Parantumatonta syöpää sairastavalle kuukausia lisää elinaikaa ilman merkittäviä kustannuksia – tämä soteuudistus kannattaa tehdä

Jos kyseessä olisi uusi lääke, sen kuukausihinta olisi useita tuhansia euroja potilasta kohden kuukaudessa, ja lääkeyhtiön osakekurssi olisi nousussa. Kyseessä oli kuitenkin vain yksinkertainen nettipohjainen oirekysely, johon potilaat vastasivat viikoittain solunsalpaajahoidon aikana, suomalaislääkärit kommentoivat maailman suurimmassa syöpätautikongressissa uutisoitua tutkimusta.

Potilailla oli parantumaton levinnyt syöpä, kuten suku- ja virtsaelin-, gynekologinen, rinta- tai keuhkosyöpä. Kokeelliseen menetelmään satunnaistetut elivät keskimäärin viisi kuukautta pitempään kuin standardimenetelmin hoidetut potilaat, kirjoittavat Kymenlaakson keskussairaalan erikoislääkäri Timo Muhonen ja HYKS Syöpäkeskuksen linjajohtaja Maija Tarkkanen lääketieteellisessä Duodecim-lehdessä.

– Jos kyseessä olisi uusi lääke, sen kuukausihinta olisi todennäköisesti useita tuhansia euroja potilasta kohden kuukaudessa, kyseisen lääkeyrityksen osakkeen hinta olisi nousussa, sairaaloiden talousvastaavien otsarypyt syvenemässä ja lehtien uutispalstoilla kävisi huomattava kuhina, Muhonen ja Tarkkanen arvailevat.

Kyseessä oli kuitenkin yksinkertainen nettipohjainen oirekysely, jossa osa potilaista oli arvottu vastaamaan viikoittain polikliinisen solunsalpaajahoidon aikana. Oirekysely kattoi 12 tavallista oiretta, jotka ulottuivat pahoinvoinnista hengenahdistukseen ja potilaat asettivat ne viisiportaiselle asteikolle. Verrokkipotilaat eivät vastanneet oirekyselyyn.

Oireet havaittiin aiemmin

Miten näin yksinkertainen menetelmä voi pidentää potilaiden elinaikaa? Yksi syy on tutkijoiden mukaan se, että potilaan oireiden paheneminen havaittiin aiemmin, jolloin tilanteen heikkeneminen voitiin estää. Lääkitystä voitiin säätää, solunsalpaajien annoksia muuttaa ja tehoton hoito katkaista ajoissa ja vaihtaa toiseen.

Normaali käytäntö on, että potilas ottaa yhteyttä hoitopaikkaan käyntien välillä vain jos on erityistä tarvetta, ja raportoi oireistaan pääsääntöisesti käyntinsä yhteydessä. Se ei kuitenkaan näytä riittävän.

Vastaanotolla selvitetään paljon asioita, joista potilaalle tärkein lienee, onko hoito tehonnut ja voidaanko sitä jatkaa, Muhonen ja Tarkkanen kirjoittavat.

– Kiireen tuntu voi välittyä potilaalle, jolloin potilas voi vähätellä oireitaan eikä välttämättä nosta niitä esille.

Artikkelin mukaan elinajan lisäyksen hinnasta ei ole vielä julkaistu perusteellista laskelmaa, mutta ainakin päivystyskäyntien määrä väheni. Vastaavan pituisen elinaikavaikutus saadaan kirjoittajien mukaan lääkkeillä, joiden hinta voi olla 100 000 euroa potilasta kohden.

Syöpää hoitavilla kollegoilla on eettinen ja moraalinen velvollisuus ottaa nämä tulokset vakavasti, Muhonen ja Tarkkanen sanovat. Mobiiliteknologia syöpäpotilaiden voinnin seurantaan on nopeasti kehittymässä Suomessa.

– Potilaan oman vointinsa raportoinnin lisäksi esimerkiksi nykyiset aktiivisuusrannekkeet voisivat tarjota reaaliaikaista, objektiivista tietoa potilaan voinnista. Tällainen tiedonkeruu olisi varmaankin pitkälle automatisoitavissa, jolloin henkilökunnan työkuormitus ei juuri lisääntyisi, Muhonen ja Tarkkanen ideoivat.

Ehkä tarvitaan jonkin verran myös asennemuutosta, kirjoittajat epäilevät.

– Potilas on aktiivinen toimija, jonka sanomaa pitää kuunnella herkällä korvalla nopeasti reagoiden.