Peruskoulun arvosanainflaatio syö koko koululaitoksen uskottavuutta

Vanhempi polvi on jo pitkään epäillyt, että suomalaisessa koulussa saa hyviä arvosanoja helpommin kuin aiemmin. Nyt ei enää tarvitse olla pelkän luulon varassa. Asiasta on myös tuoretta tutkittua tietoa, josta käy ilmi, että arvosanainflaatio on täyttä totta.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) tutkimusten mukaan peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten osaamisen taso matematiikassa on laskenut vuodesta 2000 lähtien jatkuvasti, mutta samaan aikaan arvosanan 10 saaneiden oppilaiden määrä on kolminkertaistunut.

Vitosen saaneiden oppilaiden määrä sen sijaan on pudonnut kolmasosaan vuosituhannen vaihteeseen verrattuna.

– Jos arvosana kertoisi osaamisesta, osaamisen laskun tulisi näkyä myös arvosanoissa. Arvosanoissa on kuitenkin tapahtunut muutos, jossa keskiarvosana on noussut 7,4:stä 7,8:aan, kertoo johtava arviointiasiantuntija Juha Metsämuuronen KARVIsta. Asiaa käsiteltiin KARVIn webinaarissa hiukan ennen joulua.

Tilanne ei ole kenenkään etu

Joulukuun alussa julkaistiin myös Suomea paljon puhuttaneet kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset, jotka paljastivat suomalaisten osaamisen suorastaan romahtaneen sekä edelliseen PISA-mittaukseen että muihin OECD-maihin verrattuna.

Kansalliset koulutuksen arvioinnin raportit jäävät usein PISA-uutisoinnin varjoon. KARVI arvioi nimenomaan Suomessa noudatettavan opetussuunnitelman toteutumista ja tuloksia. PISA-testit on laadittu yleisluontoisemmiksi siten, että ne eivät suoranaisesti liity minkään tietyn maan opetussuunnitelmiin.

PISA-tulokset ja KARVIn tutkimukset näyttävät kuitenkin samaan suuntaan: osaaminen heikkenee, varsinkin matematiikan ja lukutaidon kaltaisissa ydintaidoissa.

Metsämuuronen kertoo, ettei syitä havaitulle arvosanainflaatiolle ole varsinaisesti tutkittu.

– Kyllä tästä toivoisi laajempaa keskustelua ja selvitystä. Tämä tilanne ei ole kenenkään etu, hän pohtii.

Suomalainen “glädjebetyg”

Useiden opettajien arkihavaintojen ja myös KARVIn tulosten valossa näyttää ilmeiseltä, että suomalaisen peruskoulun päättötodistukset ovat liukumassa niin sanottuun “glädjebetyg”-kategoriaan – elleivät ole siellä jo.

“Glädjebetyg”-käsite tulee Ruotsista, jonka peruskoulu on kamppaillut samantapaisissa ongelmissa kuin Suomen koululaitos. Heikkoja arvosanoja ei uskalleta tai haluta antaa eikä luokalle jättää. Taustalla lienee ajatus “kaikkien mukana pitämisestä” tai siitä, että tasa-arvo edistyy, kun kaikille annetaan kiitettävä numero.

Metsämuuronen muistuttaa, että Ruotsissa arvosanainflaatiosta keskusteltiin kiivaasti 2010-luvulla. Syyn arveltiin löytyvän sikäläisistä yksityiskouluista, joilla ehkä oli tarve miellyttää oppilaittensa vanhempia “ilotodistuksilla”. Sama selitys ei sovi Suomeen, koska täällä ei yksityiskouluja ole samassa mielessä kuin Ruotsissa.

Ketä tällä petetään?

Väistämättä herää kysymys, ketä arvosanainflaatiolla petetään – nuoria itseään vai heidän vanhempiaan? Vai toisen asteen oppilaitoksia, joiden sisäänpääsykeskiarvot nousevat yhdeksän ja kymmenen välille, ja samaan aikaan ensimmäinen lukukausi joudutaan aloittamaan peruskoulun kertauskursseilla?

Arvosanainflaatiolla saattaa olla koko yhteiskuntaa koskevia, kauaskantoisia seurauksia. Lukioiden, ammattikoulujen ja yliopistojen opettajat tietävät kokemuksesta, että vaatimustason lasku siirtyy aina ylemmälle asteelle. Se rapauttaa vähitellen kokonaisten tutkintojen arvoa ja luotettavuutta, mikä taas romuttaa asiantuntijuuden merkitystä ylipäätään.

Opetushallitus on vuodesta 2021 lähtien yrittänyt selventää arvosanojen kriteereitä, mutta useat koulutustutkijat ovat sangen skeptisiä myös uusien kriteerien suhteen.

Yksi keino arvosanainflaation hillitsemiseksi ja arvosanojen vertailukelpoisuuden lisäämiseksi voisi olla valtakunnallinen, kaikille yhteinen päättökoe, jota esimerkiksi tutkija Jari Salminen on usein ehdottanut. Suomalaiset koulutuspoliitikot ja opetusviranomaiset ovat kuitenkin suhtautuneet sangen nihkeästi ajatukseen päättökokeista.