Professorilta ankarat moitteet valtakunnansyyttäjä Toiviaiselle: “kansanedustajan voitava toimia kenenkään uhkaamatta ja painostamatta” – Juha Mäenpään tapaus rinnastuu presidentin immuniteettiin

Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen höykyttää ankarasti valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista kansanedustaja Juha Mäenpäätä koskevassa syyteasiassa. Vihavaisen mukaan sananvapaus on avoimessa yhteiskunnassa keskeinen vapaus. Siihen kajoaminen on äärimmäisen vakava asia myös aivan tavallisten kansalaisten arkielämän tasolla. Vihavaisen mukaan kansanedustajan sananvapaus rinnastuu tasavallan presidentin immuniteettiin.

Vihavainen kirjoittaa Oikean Median blogissaan:

“..valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nyt pyytänyt eduskunnalta suostumusta saada asettaa kansanedustaja Juha Mäenpään syytteeseen eduskunnassa käytetyn puheenvuoron johdosta.

On pakko todeta, että kyseessä on kansainvälisestikin sen verran ainutlaatuinen asia, ettei sitä voi kevyesti sivuuttaa. Se on yksinkertaisesti sensaatio.

Sananvapaus on avoimessa yhteiskunnassa luultavasti kaikkein keskeisin vapaus ja siihen kajoaminen on sen mukaisesti äärimmäisen vakava asia myös aivan tavallisten kansalaisten arkielämän tasolla.

Kansanedustajien sananvapaus on kuitenkin vielä jotakin muuta. Heillä on toimessaan syytesuoja ja, kuten tunnettua, he ovat siitä vastuullisia vain äänestäjilleen. Heidän on saatava toimia oman järkensä ja omantuntonsa mukaan kenenkään heitä uhkaamatta tai painostamatta.

Tämän periaatteen pyhyyttä voi verrata tasavallan presidentin immuniteettiin. Hänet voidaan asettaa syytteeseen virkatoimiensa johdosta vain valtio- tai maanpetoksesta. Näin asianlaita ainakin ennen oli ja luulen, että on yhä.

On toki löytynyt pölkkypäitä, jotka ovat joskus julkisuudessakin esittäneet, että kansanedustajan -lainsäätäjän- olisi aivan erityisesti sijoitettava puheensa poliittisen korrektiuden rajoihin, mitä ne nyt sitten milloinkin ovat.

Tällaiset mielenilmaukset on voinut sivuuttaa pelkällä säälillä, mutta kun valtakunnan korkein syyttäjäviranomainen ilmeisen tosissaan yrittää asettaa kansanedustajan syytteeseen puheistaan, on asia jo vakava.”

Professori oudoksuu syytetoimia, koska hän ei näe Mäenpään aiheuttaneen minkäänlaista vahinkoa. Hän jatkaa:

“Minkälaisen vahingon Mäenpään puheenvuoro sitten aiheutti ja kenelle ja mihin hän oikein pyrki? Syntyikö maassamme sen johdosta aseellista tai aseetonta liikehdintää Mäenpää esille ottamien lainsäädännöllisten tai rahoituksellisten toimien aikaansaamiseksi? Jos syntyi, oliko tämä tarkoituksena ja mitä seurauksia asialla oli?

Vai oliko tarkoitus nostattaa ulkoparlamentaarista, järjestäytymätöntä massaliikettä, joka lakeja uhmaten olisi toiminut jonkinlaisena varisparvena hyväksi näkemiensä asioiden puolesta hyväksi näkemillään keinoilla?

Vai yrittikö Mäenpää kiihottaa kuulijakuntaansa eli eduskuntaa suorastaan hävittämään maastamme jonkin kansanryhmän? Oliko tarkoituksena ehkä saada aikaan kansanmurha? Ehkäpä tarkoituksena oli käyttää myrkkyjä, kuten vieraslajien kohdalla joskus tehdään tai ainakin ennen tehtiin? Mielikuvitus ei tässä kai tunne rajoja, mutta sen todistusvoimalla ne kyllä sen sijaan on.

Syntyikö siis tämän puheenvuoron takia tässä maailmassa yhtään mitään ja minkäänlaista seurausta, edes pienenen pientä kiihotusta jonkin poliittisen eläimen takaraivossa ja halua toimia joidenkin rajoittavien säädösten aikaan saamiseksi? Oliko joku ehkä suorastaan loukkaantunut? Miksi?

Vastaus on aivan selvä ja yksiselitteinen: mitään vahinkoa kenellekään ei syntynyt, kukaan ei kiihottunut yhtään mistään eikä sellainen ollut edes tarkoituksena.

Kun kaikkein tärkeimpään demokraattiseen perusoikeuteen, vieläpä kansanvallan pyhällä paikalla eli eduskunnassa, halutaan kajota moisen asian takia eli siis aivan asiattomasti, ei asiaa voi enää kuitata huumorilla.”

Vihavainen pitää käsillä olevaa asiaa vakavana ja historiallisestikin ainutlaatuisena.