Päätoimittajalta: valtakunnansyyttäjä Toiviaisen tulkinnat laillisuusperiaatteen vastaisia – ilmiselvänä tarkoituksena toisinajattelijoiden kampittaminen

KOLUMNI | Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila pitää valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen sananvapauslinjauksia kestämättöminä ja perustuslain hengen vastaisina. Toiviainen esitteli näkemyksiään tänään HS:ssä.

Eräs tuttu totesi kerran: ”Ainoa asia, mikä maailmassa ei valehtele, on aikajana.”

Viisaus voidaan ilmaista myös näin: ”Älä seuraa sitä, mitä vallassa olijat sanovat. Seuraa sitä, mitä he tekevät.” Harva toteaa: ”aion rampauttaa vastustajani”, mutta silti tällaista politiikassa tapahtuu. Iso kuva on luettava pienistä asioista.

Kevät 2019. Pääministeri Antti Rinteen (sdp.) tulipunainen hallitus aloittaa.

Seuraa joukko kummallisia ulostuloja. Pienin askelin tavallisten ihmisten asioihin kajotaan. Kouluun, autoiluun, ruokaan. Vihreä aate etenee. Kirkon asema käy yhä tukalammaksi. Toisinajattelijoille alkaa ropista kuulustelukutsuja.

Vihreänä kuntapolitiikkona äskettäin toiminut rikoskomisario Pekka Hätönen alkaa johtaa rikostutkintaa, jonka kohteena ovat kansanedustajat Juha Mäenpää (ps.), Hussein al-Taee (sdp.) ja Päivi Räsänen (kd.). Tapaukset ovat erittäin poikkeuksellisia. Räsänen on entinen sisäministeri, siis poliisiorganisaation johtaja. Kansanedustaja Sebastian Tynkkystä (ps) vastaan on jo aiemmin nostettu syyte.

Seuraavaksi vihapuheen jahtaamisen varjolla valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen määrää Päivi Räsäsestä toisen esitutkinnan. Se koskee 2004 julkaistua “Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”-kirjoitusta, joka käsittelee seksuaalisuutta ja avioliittoa. Vaikka poliisi oli jo tutkinut ja todennut, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta, valtakunnansyyttäjä jyrää tapauksen eteenpäin.

Vielä paljon rajumpaa on tulossa. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen Räsäs-syytöksen myötä julkiseen keskusteluun tungetaan uusi ajatus: enää rangaistavuuden kannalta ei olisikaan väliä, onko kirjoitus julkaistu netissä eilen vai vuosikymmeniä sitten. Myöskään sillä, oliko kirjoitus julkaisuhetkellä laillinen, ei olisi enää väliä. Valtakunnansyyttäjän uuden tulkinnan myötä valtava määrä ikivanhoja tekstejä voi muuttua laittomiksi, mikäli ne ovat edelleen netissä, ja mikäli ne eivät ole nykyhetken lakien mukaisia.

Maan ylin laillisuusvalvoja, oikeuskansleri Tuomas Pöysti myötäilee varovasti järjettömyyttä ja kehottaa poistamaan kirjoituksia, ”jos pelkää syytettä”.

Hallitus ja valtakunnan ylimmät syyttäjäviranomaiset yrittävät yhteisvoimin tiukentaa sananvapauslainsäädäntöä, ja lisäksi tehdä taannehtivasti laittomaksi nettiin vuosien aikana laitettuja tekstejä.

Tämä on puhdasta mielivaltaa.

Perustuslaissa määritelty rikosoikeudellinen laillisuusperiaate kuuluu seuraavasti: “Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.”

On ilmeistä, että valtakunnansyyttäjä Toiviaisen uusi tulkintatapa rikkoo räikeästi tätä periaatetta.

Kaikilla suomalaisilla on tähän saakka ollut perustuslain turvaama sananvapaus. Olemme vuosien ajan voineet ilmaista itseämme suullisesti ja kirjallisesti. Vuosia sitten kirjoitetut tekstit on tehty korkeimman oikeudellisen säädöksen, perustuslain, suojassa. Nyt vanhojen tekstien laillisuus on joutumassa uuteen puntariin. Mittapuuna käytetään lainsäädäntöä, jota ei ollut olemassakaan nettiin laittamisen aikaan. Yhdistelmä on mieletön.

Vai onko? Riippuu, keneltä kysytään. Jos kysymme keskimääräiseltä tulipunaiselta kulttuurimarxistilta, pitäisikö Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vanhat kirjoitukset julistaa jälkikäteen laittomiksi, ei nyökkäilystä tule loppua.

Politiikan vasen laita tekee jälleen, mitä se on niin monet kerrat valtaan päästyään tehnyt – se pyrkii tekemään omien poliittisten teemojensa vastustamisesta laitonta. Aikamme suurimpia vitsejä on nimittää tällaista toimintaa liberaaliksi tai demokraattiseksi.

Mihin kaikki tämä johtaa?

Vanhaa sanontaa mukaillen: Ensin sinusta vaietaan, sitten nimesi yritetään myrkyttää, sitten hyökätään prosessin avulla, lopuksi joku voittaa.

Yhdysvalloissa Donald Trumpia ei saatu nurin massiivisella parjauskampanjalla. Talous hakkaa hirmulukuja, työllisyyskehitys on loistava. Näyttää, että hän voittaa seuraavatkin presidentinvaalit. Niinpä ”demokraattien” ainoaksi keinoksi jää yrittää kaataa Trump virkasyytteellä.

Samaa polkua kuljetaan Suomessa. Perussuomalaisia ei ole saatu nurin kaikki mittasuhteet ylittävällä parjauskampanjalla, ei häpäisyllä, ei uhkailulla, ei edes hallituspuolueiden koordinoimalla vallankaappausyrityksellä. Aikajanaa tarkastelemalla näyttää, että valtaa Suomessa pitävät turvautuvat seuraavaksi oikeudelliseen prosessiin. Sen rakentamisessa kestää aikansa, mutta suunta on selvä – kiristetään lainsäädäntöä niin, että saadaan syytteet suurelle määrälle toimijoista. Tuomioita käytetään myöhemmin perusteluna keskustelussa, jossa kyseenalaistetaan toisinajattelijoiden toiminnan laillisuus.

Vihapuhelainsäädäntöä runnotaan Suomessa läpi vauhdilla tasan yhdestä syystä: sen varjolla vihervasemmisto yrittää kampittaa toisinajattelijoita. Mitään tekemistä kansanryhmien suojelun kanssa asialla ei ole.