Purra: Media toistelee Marinin populismia

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra käy blogissaan läpi pääministeri Sanna Marinin viimeperjantaista heittoa kolmen tonnin kuukausipalkoista, joka voidaan laskea samaan jatkumoon kuin Antti Rinteen kuuluisa vappusatanen. – Saahan kukin höpötellä, mitä haluaa. Ongelmaksi asia muuttuu vasta, kun valta annetaan suomalaiselle lehdistölle, Purra kirjoittaa.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) viime perjantaina SAK:n eduskuntapuolueiden johtajille järjestämässä paneelissa esittämä heitto 3 000 euron ”reilusta palkasta” jokaiselle, joka tekee Suomessa kokopäiväistä työtä nousi odotetusti uutisotsikoihin ja some-keskustelujen aiheeksi.

Kooste SAK:n vaalipaneelista:

Kooste Riikka Purran puheenvuoroista SAK:n vaalitentissä 25.11. Alkuperäinen video Ylen. Koko keskustelu Ylen Areenalla. Perussuomalaiset puolustaa suomalaisen työntekijän asemaa halpatyötä vastaan. Veronmaksajan asia ei ole tarjota yrityksille työvoimaa pilkkahintaan. Youtube,

“Marin veti suoraan päätyyn”

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra käy blogissaan läpi Marinin esitystä ja ihmettelee, miksi Suomen valtamedia lähti niin kritiikittömästi mukaan Marinin populismiin. Purra katsookin, että Marinin vastaus voidaan laskea pitkään jatkumoon vastaavia demareiden vaaliheittoja.

– Ennen viime eduskuntavaaleja sellaisen esitti silloinen puolueen kippari Antti Rinne vaatimalla kuuluisaa vappusatastaan. Sanna Marinin kolmentonnin palkan toteutumisen todennäköisyys on noin tuhat kertaa pienempi kuin Rinteen vappusatasen – joka sekään ei toteutunut.

Purra huomauttaa, että kaikki muut puheenjohtajapaneeliin osallistuneet, vasemmalta oikealle, vastasivat kysymykseen reilusta palkasta selvästi realistisemmin kuin Marin. Omien puolueidensa lähtökohdista käsin.

– Marin veti suoraan päätyyn. Sinne, mistä löytyy vaikkapa jehovantodistajien kuvasto leijonien kanssa piknikillä olevista paratiisin asukkaista tai John Lennonin kappale Imagine. Jokuhan näihinkin uskoo.

Media ei halua kritisoida pääministeriä

Suomen valtamedia lähti odotetusti mukaan toistamaan pääministerin viestiä.

– Saahan kukin höpötellä, mitä haluaa. Ongelmaksi asia muuttuu vasta, kun valta annetaan suomalaiselle lehdistölle. Media uutisoi Marinin vastaukset nopeasti ja laajasti: Sanna Marin haluaa 3 000 euroa palkkaa kaikille! Sanna Marin ehdottaa 3 000 euron palkkoja! Sanna Marinin mielestä 3 000 euroa on pienin reilu palkka!

Pian mediassa alkoi tulla myös kritiikkiä Marinin vastausta kohtaan. Purra kuitenkin läksyttää toimittajia uskalluksen puutteesta.

– Useampi lehti oli soittanut kiireen vilkkaa ekonomisteille, noille maamme suurimmille tietäjille (ilmastopaneelin jälkeen). Onko tämä mahdollista, voiko näin tehdä, politiikan journalistit kysyivät ekonomisteilta. No ei ole, ei missään nimessä voi, vastasivat ekonomistit.

– Kuten jokainen vähääkään yhteiskunnasta ja taloudesta ymmärtävä voi arvata! Riittävän informoitu lapsikin tietää, että tuo ei ole mahdollista. Mutta media päätti soittaa ekonomisteille, ehkä koska se ei itse uskalla kyseenalaistaa Marinia. Vaikka nämä toimittajat halusivat esiintyä kriittisinä Marinin sutkautusta kohtaan, eivät he tosiasiassa kyenneet siihen.

Tuliko poliittisesta journalismista liian vaikeaa?

Purra kritisoi valtamediaa myös siitä, että Suomessa ei juuri ole poliittista journalismia, joka kykenisi tai haluaisi analysoida politiikan sisältöjä ja vallankäytön prosesseja.

– Se on liian vaikeaa tai kerää liian vähän klikkejä. Niinpä kansalaisille eli äänestäjille välitettiin narratiivi pääministeri Sanna Marinista, joka haluaa paljon reilumpaa palkkaa ihmisille kuin kukaan muu. Ja vaikka se onkin ekonomistien mielestä mahdotonta, kansa kyllä uskoo mieluummin suosittua ja reilua Sanna Marinia.

Huomiota paneelissa herätti myös Marinin yllättävä närkästyminen siitä, että palkkoja jouduttaisiin kompensoimaan sosiaaliturvalla. Purra huomauttaa, että Marin itse, hänen johtamansa puolue ja hänen johtamansa hallitus koko ajan aktiivisesti tekevät sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät sosiaaliturvan käyttöä alhaisen palkan kompensaationa.

– Veronmaksaja kantaa koko ajan suuremman taakan työssäkäyvien elintasosta. Mikä oleellisinta, juuri tähän nojaa Suomen kiilusilmäinen vaatimus saada lisää työperäistä maahanmuuttoa – siihen, että veronmaksaja aina kuittaa maahanmuuttajan ja tämän perheen tulonsiirrot, sosiaaliturvan ja julkiset palvelut. Ja tätä Sanna Marin nimenomaan voimakkaasti kannattaa ja edistää

Puoluejohtajia kohdellaan kuin tosi-tv-tähtiä

Purra huomauttaa, että samaan aikaan kun yhä useampi kansalainen ei jaksa välittää politiikasta eikä äänestää, politiikan journalismi ja uutisointi muuttuvat viihteellisemmäksi, henkilöityneemmäksi ja aina entistä pinnallisemmaksi.

– Puheenjohtajia arvioidaan paneeleissa kuin he olisivat tosi-tv-tähtiä tai muita viihdealan ammattilaisia, siis esiintyjiä. Kuka on vakuuttava, kuka on ärhäkkä, kenen tunteet ovat koskettavia, kuka haastaa? Sisällöstä tai johdonmukaisuudesta viis.

– Vain näin mahdollisimman monet kansalaiset ehkä saadaan kiinnostumaan politiikan uutisista. Politiikka-kategoriaan laskettavat uutiset saavat klikkauksia ja leviävät somessa villisti, kun niihin saadaan yhdistettyä valovoimainen henkilö. Mutta kuinka paljon enemmän viihde- ja tosi-tv-julkisuuden kaltaiseksi politiikan vielä pitää mennä? Eikö tämä jo riittäisi? Nimittäin kun kyse ei ole viihteestä. Kyse on maamme tulevaisuudesta, maamme ylimmästä päätöksenteosta, lainsäädännöstä. Kyse on ongelmista ja niiden ratkaisuista. Uskottavuudesta.