

Ongelmana liialliset poliittiset kytkökset ja hyvävelikapitalismi – korporaatiososialismi sotkee yritysmaailman ja politiikan
Internetin ja sosiaalisen median aikana yritysjohtajilta on toivottu näkyvämpää roolia politiikassa ja moraalikeskusteluissa. Länsimainen media on vauhdittanut keskustelua nimeämällä muodikkaita haasteita: Trump, populismi, vihapuhe ja valeuutiset. Yrityksiltä vaaditaan “vastuuta”, päätöksiä ja uhrauksia erilaisten yhteisiksi koettujen poliittisten päämäärien eteen. Yhteiskunta nähdään “sidosryhmänä”, jota yritysten tulisi palvella muutenkin kuin vain keskittymällä ydinliiketoimintaansa, asiakkaiden palvelemiseen, omistaja-arvon kasvattamiseen, lakien noudattamiseen ja verojen maksamiseen.
Mitä yhteistä on Gilletten ja lentoyhtiö SASin moralistisilla kohumainoksilla sekä kansainvälisten yritysjohtajien puheilla uudesta kapitalismista? Megakorporaatioiden mainostempaukset herättävät aiheellistakin skeptisyyttä pintapuolisesta hyvesignaloinnista, mutta taustalla on myös perimmäinen kysymys yritystoiminnan roolista yhteiskunnassa.
Amerikkalaisliikemies Vivek Ramaswamy kirjoittaa Wall Street Journalissa julkaistussa tuoreessa kannanotossaan, ettei maailmanlaajuisissa talousmedioissa kritiikittömästi hehkutettu sidosryhmäkapitalismi ole yksiselitteistä ja ongelmatonta. Se ei ole tarkoituksenmukainen ja tehokas tapa kohdistaa resursseja, ja kaiken lisäksi se sotkee yritysmaailmaa ja politiikkaa keskenään. Jälkimmäinen ilmiö taipuisi suomalaisittain “hyvävelikapitalismiksi” tai “korporaatiososialismiksi”.
Ramaswamyn mielestä yritysjohtajien kannustamista yleismaailmallisiksi arvojohtajiksi ei ole mietitty loppuun saakka. Se ohjaa ydinliiketoimintaansa erikoistuneita asiantuntijoita pois toiminnasta, jossa heillä on suhteellinen etu palvella yhteiskuntaa. Lähtökohtaisesti yritysjohtajilla ei puolestaan ole erityistä tietämystä mm. moraalifilosofiasta tai monista muistakaan politiikan osa-alueista. Menestys tietyllä yksityisen sektorin alalla ei vielä tee yritysjohtajasta kaikkivoipaa yhteiskunnallista yleisneroa.
“Sijoitusyhtiöiden johtajat nousevat korkeaan asemaan kyetessään hoitamaan varallisuutta tuottavasti ja minimoidessaan tappioita. Heidän kyvykkyytensä yksityisellä sektorilla voi tehdä heistä päteviä päättämään tuotantolaitosten ja tutkimuslaboratorioiden rakentamisesta sekä ohjelmistovalinnoista ja johtajien rekrytoinneista. Heillä ei kuitenkaan ole työnsä puolesta erityistä asiantuntemusta sanoa, onko minimipalkka tärkeämpi kuin täystyöllisyys, tai onko yhteiskunnan hiilijalanjäljen minimointi kuluttajahintojen nousua tärkeämpää. Toimitusjohtajat eivät lähtökohtaisesti ole parempia päättämään yhteiskunnan asioista kuin poliitikot yritysten sisäisistä asioista.”
Yritysten sidosryhmä- ja yhteiskuntavastuuajattelussa ei pohjimmiltaan ole mitään uutta ja mullistavaa. Ramaswamy viittaakin Nobel-palkittuun taloustieteilijään Milton Friedmaniin, joka osoitti useita sidosryhmäkapitalismin kiistattomia epäkohtia jo 50 vuotta sitten. Tästä huolimatta liike-elämän ja median parissa sidosryhmäkapitalismiin suhtaudutaan kritiikittömällä innolla ja taloustieteilijöiden puheenvuoroista piittaamatta.
Friedman piti perinteisen länsimaisen osakkeenomistajavetoisen kapitalismin ihanteen hylkäämistä ongelmallisena monesta syystä. Se johtaisi heikompaan työnjakoon, yritysten tehottomampaan johtamiseen ja yhteiskunnan tasolla hyvinvointitappioihin. Yrityksillä on rajalliset resurssit ja kyvykkyydet. Tämän takia ne keskittyvät tyypillisesti palvelemaan asiakkaitaan juuri sellaisissa asioissa, joissa ne suoriutuvat suhteellisesti paremmin. Tällaisesta tavoitteellisuudesta joustaminen tarkoittaisi kustannusten kasvua, alhaisempaa tuottavuutta, alhaisempia verotuloja ja heikompaa palvelua kuluttajalle. Yritysorganisaatioihin voi kuitenkin pesiytyä välistävetäjiä ja aktivisteja, jotka onnistuvat hyötymään itse ja edistämään erilaisia ideologisia agendoja osakkeenomistajien ja asiakkaiden kustannuksella.
Usein kuultavan pelkistetyn väitteen mukaan yhtiöt olisivat pitkällä aikavälillä tuottavampia palvellessaan myös yhteiskunnan intressejä. Jo perinteinen kapitalismi pitää asiasta huolen: jos yhteiskunnan palveleminen on yksiselitteisesti ylivertainen käytäntö, kilpailullisilla markkinoilla se johtaa parempaan menestykseen ja toimintamallin leviämiseen. Tosiasiassa “yhteiskunnan intressit” ovat monimutkainen ja äärimmäisen poliittinen teema. Nykyajan yritykset harjoittavat vaihtelevasti erilaista yhteiskunnallista aktivismia, mutta taloudellisesti arvioituna sellainen ei useinkaan eroa perinteisestä voittoa maksimoivasta mainoskampanjasta.
“Muut toimitusjohtajat kysyvät, eikö heidän pitäisi toimia yhdessä poliittisten johtajien kanssa vastatakseen yhteiskunnan kriittisiin moraalikysymyksiin. Ei minusta. Epäilen, että todellinen syy, miksi niin monet yritysjohtajat pitävät ääntä uudesta sidosryhmäkapitalismista on se, että he uskovat saavansa suosiota aikana, jolloin perinteisen kapitalismin idea ei kuulosta muodikkaalta”, Ramaswamy toteaa.
Kirjoittajan mielestä toinen suuri ongelma sidosryhmäideologiassa on kahden erillisen sektorin, demokraattisen politiikan ja kapitalistisen liike-elämän läheisempi kytkeytyminen toisiinsa. Nouseva ideologia vaatii, että yritysjohtajien tulisi ottaa aktiivisempi rooli yhteiskunnan moraalisina kompasseina ja huomioida osakkeenomistajien sijaan “sidosryhmiä”. Friedman muistutti jo 50 vuotta sitten, että lainsäädännöstä, julkisen vallan roolista ja sen resurssien kohdistamisesta päätetään parlamentarismissa politiikan parissa. Tämän jälkeen kansalaisten ja yritysten osana on toimia vapaasti niissä puitteissa, joista on päätetty demokraattisesti.
Toisin sanoen, demokratiassa “yhteiskunnan intressit” määritellään läpinäkyvästi poliittisella sektorilla, ei suljetuissa korporaatioverkostoissa. Toimitusjohtajana itsekin toimiva Ramaswamy ei toivo amerikkalaiskapitalistien ottavan suurempaa roolia maansa politiikassa tai alkavan arvojohtajiksi. Hän peräänkuuluttaa lähinnä avointa poliittista keskustelua ja demokraattisia vaaleja, joissa kansalaiset saavat äänestää asioista itse ja säästyä poliittisuudelta muilla elämän osa-alueilla.
Kirjoittajan mukaan nykyisen kapitalismin ongelmana ei ole se, että se keskittyy palvelemaan osakkeenomistajia, vaan liialliset poliittiset kytkökset ja hyvävelikapitalismi. Ratkaisu ei voi hänen mukaansa olla yksityisen bisneksen ja demokraattisen politiikan välisten rajojen hämärtäminen entisestään, vaan siistimpi jako erilleen. Yritysten mahdollisuus rahoittaa poliittisia ehdokkaita ja näin vaikuttaa vaaleihin omista intresseistään käsin onkin ollut kiistelty ja perinteisesti mielipiteitä jakava aihe. Tätä vasten kirjoittaja pitää erikoisena, että sidosryhmäkapitalismista on tullut poliittinen ja erityisesti vasemmiston suosima ihanne.
Jo puolen vuosisadan ajan kertyneelle taloustieteilijöiden kritiikille immuuni sidosryhmäkapitalismi näyttäytyy lähes tietoiselta pyrkimykseltä hajottaa perinteisiä yhteiskunnan päätöksentekomalleja ja vallan tasapainoa. Yritysmaailman politisoituminen ja valjastaminen erilaisten ideologioiden äänitorveksi istuu uusmarxilaiseen ajatukseen pitkästä marssista läpi instituutioiden, laajemman yhteiskunnallisen kulttuuriylivallan, hegemonian, tavoitteluun. Suhtautuminen tähän ilmiöön ei kuitenkaan noudata perinteistä jakoa oikeistoon ja vasemmistoon. Kyse on siitä, tuleeko yhteiskunnan sektoreiden välillä olla selkeät rajat ja vallan tasapaino, vai voidaanko ne uhrata hyvältä kuulostavan ideologisen kokeilun alttarilla.
SUOMEN UUTISET
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


Perussuomalaiset karsastavat vasemmiston hallitseman jättiyhtiön ravintolashoppailua: ”Sakeata ja rumaa”

Nobel-juhlaan eivät ole tervetulleita Venäjä, Valko-Venäjä, Iran – eivätkä ruotsidemokraatit
Viikon suosituimmat

Hallitus on alentanut jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa – ministeri Ranne: ”Me rakennamme Suomea, jossa ei mennä autoilijan kukkarolle”
Suomi on autokansaa, ja tämä näkyy myös hallituksen teoissa, sanoo perussuomalainen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne.

Entinen työväenpuolue vasemmistoliitto kannustaa nyt terveitä työikäisiä ideologiseen lorvailuun sosiaalitukien varassa
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela katsoo, että Suomessa terveellä ihmisellä tulisi olla mahdollisuus siirtyä oleskelemaan sosiaalituilla, toisten veronmaksajien kustantaessa hänen elämisensä. Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom sen sijaan linjaa, että perussuomalaisille on päivän selvää, että ideologisesti työttömällä ei pidä olla oikeutta muiden veronmaksajien kustantamaan tukeen.

Ministeri Lulu Ranne pistäisi koko Yleisradion johdon vaihtoon: ”Kun on tulosvastuu, niin tulos tai ulos”
Liikenne- ja viestintäministeri, diplomi-insinööri Lulu Ranne keskustelee tuoreessa Suomen Uutiset Show -keskusteluohjelmassa suomalaisesta mediasta ja erityisesti Yleisradion asemasta. Ohjelman vieraina ovat lakimies ja kilpailuoikeuden asiantuntija Mikko Alkio sekä johdon konsultti, Aamulehden ex-päätoimittaja Jussi Tuulensuu. Ohjelmassa selviää muun muassa, miten monitahoinen hallinnollinen rakenne Yleisradion ympärille onkaan rakentunut, mikä osaltaan on hidasteena Ylen toimintaan ja rahoitukseen kohdistuvien muutoksien tekemiselle.

Ilmastonmuutos oli päivänpolttava puheenaihe jo 1600-luvulla
Ilmastokeskustelu muistuttaa tänään monin tavoin 1600-luvulla käytyjä väittelyitä ja käsityksemme ilmastonmuutoksesta peilaavat yllättävällä tavalla ikivanhoja ajatuksellisia rintamalinjoja. Yhdet vaativat kulutuksen vähentämistä, toiset uskovat vihreään teknologiaan ja kolmannet kieltävät kokonaan ihmisen vaikutuksen ilmastoon.

Saksan tuleva hallitus haluaa kieltää valehtelun ja viedä kansankiihottajilta oikeuden asettua ehdokkaaksi vaaleissa
Saksan kristillisdemokraattien ja demarien hallituskoalitio aikoo säätää desinformaation levittämisen rangaistavaksi teoksi. Valeuutisten levittämistä tehostavien verkkorobottien käyttö kielletään. Mediaa valvomaan se haluaa oman koneistonsa. Kritiikissä kysytään, aikooko mustapunahallitus perustaa myös totuusministeriön.

Yhdysvallat: Valkoinen talo ehdottaa julkisen yleisradiotoiminnan rahoituksen lopettamista

Valtiovarainministeri Riikka Purra: Joko saataisiin veroja oikeaan suuntaan ja kasvu liikkeelle Suomessakin?
Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra postaa veroista Facebookissa ja viestipalvelu X:ssä. Purran mukaan Suomi häviää verojen ja talouskasvun Ruotsi-maaottelun.

Ministeri Ranne: Asfaltti tuoksuu taas tänä kesänä – ”Tiehankkeet työllistävät nimenomaan suomalaisia”
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne kertoo, että teitä korjataan taas ennätystahtiin perussuomalaisten vahtivuorolla.

Sahateollisuus varoittaa ilmastokilvoittelun valtavista kustannuksista – Lulu Ranne: Suomen ei pidä valita näivettävää skenaariota, jossa metsäsektoriamme ajetaan alas

Suomen antama kehitysapu väheni 165 miljoonaa euroa yhdessä vuodessa
Kansainvälinen kehitysrahoitus kääntyi selvään laskuun vuonna 2024 niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Tuoreen laskelman mukaan Suomen antama kehitysapu pieneni 12,9 prosenttia vuodesta 2023 vuoteen 2024 - siis yhdessä vuodessa.
Uusimmat
Toimitus suosittelee
PS Naiset 1/2025

Lue lisää
Perussuomalainen 1/2025

Lue lisää