Ennen vanhaan oli tyypillistä, että oli olemassa perheitä ja perheenjäseniä. Heitä yhdistivät monenmoiset sukulaisuussiteet. No, se oli ennen. Tänään perheen tai sen yksittäisen jäsenen voi vuokrata. Japanissa ilmiölle on nimikin: “Tuulahdus inhimillisyyttä perheen muodossa”.
Vuokrattava todellisuus ei The New Yorker– lehden mukaan rajoitu Japanissa pelkästään perheenjäseniin. Kansalainen voi muokata näytelmän koko elämästään – jos näkee siihen tarvetta ja taskut pullottavat rahaa.
Mutta aloitetaan perheestä. Kazushige Nishida, tokiolainen myyntimies oli kallella kypärin: vaimo oli kuollut ja tytär lähtenyt kotoa raivoisan riidan jälkeen. Töihin tuli lähdetyksi kuten aina ja työkavereitten kanssa käytiin baarissa niin kuin ennenkin. Mutta öisin hän oli aivan yksin. Aika parantaa, Nishida luuli, mutta olo kävikin päivä päivältä tukalammaksi.
Televisio pelasti miehen, sillä hän näki Family Romance -yrityksestä kertovan dokumentin. Erityisen vaikutuksen myyntimieheen teki ohjelmassa esiintynyt vanhempi naishenkilö, joka oli vuokrannut itselleen lapsenlapsen ostosreissujen iloksi ja turvaksi. Kaipa sitä myös “muija ja mukula” järjestyisi kaiken järjen mukaan siltä seisomalta.
Nishida otti yhteyttä Family Romanceen ja pian hän jo istui kahvilla varavaimon ja -tyttären kanssa. Vuokrahenkilöt kyselivät, miten heidän pitäisi käyttäytyä ja pian vaimoke nakkeli niskojaan vaimovainaan tyyliin ja valetytär tökki isukkia lempeästi kylkiluiden väliin. Ihan halpaa lysti ei ollut, hintaa kahville ja pullalle tuli 300 euroa. Mutta eihän onnella ole hintalappua.
Aiempikin elämä paljastui teatteriksi
Tapaamiset jatkuivat ja näytelmään tuli yhä enemmän sävyjä. Jossain vaiheessa tapahtui jotakin todella yllättävää: Nishida huomasi, että hän oli ollut näyttelijä myös entisessä, oikeassa elämässään. Hänen roolinsa oli ollut hyvän aviomiehen ja isän rooli, vaikka totuus oli usein kaikkea muuta: silkkaa pahaa oloa ja surkeutta.
Kirjavien vaiheiden jälkeen oman elämänsä myyntimies otti yhteyttä tyttäreensä, josta ei ollut kuullut mitään tuikean riidan jälkeen. Ja kuinka ollakaan, jää alkoi sulaa myös siinä suunnassa ja tytär piipahti entisessä kodissaan. Hän saattaa palata isänsä kotiin myös ihan oikeasti ja pysyvästi.
Todellisuuden muuntaminen näyttelijäntyön avulla on melkoinen bisnes, jonka suurin tulonlähde on “sukulaisten” vuokraaminen häihin ja hautajaisiin. Ja jos vaimo (tai mies) sattuu olemaan pulskansorttinen, laihempaa, vuokrattavaa versiota voi sitten raahata firman juhliin ja muihin tilaisuuksiin, joissa on sidosryhmiä mukana. Tärkeintä on se, miltä kaikki näyttää ikään kuin ulospäin.
Japanilaisten touhulle voi nauraa mutta vuokratodellisuuden takana voi nähdä paljon myönteistäkin. Kyse on perimmältään ja joltain osaltaan freudilaisesta ryhmäterapiasta tai psykodraamasta, jossa erilaisia tilanteita näyttelemällä päästään lähemmäksi oikeita mielen kipupisteitä ja ongelmien ratkaisua. Siellähän se mörkö luuraa, lapsuudessa ja menneisyydessä.
