Rauman paperitehtaalla haikeat tunnelmat: Paperikoneeseenkin voi “kiintyä”

Rauman paperitehtaan työntekijöillä on nyt edessään yt-neuvottelut, joissa lähes joka kolmas saa lähtöpassit. Uuden työpaikan löytyminen tulee olemaan varsinkin vanhemmille työntekijöille vaikeaa. Suomen hallitus ei pysty vaikuttamaan paperin laskevaan kysyntään maailmanmarkkinoilla, mutta voisiko se tehdä jotain saadakseen Suomesta houkuttelevamman paikan uusille paperikoneinvestoinneille?

UPM ilmoitti viime viikolla sulkevansa pysyvästi aikakauslehtipaperikoneensa Raumalla ja myyvänsä Chapellen sanomalehtipaperitehtaan Ranskassa. UPM:n tiedotteen mukaan nämä paperikoneet ovat kustannuskilpailukyvyltään UPM:n heikoimpia. Rauman PK2 aiotaan sulkea vuoden 2019 loppuun mennessä. Kahden jäljelle jäävän paperikoneen tuotanto jatkuu Raumalla normaalisti.

Arvioitu henkilöstön vähennys yt-neuvotteluissa on yhtiön tiedotteen mukaan 179 henkilöä.

Tehtaalla tunnelmat ovat apeat. Työntekijöiden mietteet liikkuvat siinä, kuka saa jäädä tehtaalle. Ja mikä sitten eteen, jos ei saakaan jäädä.

– Kyllä sitä pelätty on, mutta tuli se silti puolittain yllättäen, kertoo Suomen Uutisten haastattelema Tomi Vainio, jolla on takanaan jo 22 vuoden työura Rauman paperitehtaalla.

Aikakauslehtipaperin tuotannossa on ylikapasiteettia

Tiistaiaamu viikko sitten alkoi töissä aivan normaalisti. Sitten kuulin, että tehtaan intranetiin on tullut jotain juttua sisäisestä tiedotustilaisuudesta, Tomi Vainio kertoo.

– Siitä sitten pelko ahterissa mentiin neukkariin, Vainio sanoo.

Työntekijöille lyötiin eteen kylmät faktat: kapasiteettitilanne on se, että enemmän valmistetaan kuin pystytään myymään, joten nyt on sitten Rauman kakkosen vuoro.

– Sitä on vähän pelättykin, koska kone ei ole oikein ollut kulullaan, Vainio kertoo.

Pohjimmainen syy ei kuitenkaan ole koneen vanheneminen vaan maailmanmarkkinatilanne. Aikakauslehdissä käytetyn SC-paperin tuotannossa on ylikapasiteettia, jota on purettu jo vuosia. Raumalla ylikapasiteettia purettiin jo vuonna 2013 sulkemalla PK3. Yhä harvemmat ihmiset lukevat paperilehtiä.

– Itsekin sitä ampuu omaan nilkkaan, kun katsoo tabletista Iltalehteä tai tuotekatalogeja, Vainio naurahtaa.

SC-paperille ei ole menekkiä, se on kylmä fakta.

Yt-neuvottelut koskevat kaikkia työntekijöitä

Syksyn mittaan Rauman paperitehtaan kuudesta sadasta työntekijästä 179 joutuu lähtemään.

– Irtisanomisen uhka koskee kaikkia, Vainio kertoo.

Hän arvelee, että yt-neuvotteluissa käytetään samaa systeemiä kuin silloin, kun PK3 suljettiin muutama vuosi sitten. Silloin jokainen työntekijä pisteytettiin.

Vainio oli nuorempana putkihommissa ja konepajalla, ennen kuin pääsi vuonna 1997 UPM:n omaan teollisuusoppilaitokseen, Valkeakosken Lotilaan. Kahden vuoden koulutuksen jälkeen Vainio vakinaistettiin. Elokuussa tuli täyteen 22 vuotta UPM:n palveluksessa.

Vainio kertoo, että valtaosa hänen ikäluokkansa työntekijöistä on mennyt 80-luvulla suoraan ammattikoulusta paperitehtaaseen. Joillakin on takanaan jopa 35-40 vuoden työhistoria tehtaalla.

“Haikealta tuntuu”

Nyt suljettava paperikone on tullut Vainiolle läpikotaisin tutuksi vuosien varrella.

– Olen itse ollut 13 vuotta kakkosella töissä kunnossapidossa. Keväällä siirryin muihin hommiin.

– Haikealta tuntuu. Ihminen on hassu, kun melkeinpä “kiintyy” tuollaiseen kylmään materiaan. Kun olet ollut 13 vuotta sitä konetta kunnostamassa ja koneen joka lävessä on tullut koluttua, Vainio kertoo.

– Miksi ei edes harkittu kartonkikoneeksi muuttamista? Esimerkiksi Stora Enso on viime vuosina muuttanut hienopaperikoneita kartonkikoneiksi.

Mikä eteen, jos tulee potkut?

Tehtaalla on luonnollisesti nyt kovat spekulaatiot siitä, kuka saa jäädä ja kuka ei. Kun lähes kolmannes porukasta pistetään pois, lähtevien joukossa on väkisinkin läheisiä ystäviä.

– Jos ei itselle kolahda, niin vierelle osuu joka tapauksessa, Vainio sanoo ja kertoo, että tehtaalla työskentelee toistakymmentä hänen lapsuudenystäväänsä ja molempien tyttärien kummisedät.

Vainio arvelee, että jos irtisanominen osuu omalle kohdalle, se ei olisi hänelle maailmanloppu, mutta kirpaisisi kovasti.

– Ei maailma siihen kaatuisi, mutta aikamoinen lommo tulisi henkisesti ja taloudellisestikin. Olen sen verran vanhoillinen, että uskon ja luotan siihen, että jos ei ole liian kranttu, niin kyllä tekevällä vielä töitä löytyy Suomesta.

Kaikilla työntekijöillä tilanne ei ole yhtä hyvä. Varsinkaan eläkeikää lähestyvillä.

– Paperiteollisuuden prosessityöntekijän työnkuva on niin spesiaali, että jos on 30 vuotta tehnyt paperitehtaalla prosessityötä, niin ei sillä ammattitaidolla ja tietotaidolla valitettavasti tehtaan verkkoaidan ulkopuolella ole paljoakaan käyttöä.

– Sähkö- ja kunnossapitoporukalla on huomattavasti paremmat saumat, jos ikä on semmoinen, että vielä kelpaa työmarkkinoille, Vainio arvioi.

Mahtikäsky tuli ulkomailta?

UPM on suomalainen yritys, mutta sen paperiliiketoiminnan pääkonttori on Saksassa, jossa konsernilla on enemmän paperitehtaita kuin Suomessa. Yrityksellä on seitsemässä eri maassa kaikkiaan 15 paperitehdasta, jotka työllistävät yhteensä 8000 paperityöläistä.

Vainio arvelee, että suomalaisten työntekijöiden etu otettaisiin paremmin huomioon, jos paperiliiketoiminnan pääkonttori olisi yhä Suomessa.

– Mahtikäsky on tullut Suomen rajojen ulkopuolelta, ei meidän tehtaanjohtaja näille mitään voi, Vainio puuskahtaa.

Kaupunginjohtaja ei ole huolestunut

Kaupunginjohtaja Kari Koski ei vaikuta kovin huolestuneelta paperitehtaan yt-neuvotteluista. Helsingin Sanomien haastatteleman Kosken mukaan “töitä Raumalla on vaikka muille jakaa ja lisää on tulossa”.

Rauman kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja Pasi Mäenranta (ps.) ei jaa kaupunginjohtajan huolettomuutta.

– Irtisanomiset vaikuttavat verokertymiin ja moneen muuhunkin asiaan. Kun teollisuus pysähtyy, se on vain jäävuoren huippu, jolla on heijastusvaikutuksia kaikkialle, Mäenranta toteaa.

Paperikoneen sulkeminen tulee näkymään esimerkiksi Rauman satamassa, jossa Mäenranta työskentelee koneahtaajana.

– En osaa sanoa, montako sataa tonnia vienti vähenee, mutta se on ollut tärkeätä rullaa meillekin, Mäenranta sanoo.

Hän korostaa, että paperikoneen lakkauttaminen on huono signaali Raumalle, joka oli STX:n telakan lakkauttamisen jälkeen äkillisen rakennemuutoksen alue vuosina 2013-16.

– Ollaan käyty jo pohjalla ja pinnistetty takaisin. Nyt paperikoneen sulkeminen tuli ikävänä yllätyksenä.

Kilpailukyky on monen asian summa

”Kustannuskilpailukyvyttömyys on aina monen asian summa”, sanoo Helsingin Sanomien haastattelema johtaja Anu Ahola sanoo. UPM:n sanomalehtipaperitoimintaa johtava Ahola muistuttaa, että Suomi on kaukana markkinoilta ja kuljetuskustannukset ovat suuret. Ahola mainitsee myös keskustelun hakkuiden rajoituksista ja energian verotukseen liittyvän epävarmuuden. Myös yksikkötyökustannukset ovat paperiteollisuudessa Suomessa huipputasolla.

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen yritti äskettäin herätellä hallitusta parantamaan Suomen kilpailukykyä investointikohteena.

– Keskeisiin kilpailijoihin verrattuna Suomessa on korkeat energiaverot, lyhyet työajat ja jäykät työsopimukset, Pesonen kirjoitti Lännen Median kolumnissaan.

Lisäksi polttoaineiden verotusta aiotaan kiristää entisestään. Pesonen antoi konkreettisen esimerkin siitä, miten suuresti logistiikkakustannukset vaikuttavat kaukana markkinoista olevan maan kilpailukykyyn.

– Kuuden ja puolen sentin korotus dieselin litrahintaan tarkoittaa UPM:lle neljän miljoonan euron suuruista lisäkulua. Se on suurin piirtein sama kuin Suomessa toimivan paperikoneen liikevoitto, Pesonen kirjoitti.

Suomen viimeisin uusi paperikone käynnistyi vuonna 1998 nimenomaan UPM:n Rauman tehtaalla. Seuraavat paperikoneinvestoinnit ovat vasta harkintavaiheessa. Suomen hallitus ei pysty vaikuttamaan paperin laskevaan kysyntään maailmanmarkkinoilla, mutta se voi tehdä paljonkin saadakseen Suomesta houkuttelevamman paikan uusille investoinneille.

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen arvostelee erillisessä jutussa kovin sanoin Antti Rinteen ja Katri Kulmunin ilmastopolitiikkaa, joka ajaa suomalaiset teollisuusduunarit kilometritehtaalle.