Timo Soinin kirjauutuus Peruspomo raottaa verhoa maailmaan, jossa perussuomalaisten kiistaton voimahahmo saa elää – ja joutuu elämään – päivittäin.
Sain Peruspomon luettavakseni hetki ennen sen julkaisua. Luin sen yhdeltä istumalta. Kirjan kokemusmaailma rakentuu henkilöistä ja tapahtumista, joista osa on minulle hyvin läheisiä, osa taas vielä toistaiseksi tuntemattomia. Peruspomo ei ole historiankirjoitusta. Se on kirja tästä ajasta, tästä hetkestä. Asioista, jotka tapahtuvat juuri nyt. Meille.
Kirja ei ole sutkauskokoelma vaan pohdintaa maailman tapahtumista, ihmisten mahdollisuuksista, suuruudesta ja pienuudesta. Onnistumisistakin. Aikuinen Soini on päässyt paljon pidemmälle kuin nuori Soini edes osasi kuvitella mahdolliseksi. Mutta elämä perussuomalaisten kurkiauran kärjessä ei aina ole pelkkää Satumaa-tangoa. Suomen puhujaeliittiin kuuluva Soini ei peittele ärtymystään ”seitsemän äänen varavaltuutettujen” laukomien järjettömyyksien äärellä. Eikä maahanmuuttokeskustelukaan aina oikein maittaisi. Mutta mitkä asiat ajavat Soinia eteenpäin? Mille arvoille hänen ajattelunsa perustuu?
”Olen pohtinut, mitkä Euroopan arvot ovat, ja ne ovat kirkastuneet minulle Vatikaanissa kardinaalien Tauran ja Turkson kanssa käymissäni keskusteluissa. Ne ovat antiikin filosofia, roomalainen oikeus ja kristillinen humanismi. Antiikin filosofiasta tulee demokratia, roomalaisesta oikeudesta tulee oikeusvaltioperinne ja kristillisestä humanismista tulevat hyveet, joita pakanatkin voivat noudattaa. Siinä kolmiojakkarassa ovat Euroopan arvot, eivätkä Kataisen suvaitsevaisuus-yritteliäisyys-fantastisuudessa”, Soini kirjoittaa.
Vanha arvoperusta on kuitenkin järkkymässä, ja kristillinen humanismi on murtumassa. Aika juoksee historian tiimalasissa hurjaa vauhtia, eikä sitä riittäisi hukattavaksi tyhjänpäiväisyyksiin. Tehtävää olisi paljon, ja maailma on mätiä instituutioita täynnä.
”Pahoin pelkään, että maailma käy levottomaksi. En halua ennustaa mitään maailmanloppua, mutta nykyinen pankki- ja rahasysteemi perustuu niin isolle valheelle, ettei sille voi mitään rakentaa”, Soini pohdiskelee.
Samaan aikaan kun talouden rattaat jauhavat, yhä useampi putoaa pois kelkasta. Kenttää kiertäessä ymmärtää, mistä yhteiskunnassa on kyse. Jos lähipiirissä ei ole yhtään vähäosaista, ei Soinin mukaan tiedä Suomesta mitään. Eikä perussuomalaisten nousua ole hänen mukaansa mahdollista selittää, ellei tunne kenttää:
”Kirjoitin tämän sekä itselleni että muille. Parasta puheenjohtajan tehtävässä ovat perussuomalaiset, kansan syvät rivit. Tunnen sakkini. Tämä ei ole alkuunkaan ohi. Tämä puolue ei noussut kahdeksan tunnin työpäivillä. Ei virkatyönä, eikä virkakielellä. Tämä aate asuu Suomen kansan syvissä riveissä.”
”Perussuomalaiset – olen teidän miehenne.
I did it my way. And with You.
Taistelu jatkuu tieuran suunnassa.
Oma linja, oma asialista.
Paras on vielä tulossa.”
