Putkonen: Kolmikanta on kuollut – eläköön kolmikanta!

Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen vetoaa kolumnissaan työntekijäjärjestöihin, jotta neuvotteluyhteys hallituksen kanssa säilyisi.

Metallityöväen liiton legendaarinen puheenjohtaja Sulo Penttilä opetti jo 70-luvulla meitä nuoria fundamentalisteja, lakkoherkkiä pääluottamusmiehiä: ”Ay-liike on ensisijaisesti sopimusjärjestö, toiseksi sopimusjärjestö ja kolmanneksi sopimusjärjestö ja vasta sitten taistelujärjestö”. Eli suomeksi: älkää koskaan kieltäytykö neuvotteluista, mikäli aiotte saada jotakin hyvää omillenne.

Olennainen viesti on unohtunut SAK:ssa. STTK ja Akava olisivat halunneet nousta neuvottelupöytään sopimaan toimista, joilla teollisuutemme kilpailukykyä olisi yhdessä sopien saatu kohennettua ja julkista taloutta tasapainotettua.

SAK:n perustelut kieltäytyä neuvotteluista eivät kestä merivettä. Erityisesti kun työntekijä – ja työantajajärjestöillä sekä hallituksella oli yhteinen kuva maamme taloustilasta, konkurssissa ollaan. Puheenjohtaja Lyly perusteli haluttomuuttaan nousta neuvottelupöytään sillä, että neuvottelujen lopputulos olisi jo päätetty. Miten niin? Oliko oikeasti niin, että puheenjohtaja Lyly ei uskaltanut tulla neuvottelupöytään puolustamaan jäsentensä työehtoja katastrofaalisessa talous- ja työllisyystilanteessa.

Nyt jos koskaan SAK:n jäsenten edut olisi voitu hoitaa sopien.

Romuttuuko sopimusjärjestelmä?

Hallitus olisi halunnut sopia työmarkkinaosapuolten kanssa kilpailukykyä ja taloutta korjaavista toimista. Kun neuvottelukumppania ei löytynyt, niin toimet jouduttiin tekemään yksipuolisesti. Valitettavasti! SAK:n neuvotteluhaluttomuus pakotti hallituksen tekemään nopeat korjaustoimet lainsäädännön kautta. Hallitus pakotettiin SAK:n toimesta ottamaan käyttöön keinot, joita ei koskaan aiemmin ole käytetty: pakottava lainsäädäntö työelämän asioihin.

Miksi jouduttiin näin järeisiin toimiin? Suuryrityksistä 70 % suunnittelee siirtävänsä tuotantonsa pois Suomesta seuraavan viiden vuoden aikana. Siksi tarvittiin nopeita päätöksiä, jotta luottamus palautuu ja yritykset pitävät tuotantonsa Suomessa. Ainoastaan vientiteollisuus voi turvata hyvinvointimme. Jos SAK olisi suostunut aloittamaan yhteiskuntasopimusneuvottelut, niin silloin olisi voitu kustannuskilpailukyvyn korjaukset tehdä toimialoittain räätälöiden. Nyt ne tehdään tasapäisesti kaikkia koskien.

Sopimisen merkitys kasvoi

Työmarkkinaosapuolet ovat tervetulleita tiiviiseen ja vuorovaikutteiseen yhteistyöhön hallituksen kanssa. Ovet ovat takuulla auki jatkotoimia varten. Työpaikat Suomessa turvataan sopien, ei sotien.

Konkreettisia toimia työllisyyden eteen tullaan jatkamaan hyvässä yhteistyössä. Kokoonnumme puoluetoimistossa jatkossakin AKT:n luottamusmiesten ja toimitsijoiden kanssa. Yritämme yhdessä löytää toimenpiteitä, joilla voimme suitsia kabotaasikuljetuksia suomalaisten kuljettajien ja yrittäjien leivässä pitämiseksi sekä sitä, miten voidaan estää satamien keskinäinen pudotuspeli. Rakennusalan harmaan talouden torjunta, yksittäisten yritysten kilpailumahdollisuuksien parantaminen – kaikilla näillä pienillä toimilla yritetään osaltaan varmistaa työtä suomalaisille duunareille.

Vuoden päästä on tulosten mittaamisen aika. Kun työllisyys on kohentunut ja talouskasvu käynnistynyt, niin silloin nämä kovat ja vanhoja raja-aitoja rikkoneet toimet asettuvat aivan uuteen valoon.

Ei niin huonoa, jos ei jotain hyvääkin. Tässä voi piillä mahdollisuus uudenlaiselle ja toimivalle kolmikannalle, vain neuvottelupöydän kautta sopimalla voi vaikuttaa. Kannattaa ottaa oppia toisen Metallityöväen legendaarisen puheenjohtajan Per-Erik Lundhin viisaasta neuvosta; ”Sopimalla saadaan aina aikaiseksi parempi ja toimivampi tulos jäsenistön kannalta kuin antamalla päätösvalta asiassa lainlaatijoille.”