Pääministeri vaikenee omistuksistaan – esteellisyyden arvionti mahdotonta

Seura-lehti julkaisi kirjoituksen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) salaisista sijoitusjärjestelyistä. Lehden mukaan Sipilä harjoittaa laajaa sijoitustoimintaa vakuutuskuorien ja kapitalisaatiosopimuksen avulla.

Lehden mukaan apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale on selvittänyt asiaa Sipilän avustajan kanssa puhelimitse. Hiekkataipale sai keskustelusta käsityksen, että Sipilä ei itse tee arvopaperikohtaisia sijoituspäätöksiä. Näin ollen ei olisi tarpeen eritellä, mihin varainhoitajat ovat hänen varansa sopimusten suojissa sijoittaneet.

Juha Sipilän sidonnaisuusilmoituksesta käy ilmi, että hänellä on useisiin kohteisiin sijoitettu merkittävä rahoitusomaisuus. Yksi näistä kohteista on “Nordea Capital Private (tuottokori)”.

Nordea Varainhoidon johtaja Arto Peltokorpi vahvisti kesäkuussa Taloussanomille, että ”Nordea Capital Private (tuottokori)”:ssa on kyse kapitalisaatiosopimuksesta.

Kapitalisaatiosopimus on vakuutusyhtiön ja asiakkaan välinen sijoitussopimus, jossa asiakas luovuttaa rahansa vakuutusyhtiön haltuun ja sijoittaa ne vakuutusyhtiön nimissä eri rahastoihin ja muihin sijoitusinstrumentteihin. Nämä muut sijoitusinstrumentit voivat olla käytännössä mitä tahansa kohteita – kiinteistöistä arvopapereihin, pörssiosakkeista listaamattomiin yrityksiin, hedgefundeista johdannaisjärjestelyihin, arvotauluista saarihuviloihin ja niin edelleen.

Sisäpiiriohjeissa velvollisuus ilmoittaa

Pörssiyhtiöiden sisäpiiriin kuuluvia säädellään samankaltaisesti kautta maailman, myös Suomessa. Ilmoitusvelvollisuutta on pörssin sisäpiirisäännösten perusteella noudatettava, vaikka arvopapereiden hoito olisi annettu toisen henkilön, kuten salkunhoitajan tehtäväksi.

– Sisäpiiriläisellä on vastuu ilmoitusvelvollisuuden täyttymisestä myös silloin, kun hänen arvopapereidensa hoito on annettu toisen henkilön, esimerkiksi salkunhoitajan, tehtäväksi, säännöksissä todetaan.

Tätä taustaa vasten apulaisoikeuskansleri Hiekkataipaleen tulkinta siitä, että Sipilällä ei olisi ilmoitusvelvollisuutta koska salkkua hoitaa varainhoitaja, asettuu hyvin outoon valoon.

Pääministerin vaikutusvalta on huomattavasti merkittävämpi kuin pörssiyhtiöiden sisäpiiriin kuuluvilla. Olisi loogista, että pääministerin sisäpiirivaatimukset olisivat vähintään pörssiyhtiöiden sisäpiiriläisten tasolla.

Pörssisäännösten mukaan kaikista muutoksista on tehtävä ilmoitus seitsemän vuorokauden kuluessa.

Moitteita oikeusoppineilta

Pääministeri on tähän saakka vältellyt keskustelua sijoituksistaan, eikä hän ole suostunut avaamaan sijoitussalkkunsa suuruusluokkaa eikä sisältöä. Sipilä ei toistuvista yrityksistä huolimatta vastannut myöskään Seuran haastattelupyyntöihin.

Muun muassa emeritusprofessori Jyrki Virolainen on kritisoinut Sipilän menettelyä. Virolainen kirjoitti kesäkuussa blogissaan:

– Näyttää selvältä, että Juha Sipilän ilmoitus on arvopaperiomaisuutensa osalta puutteellinen. Tämän vuoksi joudumme kysymään, onko pääministerille sallittu asiassa erivapauksia ja miksi näin on tehty, Virolainen kirjoittaa.

Virolainen muistuttaa myös siitä, että muut oikeusoppineet, kuten Mikael Hidén ja Pekka Viljanen ovat ilmoittaneet kantanaan, että Sipilän ilmoitus on puutteellinen.

Pakollinen sidonnaisuusilmoitus

Ministeri ei voi väistää sidonnaisuusilmoituksen tekoa. Suomen perustuslaissa todetaan:

”Ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.” (Lihavoinnit toimituksen)

Valtioneuvoston kanslian julkaisemassa Ministerin käsikirjassa asiaa täsmennetään seuraavasti:

”Tiedot sidonnaisuuksista kootaan ministereiksi nimitetyiltä välittömästi nimittämisen jälkeen. Tiedot lähetetään viipymättä eduskunnalle valtioneuvoston kirjelmällä. Ministerikauden aikana sidonnaisuuksissa tapahtuneista merkitykseltään olennaisista muutoksista on välittömästi ilmoitettava valtioneuvoston kanslian istuntoyksikköön. ” (Lihavoinnit toimituksen)

Onko Sipilän sijoituksissa tapahtunut ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevia muutoksia? Emme tiedä. Varainhoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus, ja Sipilä itse pysyy vaiti.

Esteellisyyden arviointi mahdotonta vakuutuskuoren takia

Virkamies on hallintolain mukaan esteellinen muun muassa silloin, jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen läheiselleen.

Lain mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn tai olla edes läsnä käsiteltäessä asiaa, jossa hän on esteellinen. Sipilän tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että hän ei voi käsitellä asiaa, joka liittyy hänen välittömästi tai välillisesti omistamiinsa yhtiöihin.

Jos Sipilä ei avaa julkisesti omistuksiaan, hänen mahdollisen esteellisyytensä arviointi on mahdotonta.

Muoto vai sisältö?

Kapitalisaatiosopimuksissa on kyse vakuutusyhtiön ja asiakkaan välisestä sijoitussopimuksesta. Niin ikään Sipilän omistuksessa on vain muodollisesti kyse vakuutustuoteesta. Tosiasiallisesti kapitalisaatiosopimus ei ole vakuutus lainkaan vaan kyseessä on tyhjä kuori, jonka suojassa voidaan harjoittaa sijoitustoimintaa salassa. Hyödyn kannalta merkityksellistä ei ole se, onko sijoituspäätöksen on tehnyt varainhoitaja vai asiakas. Hyöty tulee joka tapauksessa tosiasialliselle omistajalle eli vakuutuksenottajalle, tässä tapauksessa Sipilälle.

Sillä ei ole merkitystä, tekeekö annetut osto- ja myyntimääräykset varainhoitaja Sipilän antamissa puitteissa vai Sipilän nimenomaisesta määräyksestä.

Sidonnaisuuksien ja esteellisyyden kannalta on olennaista tietää se, mitä Sipilä omistaa ja saako hän välitöntä tai välillistä taloudellista hyötyä osallistuessaan pääministerinä päätöksentekoon.

Puhtaan juridisesti voidaan väittää, että päätöksenteosta hyötyy Nordea Henkivakuutus. Mutta tosiasiallisesti hyödynsaajana on loppukädessä sijoittaja itse.

Kyse on siitä, laitetaanko juridinen muoto asian tosiasiallisen sisällön edelle.

Apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale painottaa puhtaasti asian juridista ja teknistä puolta. Hän jättää huomiotta asian todellisen, perustuslain hengen tarkoittaman sisällön.

Kansainvälisessä tilinpäätöskäytännössä on katsottu, että asian todellinen sisältö menee aina sille annetun juridisen muodon edelle.

Jos Hiekkataipaleen tulkinta hyväksytään oikeaksi, kenenkään miljoonaluokan omaisuuden keränneen ihmisen ei tarvitse tehdä sidonnaisuusilmoitusta. He voisivat piiloutua kapitalisaatiosopimuksen suojiin.

Samalla niiden, joilla ei ole riittävästi varallisuutta täyttämään kapitalisaatiosopimuksen varallisuusedellytyksiä, olisi ilmoitettava vähäpätöisimmätkin omaisuuserät.

Laki kaikille sama

Lain pitäisi olla periaatteessa kaikille sama. Mikäli apulaisoikeuskanslerin tulkinta pätee, joudumme hyvin erikoiseen tilanteeseen. Kapitalisaatiosopimuksia hyödyntävät miljonäärit eivät joutuisi ilmoittamaan omistuksistaan vakuutuskuoren vuoksi. Tätä köyhemmille pätisivät eri säännöt.

Moni muistaa tapauksen vuodelta 2002. Silloinen kulttuuriministeri Suvi Lindén joutui eroamaan esteellisyyden vuoksi. Kävi ilmi, että hän oli myöntänyt valtionapua golfkentälle, jonka pienosakas hän oli.

Kyse ei ollut suurista summista vaan periaatteesta. Valtioneuvoston jäsen ei voi tehdä häntä itseään tai hänen lähipiiriään hyödyttävää päätöstä. Seuraamukset olivat Lindénille raskaat.

Sipilä ei ole täsmentänyt kapitalisaatiosopimuksella hallittavan omaisuusmassan suuruusluokkaa eikä sen jakautumista sijoituskohteisiin. Vakuutuskuori mahdollistaisi esimerkiksi massiiviset sijoitukset nouseviin bioyhtiöihin. Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeiksi on nostettu bio-, kiertotalous ja cleantech. Miten suomalaiset voivat olla varmoja siitä, ettei Sipilä pääministerin toimessaan tue niitä toimialoja tai yhtiöitä, joihin hän on itse saattanut kapitalisaatiosopimuksen turvin välittömästi tai välillisesti sijoittaa?

Miten tästä eteenpäin?

On toki sellainenkin mahdollisuus, että Sipilällä ei ole mitään kontrollia sijoituksiinsa. Ja sekin on mahdollista, ettei hän tiedä kapitalisaatiosopimuksen peittämän sijoitussalkkunsa sisältöä. Tällaisessa tapauksessa esteellisyysongelmaa ei synny.

Olisikin välttämätöntä, että Sipilä toisi mahdollisimman pian sijoitussopimuksensa julkisuuteen. Tällöin tulisi julki se, onko sopimukseen kirjattu sijoitusohjeita tai raportointivelvollisuutta siitä, mihin kohteisiin varat on kulloinkin sijoitettu.