskenään, toteaa Minna Reijonen.

Tieto ei myöskään kulje automaattisesti terveyskeskusten tai sairaaloiden välillä.

– Kun tieto ei kulje, niin lääkitystiedot tai koetulokset eivät aina ole ajan tasalla. Edes saman sairaalan sisälläkään tieto ei kulje automaattisesti eri osastojen välillä, sanoo Reijonen.

Potilasturvallisuus vaarassa

Tiedon siirtymisen hankaluuksista voi tulla terveydenhoitohenkilöstölle ylimääräistä työtä. Jos koetulokset eivät ole ajan tasalla, saatetaan eri toimipisteissä tehdä samoja kokeita uudestaan. Tämä tarkoittaa aina ylimääräisiä kuluja.

Potilaalle voi myös aiheutua terveydellistä haittaa, esimerkiksi tilanteessa, jossa hän joutuu äkillisesti sairaalaan toisella paikkakunnalla eikä pysty itse kertomaan esimerkiksi ajantasaisesta lääkityksestään. Lääkityskortit eivät useinkaan ole ajan tasalla.

– Moni olettaa, että lääkäri ja hoitohenkilökunta tietävät ajantasaiset potilastiedot, vaikka näin ei aina ole. Kuitenkin ajantasaiset tiedot ovat potilaan hoidon kannalta välttämättömiä, toteaa Reijonen.

Valtion tulisi ottaa kantaa potilastietojärjestelmiin

Kanta-tiedosto ei ole täysin kattava eivätkä esimerkiksi ajantasaiset lääkityskortit sinne automaattisesti päivity. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, kun tehdään lääkitysmuutoksia.

– Käytännössä ohjeistusta valtion taholta ei ole ollut, että Suomessa olisi julkisella puolella vain yksi järjestelmä, joka toimisi kaikkialla tai useampi, joiden tulisi vastaavasti keskustella keskenään, sanoo Reijonen.

Reijonen teki asiasta kirjallisen kysymyksen.