Ravintoloitsija muutti Ruotsista takaisin Irakiin jengiväkivallan tieltä: ”Paljon turvallisempi maa”

Aluksi kaikki meni hyvin ja elämä hymyili ahkeralle, ”Amin” kertoo Dagens Nyheterissä. Ravintoloitsijan tulot kasvoivat Tukholman lähiössä 2000-luvun alkuvuosina, oli varaa ”autoonkin ja Rolex-kelloon”.

Samaan aikaan paikallinen jenginuoriso teki pikkurötöksiä ja myi metroasemalla huumeita. Jengi kasvoi sekä vahvistui, satunnaisesta rikostelusta tuli järjestäytynyttä ja väkivaltaista ammattirikollisuutta. Rikollisjengi otti lähiön ja sen myötä Aminin ravintolan rautaiseen otteensa.

– Ajattele miltä tuntuu raataa 10 tuntia päivässä ja sitten joku ällöttävä tyyppi tulee uhkailemaan ja vaatimaan osuuttaan.

Maksaminen kieltäytymistä halvempaa

Rikolliset vaativat lähiöravintoloilta suojelurahaa 10 000–50 000 kruunua kuukaudessa. Käteinen ei ole pakollista, muitakin vaateita voi olla. Kioskeista rikolliset ottavat mitä mielivät nuuskasta sekä savukkeista lähtien, tuhansien kruunujen edestä toki.

Omistajat eivät myönnä kiristystä, koska virallinen Ruotsi ei tule heidän hätiinsä. Jos yrittäjä ei maksa, rikolliset hajottavat tai polttavat ravintolan ja se tulee kalliimmaksi kuin tyhjä avunpyyntö.

– Jos vaikka kerran kieltäytyy maksamasta, jengi hajottaa ravintolan ikkunat. Ravintolan pitää olla koko päivän kiinni ja se maksaa kymppitonnin. Siksi on viisaampaa maksaa ja niin on hyvä kaikille, tiivistää Amin paikallisen logiikan.

– Kaikki maksavat. Jos muuta väittävät, niin puhuvat paskaa.

Kieltäytyminen voi tietää kuolemaa

Amin ei osoittanut kunnioitusta jengille ja maksanut. Niinpä hänet hakattiin useampaan kertaan ja ravintola uhattiin pistää palasiksi. Hän pyysi apua poliisilta ja uskoi tulleensa kuulluksi mutta sitten alkoivat jengiampumiset. Poliisin resurssit menivät muualle.

Eräs murhista tapahtui Aminin ravintolan ulkopuolella. Siitä lähtien hän jäi ravintolaansa sulkemisajan jälkeen yöksi, koska ei uskaltanut poistua sieltä pimeällä. Vaimo ei uskonut miehen selityksiä, vaan pakkasi tavaransa ja poistui lasten kanssa.

Nyt Amin oli valmis luovuttamaan, sulki ravintolansa ja palasi totaalisen haaksirikon jälkeen Irakiin. Siellä kaikki menee taas taloudellisesti hyvin, uusi ravintola kukoistaa, vain menetettyä perhettä ja lapsia on ikävä.

– Muutin Ruotsiin, koska maa oli turvallinen. Nyt muutan pois, koska Ruotsi ei enää sitä ole.