Eurovaaliehdokas Piritta Poikonen: Demokratiavaje on EU:n kompastuskivi

Lohjalaisen Piritta Poi­kosen sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, mutta hän syntyi Helsingissä ja varttui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta helsinkiläisessä Pukinmäen lä­hiössä. Koulunsa hän kävi Nummi-Pusulan kunnassa ja heti lukion jälkeen aloitti elintarvi­ke-ekonomian opinnot maatalo­us-metsätieteellisessä tiedekun­nassa. Sittemmin hän vaihtoi oikeustieteelliseen, josta valmis­tui juristiksi. Koti Lohjalle val­mistui hartiapankkivoimin heti opiskelujen jälkeen.

Sosiaalipolitiikkaan Poikonen hurahti käytyään aviomiehensä kanssa keskusteluja yhteiskun­nallisista asioista, jotka johdatti­vat hänet lukemaan kirjallisuut­ta aiheesta. Lopulta aihe innoitti hänet jopa vaihtamaan työpaik­kaa. Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana hän toimii sosi­aalipolitiikan ja juridiikan väli­maastossa.

– Suomella on paljon etuja puolustettavanaan EU:ssa. Sinne tarvitaan ahkeria, sitkeitä ja roh­keita työmyyriä. Näitä ominai­suuksia olen työuranikin aikana tarvinnut, Poikonen sanoo.

Suomalaisen  elinkeinoelämän  pärjääminen tärkeää

Poikonen vastustaa EU:n liit­tovaltiokehitystä ja euron hul­lutuksia. Omana erityisenä kiin­nostuksen kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulot­tuvuus, mikä on vasta kehitty­mässä oleva alue. Myös talou­dellisiin asioihin hänellä riittää perehtyneisyyttä.

– Suomen kansalaisten etujen lisäksi minulle on tärkeää suo­malaisen elinkeinoelämän pär­jääminen globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi eri maiden pankki­en tasapuolinen kohtelu pank­kiunionissa on varmistettava. Suomalainen elinkeinoelämä on suomalaisen työllisyyden kivi­jalka.

– Vielä eurokriisiäkin suurem­pi ongelma on EU:n demokra­tiavaje – se, että asioita tapahtuu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Jos demokratiava­je syöpyy tarpeeksi syvälle, EU kompastuu siihen ja vähintään vahingoittuu pahasti. Juuri de­mokratiavajeesta kumpuavat eu­ronkin ongelmat, Poikonen to­teaa.

Poikonen uskoo EU:n betonoi­neen ainakin ydinosansa vuosi­kymmenien saatossa eikä usko sen hajoamiseen, mutta unionin byrokratiaa on karsittava ja de­mokratiavaje on korjattava. Eu­ron hän arvelee sen sijaan ra­pistuvan useammasta nurkasta samanaikaisesti.

Asiantuntijan roolissa Poiko­nen on tottunut pilkkomaan pa­lasiksi isoja asiakokonaisuuksia. Työnsä puolesta hän on perehtynyt sosiaalipoliittisiin kysy­myksiin ja hänellä on kyky ottaa asiat haltuun, rohkeutta taistella silloin kun on sen aika ja viisaut­ta jättää väliin turhat ja toivotto­mat kamppailut.

– Nykyisen työni takia olen vie­raillut monia kertoja Brysselissä ja minulla on käsitys siitä, mitä europarlamentaarikon työ pitää sisällään. Hohdokasta hommaa se ei ole, vaan kovin paperinma­kuista puurtamista. Minulla ei siis ole ruusuisia kuvitelmia toi­menkuvasta, mutta ei mitään kammoakaan.

Määrä ei korvaa laatua

Piritta Poikonen harrastaa punttisalilla käymistä ja juok­semista. Liikunnan jälkeen rak­kaimpia harrastuksia ovat käsi­työt, marjastaminen ja kynsien koristelu. Naimisissa hän on ol­lut vuodesta 2000 ja perheeseen kuuluu lisäksi kaksi isoa löytö­kissaa. Veljentytöt pitävät tädin välillä kiireisenä. Vaalikampan­jansa aikana hän aikoo kierrellä Suomea niin paljon kuin rahat ja aika antavat myöten.

– Meillä on kolmen hengen ydintiimi ja paljon ideoita, joi­ta tulemme julkistamaan pit­kin matkaa kierrellessämme  apahtumissa ympäri Suomea niin paljon kuin kalenteriin mahtuu ja budjetti sallii. Asiantuntijana minulle on vierasta pyrkiä hake­maan pelkkää näkyvyyttä. Olen tottunut etenemään asiakärjellä.

Siksi pyrin panostamaan mää­rää enemmän laatuun ja pereh­tymään asioihin, vaikka se veisi aikaa. En tiedä, miten fiksu stra­tegia se lopulta on, mutta minul­le luontainen.

Vaalikampanjaansa Poiko­nen aikoo panostaa tuhansia eu­roja, omiakin säästöjä vähin­tään kymmenentuhannen euron edestä. Miten paljon budjet­ti kasvaa riippuu siitä, paljonko puolueelta tulee tukea ja miten paljon sponsorirahaa saadaan kerättyä muista lähteistä.

Teksti on julkaistu Perussuomalainen 13/2013 -lehdessä.