Pohjalaiskansanedustajat tukevat Ylen laittamista kuriin: Jalkojen välissä, Koukussa strippaamiseen, Seksi-Suomen historia, Pillupäiväkirjat – ”Onko tämä todella perusteltua verorahojen käyttöä?”

Mauri Peltokangas ja Anne Rintamäki toteavat, että Yle toden totta on saatava kuriin. Kansalaisaloite peilaa hyvin kansalaisten tahtoa sille, että Ylen rahoituksesta olisi varaa leikata vielä hyvinkin paljon. Kansalaisten mielipiteitä asiaan tutkittiin esimerkiksi vuonna 2022 arvo- ja asennetutkimuksessa.

Ylestä leikkaaminen parlamentaarisen sovun takana

Peltokangas ja Rintamäki ihmettelevät, miten vaikeaksi Ylestä leikkaaminen on käytännössä osoittautunut. Molemmat kansanedustajat muistavat kiitoksin puheissaan perussuomalaisten kansanedustajia Joakim Vigeliusta ja Teemu Keskisarjaa, jotka olivat parlamentaarisessa työryhmässä mukana ja saivat läpi Yleen sen historian suurimmat sopeutukset. Työryhmässä on kansanedustajia jokaisesta puolueesta, joiden kanssa asioista täytyy sopia.

– Ylen rahoitus on laitettu niin kovien lukkojen taakse, että avaimia on vaikea löytää. Perustuslainkin muuttaminen on helpompaa kuin yleisradioyhtiön, Rintamäki toteaa.

– Ajatelkaa, miten järjetöntä on se, että edes hallitusenemmistö ei riitä valtion yleisradioyhtiön ongelmien korjaamiseksi, Peltokangas pohtii.

Pelottelut Putinin ja Orbanin tiestä ovat huuhaata

Peltokangas ja Rintamäki pohtivat puheenvuoroissaan väitteitä, joiden mukaan perussuomalaisten tarkoitus on Yle-lakia muuttamalla ja rahoitusta vähentämällä puuttua median toimintaan. He katsovat, että Ylen toiminnoissa on paljon sellaista, millä ei ole mitään tekemistä demokratian tai sananvapauden kanssa.

– Onko esimerkiksi seuraavien ohjelmien tarjoaminen verorahoilla demokratiaa ja sananvapautta: Jalkojen välissä, Mä tuun, Seksi-Suomen historia, Alaston matka, Melonit ja banaanit tai Koukussa strippaukseen, Rintamäki luettelee ja Peltokangas jatkaa:

– Sinkut paljaana, Pillupäiväkirjat, Sointu Borg & Tyrkyt, somalin- ja arabiankieliset uutiset, Queerruutu, Deittaavat daamit, Treffeille ympäri maailmaa ja Tuontirakkautta. Ja tässäkin vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä Yle meille tarjoaa verorahojen vastineeksi. Lista on aivan järkyttävän pitkä.

Osa sisällöstä maksumuurin taakse?

Peltokangas kyseenalaistaa puheenvuorossaan sen, miksi Ylen täytyy kilpailla yksityisten markkinoiden kanssa tarjoamalla esimerkiksi ulkomaisia sarjoja verorahoilla. Samalla hän on harmissaan siitä, että Yle käy säästöineen hienoja maakuntatoimituksia vastaan.

– Eikö meillä nyt ole jo ulkomaalaisia suoratoistopalveluita pilvin pimein markkinoilla? Itselläni niitä ainakin on käytössä useampia, Peltokangas toteaa.

Rintamäki muistuttaa, että Ylen tarjonnassa on paljon hyvääkin, mutta samalla esittää kysymyksen, voitaisiinko edes hömppäsisältöä laittaa maksumuurin taakse. Hän katsoo, että näin kansalainen saisi itse päättää, haluaako maksaa siitä vai ei. Monesta sisällöstä hän ei itse olisi valmis maksamaan penniäkään.

– Tervetulleita sen sijaan ovat ”Elämäni Biisi”, urheiluohjelmat, Kummelin uusinnat, Velipuolikuut ja kotimaiset viihdeohjelmat ajalta, jolloin asioista sai puhua oikeilla nimillä ilman mielensäpahoittajien joukkohysteriaa. Esimerkinomaisesti heitän vaikkapa ”Hyvien ihmisten kylä”, ”Puhtaat valkeat lakanat” ja ”Lehmän vuosi”, joita on saanut ilolla seurata alkuvuodesta lähtien. Puhumattakaan viime vuosituhannella ”Rintamäkeläiset”, semmoinenkin on ollut, Rintamäki naurahtaa.

Leikkuri osuu oikeaan paikkaan

Peltokangas ja Rintamäki kertovat, kuinka heitä on ennakkoon peloteltu sillä, että Avaran luonnon ja Pikku Kakkosen kaltaiset ohjelmat ovat vaarassa leikkausten vuoksi. Heidän mukaansa ohjelmatarjontaa ja hallintoa voitaisiin karsia kovallakin kädellä puuttumatta hyvään ohjelmasisältöön.

– Sitten kun mennään ihan oikeasti konkretiaan, niin Ylellähän vähennettiin muun muassa herrojen autonkuljettaja ja hieno bemari, päälliköiden tulospalkkioita ja bonuksiakin leikattiin. Toki muitakin työpaikkoja vähennettiin, Peltokangas toteaa.

– Viime vuonna uutisoitiin Ylen toimitusjohtajan kuukausipalkan olevan 28 000 euroa, ja korotus edellisvuodesta oli 7 100 euroa vuodessa. Ei siis ole ihme, jos kulut ovat suuret: johtajia ja pikkupomojahan siellä riittää, Rintamäki sanoo.

Viron yleisradioyhtiö tulee toimeen hyvin vähällä

Peltokangas ja Rintamäki pohtivat puheenvuoroissaan, miten on mahdollista, että Viron yleisradio tulee toimeen niin pienellä budjetilla. He katsovat, ettei tämän takia Virossa demokratia ole sen huonommalla tolalla kuin Suomessakaan.

– Ajatelkaapa! Viron yleisradioyhtiön vuosirahoitus on 42 miljoonaa euroa. Meidän yleisradiomme vetää suunnilleen 14 kertaa enemmän rahaa vuosittain, Rintamäki laskee.

– Ihan oikeasti, milloin me saamme stopin sille naurettavalle pelleilylle, että verrokkimaa tuossa pikkuisen etelään päin pärjää alle kymmenellä prosentilla siitä, mitä tässä maassa suolletaan siihen propagandakoneistoon, mitä se pääsääntöisesti ainakin poliittisissa julkaisuissaan suoltaa, Peltokangas jyrähtää.