Suomessa nousi vaalirahakohu vuonna 2008, kun keskustan Timo Kalli ilmoitti, ettei ole ilmoittanut kaikkia tukijoitaan ilmoituksessa, kun ei ole pakko. Kehittyvien Maakuntien Suomi suhmuroi tuolloin usean ehdokkaan ja puolueen kampanjan rahoituksessa. Kohun seurauksena ilmoitusvelvollisuutta kiristettiin.
Taloudellista sidonnaisuutta ja sen mahdollista vaikutusta poliitikon kannanottoon ei ole mahdollista määritellä objektiivisen yksiselitteisesti. Siksi vaalirahoitusilmoitusten sisältöä on pyritty yksilöimään avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Perussuomalainen kansanliike on halunnut profiloitua tavallisen suomalaisen edustajana rahavaltaa ja työmarkkinajärjestöjen ulkoparlamentaarista valtaa vastaan.
Etujärjestöt yhteisöt ja korporaatiot merkittävinä vallankäyttäjinä
Puolueiden ja ehdokkaiden vaalibudjettiin kertyy rahaa monista eri kanavista. Etujärjestöt, yhteisöt ja korporaatiot ovat keskeisiä vaalirahan lahjoittajia ja osa sitä verkostoa, jossa politiikkaa tehdään ja yhteiskunnallinen päätöksenteko tapahtuu. Perussuomalaisten ehdokkaille ja järjestöille on annettu suurista ja keskisuurista puolueista ylivoimaisesti vähiten ulkopuolista rahoitusta. Ainoastaan kristillisdemokraatit ja Liike Nyt ovat saaneet 2010- ja 2020-luvuilla vähemmän tällaista puoluetuen ulkopuolista rahoitusta. Mikäli suuri osa rahoituksesta tulee ulkopuolisilta intressitahoilta, viriää monille äänestäjille mieleen vanha sanonta: sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Paradoksaalisesti puoluetuki on lisännyt poliittisten puolueiden keskinäistä kilpailua
Siinä missä kunta- ja aluevaaliehdokkaat kampanjoivat etupäässä omilla rahoillaan, puolueiden merkittävin tulonlähde on puoluetuki. Puoluetukea maksetaan eduskuntapuolueille niiden kansanedustajapaikkojen suhteessa. Vuonna 2025 puoluetuki on 172 830 kansanedustajaa kohti. Tämä summa, yhteensä 34 566 000 euroa, muodostaa nykyään valtaosan eduskuntapuolueiden tuloista.
Tutkimusten (ks esim: Casas-Zamora: Political finance and State funding systems) mukaan puoluetuki on edesauttanut poliittisten toimijoiden määrän lisääntymistä ja helpottanut uusien toimijoiden tuloa politiikan markkinoille. Toiseksi tutkimusten mukaan, vaikka puoluetuen osalta säädöksiä on lähtökohtaisesti rakennettu vanhoja toimijoita suosivaksi ovat ne hieman paradoksaalisesti kääntyneet uusien toimijoiden eduksi. Erityisesti Suomea ja Kanadaa koskeva tutkimus on osoittanut, että jopa maissa, joissa puoluetuki otettiin käyttöön osana nimenomaista pyrkimystä rajoittaa puolueiden kasvua, uudet ryhmät ovat sitkeästi jatkaneet murtautumistaan osaksi poliittista järjestelmää, joissain tapauksissa kauaskantoisin seurauksin.
Viime vuosikymmenien uusista poliittisista toimijoista paikkansa eduskunnassa ovat vakiinnuttaneet perussuomalaiset ja vihreät. Tällaisten uusien puolueiden vakiintumista on edesauttanut veronmaksajien rahoittama puoluetuki.
Lahjoitusraha liikkuu erityisesti vaalivuosina
Erilaisilla tukisäätiöillä on merkitys puolueiden rahoittajina, erityisesti RKP:n osalta. Samaten puolueiden keskusorganisaatioille suunnatut lahjoitukset ovat jatkuvasti kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana.
Puolue, puolueyhdistys ja puolueen lähiyhteisö eivät saa vastaanottaa samalta tukijalta enempää tukea kuin arvoltaan 30 000 euroa vuodessa. Tämä ei kuitenkaan puolueen lähiyhteisön antamaa tukea puolueelle tai puolueyhdistykselle eikä testamentilla annettua tukea. Ilmoittamalla lähiyhteisöksi varakkaita säätiöitä ja yhdistyksiä, joissa puoluetta lähellä olevat henkilöt käyttävät määräysvaltaa, voidaan laissa mainittu enimmäislahjoitus ylittää.
Rahoitus kanavoituu ensisijaisesti puolueelle ja suoraan ehdokkaille puoluejärjestöjen jäädessä tässä suhteessa vähäisempään rooliin.
RKP saa merkittävän osan kaikista puolueille annettavista lahjoituksista vaalivuosien ulkopuolella. Muiden puolueiden tukijat aktivoituvat vaalivuosina.
Puolueiden saamat suurlahjoitukset
RKP on vuosina 2011–2024 saanut euromääräisesti 56 % kaikista suurlahjoituksista, yhteensä 20,1 miljoonaa euroa. Seuraavina Kokoomus (5,2 M€, 14,6 %), SDP (3,6 M€, 10 %) ja Keskusta (3,4 M€, 9,6 %). Määrällisesti suurlahjoittajia on eniten Vihreillä (164), vaikka RKP on saanut eniten rahaa vain 28 lahjoittajalta.
Intressitahojen merkitys vaalikampanjoissa rahoittajina
Muihin puolueisiin verrattuna PS:n ehdokkailla on myös selvästi pienin osuus erilaisten intressitahojen, kuten työmarkkinajärjestöjen, korporaatioiden ja säätiöiden, rahoitusta. Vain joka kuudeskymmenes PS:n ehdokkaiden kampanjaeuro on tullut järjestöilta, korporaatioilta ja säätiöiltä.
RKP:n ehdokkaiden kampanjaeuroista kaksi viidestä tulee näiltä tahoilta, erityisesti puoluetta lähellä olevilta yhdistyksiltä ja säätiöiltä.
Sekä SDP:n että vasemmistoliiton joka neljäs kampanjaeuro tulee institutionaalisilta intressirahoittajilta.
