Rantanen tyrmistyi HUS:in infektiolääkärin koronapuheista: Lausunto on käsittämätön ja hyvin ristiriitainen – “Emme kai me ehdoin tahdoin halua teho-osastoille potilaita?”

Meinasin saada kahvit näppäimistölle luettuani arvostamani HUS:in infektioylilääkäri Asko Järvisen näkemyksen siitä, että rajoitustoimia tulisi purkaa, perussuomalaisten kansanedustaja Mari Rantanen kirjoittaa blogissaan.

Asko Järvisen mukaan se osa kansalaisista, joille korona ei ole vaarallinen (lapset ja nuoret aikuiset), pitäisi saada sairastamaan tauti. Rajoitusten pitäisi koskea Järvisen mielestä lähinnä iäkkäämpää väestöä.

– Seuraavana päivänä HUS julkaisi tietoja teho-osastolla hoidetuista potilaista, josta kävi ilmi, että puolet potilaista ovat olleet alle 60-vuotiaita eli työikäisiä ihmisiä. Vielä ei ole tietoa, kuinka moni teho-osastoilla hoidetuista 100 potilaasta on kuollut, Mari Rantanen ihmettelee.

Rantanen sanoo kyseenalaistaneensa aikaisemminkin infektiolääkäreiden kantoja.

– Viimeksi vuosi sitten, kun minulta toistuvasti HUS:ssa tivattiin vaikeavammaisen lapseni hoidonrajausta. Silloin kyse oli selvittämättömästä infektiosta. Loppu hyvin, kaikki hyvin, tauti ja tyttö selvisivät. Vastustaminen tai kyseenalaistaminen joskus kannattaa, viisaitakin miehiä vastaan. Ja ei, en ole virologi, epidemiologi, lääkäri enkä THL:n johtaja vaan ihminen (ja kansanedustaja), joka pohtii tilannetta aivan kuin kuka tahansa. Meillä kaikilla on oma lehmä ojassa suojataksemme itseämme ja läheisiämme.

– Järvisen lausunto on käsittämätön ja hyvin ristiriitainen. Jo aiemmin hänenkin lausunnoistaan on saanut käsityksen, että tautia on hidastettu liikaakin. Koulujen avaamiseen liittyen lasten osalta on esitetty arvioita, että lapsilla usein tauti on lievä tai jopa oireeton eikä vakavia tautimuotoja ole Suomessa toistaiseksi raportoitu lasten osalta. Mutta millä estetään se, etteivät he tartuta tautia 50-vuotiaaseen verenpainetautia sairastavaan palomiesisään tai 37-vuotiaaseen syöpäsairaanhoitajaäitiin, diabeetikko-opettajaan tai vaikeavammaiseen sisareensa? Nähdäkseni ei millään.

Teho-osastoilla vakavasti sairastuneita

Rantanen antaa huutia myös THL:n johtaja Mika Salmiselle, joka heitti ilmoille samankaltaista viestiä Ylen Ykkösaamussa.

– Voisi kuvitella, että he olisivat iloisia siitä, että tauti on saatu hidastumaan. Sehän kertoo kaiketi siitä, että rajoitustoimilla olisi tauti jopa tukahdutettavissa. Mutta jos siihen ei usko, tuskin keinojakaan haetaan. Vaan nyt pitäisi kiihdyttää sairastuvuutta, kun teho-osastoillakin on tilaa?

– Ylipäänsä tuntuu vaikealta mieltää ajatusta, että koska teho-osastolla on tilaa, voivat ihmiset sairastaa tautia enemmän. Teho-osastoilla hoidettavat potilaat ovat vakavasti sairaita, kuolleisuus kaiketi kohtalaisen korkea ja jos ihminen ylipäänsä toipuu, mitkä ovat taudin jälkiseuraamukset ja mahdolliset haitat esimerkiksi keuhkoihin loppuelämän ajaksi? Emme kai me ehdoin tahdoin halua teho-osastoille potilaita? Emme kai pidä teho-osaston kapasiteettia päätöksenteon pohjana, vaikka se yksi osa arviota tuleekin olla. Kai me olemme onnellisia, ettei siellä ole potilaita enempää?

Jarrua liian pikaiselle avaamiselle

Rantanen toppuuttelee politiikkoja ja talousjohtajia yhteiskunnan pikaisesta avaamisesta sillä perusteella, että positiivisten testien osuus on laskenut aiemmasta.

– Positiivisten testien osuus ei liene se, mitä seurataan koskien taudin hiipumista. Aivan kuin virus poistuisi sillä, että siitä tehdään poliittinen päätös tai että päätämme ettemme halua enää elää korona-aikaa. Me kaikki ymmärrämme varmasti sen, että tämä virus on myrkkyä sekä terveydelle että taloudelle, mutta valitettavasti virusta ei voi lakkauttaa olemasta poliittisella päätöksellä. Ainoa mihin poliitikot voivat vaikuttaa on virustartuntojen määrä, joka riippuu sosiaalisista kontakteista ja rajoitustoimista. Toki vastuu on jokaisella ihmisellä, mutta ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että Suomi on onnistunut juuri näiden rajoitustoimenpiteiden ansiosta pitämään tautitapaukset kohtalaisena.

– Näyttää siltä, että talouden tila alkaa painaa vaakakupissa ja se on toki hyvin ymmärrettävää. Pidän kuitenkin vähän outona ajatusta, että talous lähtee nousuun vain sillä, että yhteiskunta avataan. Erityisesti virus on vaikeuttanut sellaisia aloja, joissa ollaan lähikontaktissa, kokoonnutaan yhteen tai liikutaan paikasta toiseen. Jos meillä edelleen tartuntojen määrä kasvaa ja sitä kiihdytetään rajoitustoimien poistolla, ei kai kukaan kuvittele, että yhtäkkiä ihmiset lähtevät sankoin joukoin liikkeelle? Tietäen riskin sairastua, altistaen oman lähipiirinsä, myös itselle tärkeät riskiryhmäläiset? Maalaisjärjellä ajateltuna kaikki kietoutuu hyvään ja hallinnassa olevaan tautitilanteeseen. Kun viruksen riski on pienempi, on kulutus suurempaa ja taloudella on mahdollisuus elpyä. Karmein tilanne olisi varmasti taloudelle se, että yhteiskunta avataan liian aikaisin ja sitä joudutaan uudelleen sulkemaan.

Koululaisia ja heidän läheisiään Rantanen ei lähtisi riskeeraamaan jäljellä olevien viikkojen vuoksi.

– Päätös koulujen avaamisesta voi olla myös sikäli epätasa-arvoinen, että sinne kokoontunevat suuremmalla joukolla ne lapset, joiden kotioloissa on ongelmia tai joiden vanhemmilla ei ole mahdollista opettaa ja pitää heitä kotona syksyyn asti. Tämä puolestaan saattaa aiheuttaa sen, että jo ennestään heikoimmassa asemassa olevat perheet sairastavat enemmän ja pian tullaan tilanteeseen, jossa huomataan, että sosioekonominen tausta määrittelee sairastuvien määrän.

– En tiedä, kuinka laajaa halua perheillä on pitää lapsi kotona opiskelemassa koko kevät, mutta saamani palautteen perusteella monet haluavat pitää lapset kotona, Rantanen kertoo.

Sairastuneet ja altistuneet löydettävä

Rajoitustoimenpiteiden purkaminen on jossain vaiheessa edessä. Rantanen kuitenkin toivoo, että Suomen tavoite olisi jatkossakin pitää sairastuneiden määrä mahdollisimman pienenä.

– Laumasuojan osalta vallitsee tiedemaailmassa nähdäkseni varsin yksimielinen käsitys, että tämän viruksen osalta siihen ei voida luottaa, kun virusta ei tunneta, muodostuuko vasta-aineita kaikille ja kuinka pitkään ne säilyvät. Näin ollen viruksen päästäminen väestöön ei ole tällä tietämyksellä vastuullista, eettistä saati tavoiteltavaa. Rajoitustoimenpiteiden purkamisen seurauksia tulee voida seurata tarkasti ja tarvittaessa vetää takaisin päin. Ehkä olisi viisasta katsoa asioita alueellisesti ja purkaa sieltä ensin, missä on parempi tilanne.

– Ennen näitä päätöksiä on kuitenkin varmistettava, että laajoilla testeillä löydetään sairastuneet, jäljitetään altistuneet ja asetetaan heidät karanteeniin tartuttamasta muita. Lisäksi riskiryhmien suojaamisen on oltava kunnossa, jota se ei nyt ole esimerkiksi hoivan tai kotihoidon osalta. Suojavarusteita tulee olla maassa niin, että jokaisen oireettomankin asiakkaan/potilaan kanssa voidaan käyttää asianmukaisia suojia, Rantanen luettelee ja ottaisi käyttöön myös kännykkäapplikaation, joka kertoo kännykän haltijalle, jos hänen läheisyydessään on tartunnan saanut henkilö.

Vaihtoehdot tuotava avoimesti julki

Rantanen toivoo, että ennen rajoitustoimien purkamista kansalaisille ja erityisesti tiedemaailmalle esitetään laskelmat toimenpiteiden vaikutuksista.

– Avoin yhteiskunta vaatii avoimia tietoja päätöksentekijöille. Onkin kovin kummallista, kun hallituksen nimeämä exit-ryhmäkään ei saa tietoja, joilla THL ja STM omia arvioitaan perustelee. Jos avaamista tehdään ilman korvaavia toimenpiteitä ja siten, että Suomi hyväksyy sairastuvuuden ja kuolleisuuden nousun, on se kerrottava ja perusteltava avoimesti.

– Vaihtoehtoja on viruksen tukahduttamisen tai Ruotsien tien väliltä. Toisessa säästetään terveyttä ja ihmishenkiä, toisessa taloutta. Välimuodoissa yritetään molempia. On hyvä muistaa, että poikkeusolot julistettiin vasta 16.3. ja siitä on vain kuusi viikkoa. Aika tuntuu varmasti pitkältä, mutta tämänkaltaisen taudin kanssa aika on lyhyt. Monet skenaariot on laskettu kolmen ja kuuden kuukauden rajoitustoimia ajatellen. Ei siis pitäisi olla vielä kiire mihinkään, Rantanen huomauttaa.

Rantasen mielestä ihmiset ovat jo nyt lähteneet liikkeelle liian hanakasti.

– Rautakaupat ja puutarhat ovat täynnä ihmisiä. Virusta ei osata varoa, kun rajoitustoimenpiteiden purkamisestakin jo puhutaan. Nyt pitäisi jaksaa. Jaksaa rajoituksia, epävarmuutta ja epämiellyttävää oloa. Ehkä jopa pyrkiä ajattelemaan, että maailma on erilainen nyt ja kaiken tämän jälkeenkin.

– Suomalaiset ovat sitkeää kansaa, joka jaksoi myös 75 vuotta sitten, silloin päättyi Suomen sota. Ei silloinkaan nostettu käsiä pystyy vihollisen edessä vaan taisteltiin rinta rinnan, kaveria jättämättä. Siinä on mallia kriisin hoitoon meille nykyihmisillekin. Hyvää veteraanipäivää!