Mossack Fonsecan kuuluisien asiakkaiden nimiä julki – mutta mikä taho puuttuu listalta ja miksi?

NÄKÖKULMA | Mossack Fonsecan paljastukset ovat osuneet politiikan ja talouden änkyröihin ja kauhukakaroihin. Yhdysvaltojen “vihollismaat” sekä dollari- ja euroalueen ulkopuoliset toimijat ovat saaneet erityisen pahasti siipeensä. Vuotajan nimi tai motiivit eivät ole tiedossa, mutta mitä voidaan päätellä siitä, keihin paljastukset ovat kohdistuneet ja keihin eivät? 

Mitä yhteistä on elokuvanäyttelijä Jackie Chanilla, futistähti Lionel Messillä, Britannian pääministeri David Cameronilla ja Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla? Ensiksikin se, että he ovat kaikki melko varakkaita henkilöitä. Toiseksi se, että heidät kaikki on linkitetty panamalaisen veroparatiisijärjestelyitä tarjoavan Mossack Fonseca –yhtiön tietovuotoon.

Vuodon julkistuksesta on kulunut nyt noin viikko. Suomessa asian käsittely on sujunut melko verkkaisesti, Ylen MOT-ohjelman viikoittaisen lähetysajan puitteissa. Nordean rooli on noussut keskusteluun, samoin muutama tunnettu julkisuuden henkilö kuten suursijoittaja Rauno Puolimatka sekä takavuosien forumulatähti Keke Rosberg sekä hänen poikansa. Paljastukset tuntuvat aineiston ennakkotietoihin nähden verrattuna vaisuilta.

Suuren maailman suuret johtajat ovat saaneet ottaa vastaan paljon kovempia iskuja. Putinin ja Cameronin lisäksi paljastukset ovat kohdistuneet muun muassa Islannin ja Pakistanin pääministereihin, Saudi-Arabian kuninkaaseen sekä Argentiinan ja Ukrainan presidentteihin.

Maailmalla on tehty runsas määrä paljastuksia. Erikoisina kuriositeetteina mainittakoon Fifan eettisen komitean jäsen Juan Pedro Damiani, Kambodžan oikeusministeri Ang Vong Vathana, Kenian korkeimman oikeuden jäsen Kalpana Rawal sekä Ranskan veroasioista aikanaan vastuussa ollut ministeri Jérôme Cahuzac sekä YK:n pääsihteerin Kofi Annanin poika Kojo.

Harva yllättyy suuresti kuullessaan, että neljään kertaan Italian johtajaksi valittu hulttiopääministeri Silvio Berlusconi on toiminut panamalaisyhtiöiden kanssa. Sen sijaan siitä, että formulakuski Jarno Trulli, golflegenda Nick Faldo, espanjalainen elokuvaohjaaja Pedro Almodóvar ja hänen amerikkalainen kollegansa Stanley Kubrick ovat sotkuissa mukana, tulee ikävämpi maku suuhun.

Rikkaiden julkkisten etiikan pohtiminen on toki mielenkiintoista, mutta vielä mielenkiintoisempaa on se, mihin todennäköisiin muutoksiin paljastukset johtavat.

Mossack Fonseca on suuri yhtiö, ja nyt tehty paljastus on merkittävä. Mutta maailmassa on runsaasti paljon suurempiakin toimijoita. Moni pohtii, miksi tietovuoto kohdistui juuri siihen.

Onko ylipäätään mahdollista saada vastausta kysymykseen, mistä tietovuoto on peräisin?

Tiedot vuodettiin alun perin saksalaiselle Süddeutsche Zeitungille. Maineikas lehti sai noin vuosi sitten anonyymin yhteydenoton, jossa tarjottiin tietoja ja pyydettiin yhtä asiaa – anonymiteettiä. Tämä tarkoitti vahvaa lähdesuojaa. Vuotaja ei halunnut rahaa tai mitään muutakaan kompensaatiota. Ainoastaan sen, että hänen henkilöllisyytensä pidettäisiin salassa.

On tietyssä mielessä ymmärrettävää, että jos tarjoaa Venäjän, Irakin, Pohjois-Korean ja Saudi-Arabian johtajien salaisuuksia journalisteille, haluaa mielellään säilyttää tietynasteisen yksityisyyden.

Toisaalta on myös olemassa vahvoja kannustimia heille, jotka valitsevat julkisuuden. Hypätään hetkeksi kymmenkunta vuotta taaksepäin.

Amerikkalainen Bradley Birkenfeld on eräs kaikkien aikojen kuuluisimpia tietovuotajia. UBS-pankissa toiminut Birkenfeld paljasti vuonna 2007 tietoja, joiden johdosta Sveitsi joutui raottamaan silloin maailman tiukimmaksi arvioitua pankkisalaisuutta ja ilmoittamaan tuhansien varojaan piilotelleiden amerikkalaissijoittajien nimet. Hän joutui 20 kuukaudeksi vankilaan, koska oli avustanut veronkierrossa.

Vapaudenmenetystä kompensoi kuitenkin se, että sikäläinen verohallitus IRS tarjosi whistleblower-ohjelman kautta tietovuotajille jopa 30 prosentin osuuden valtiolle kertyvästä rikoshyödystä. UBS-pankki maksoi 780 miljoonan dollarin korvaukset, joten Birkenfeld kuittasi vankilasta vapauduttuaan rouhean 104 miljoonan dollarin vinkkipalkkion.

Birkenfeld sai ruhtinaallisen palkinnon, mutta hän ei ollut ainoa, joka paljastuksista hyötyi. Sveitsiläisiä pankkeja oli aiemmin markkinoitu maailman tiukimmalla pankkisalaisuudella. Paljastusten jälkeen Sveitsiläisten pankkien talletustietojen luottamuksellisuuteen ei ollut enää luottamista. Maan pankkibusineksen pohja rapautui, ja sveitsiläispankkien kilpailijat hyötyivät tästä merkittävästi.

Takaisin tähän päivään.

Yhdysvaltalainen uutiskanava CNBC haastatteli Birkenfeldiä tuoreeltaan Panaman vuodon johdosta. Kummallista kyllä, tämä ei ollut erityisen tyytyväinen tapahtuneen johdosta. Hän huomautti, että Panamasta saadut tiedot eivät ole välttämättä hänen itsensä kaltaiselta tietovuotajalta peräisin vaan mahdollisesti hakkeroinnin kautta saatuja. Mahdolliseksi hakkeroijaksi hän epäili yhdysvaltalaista tiedustelupalvelua.

Hän perusteli näkemystään sillä, että tietovuoto on iskenyt pahimmin niin sanottuihin ”Yhdysvaltojen vihollisiin” – Venäjään, Kiinaan, Pakistaniin, Argentiinaan.

– Emme näe listalla lainkaan yhdysvaltalaisia nimiä. Miksi, hän kysyi.

Birkenfeld totesi, että jos Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut NSA ja CIA pystyvät vakoilemaan eurooppalaisia valtionpäämiehiä, niin he pystyvät kyllä tällaiseenkin operaatioon. Lisäksi hän totesi, että Mossack Fonseca –yhtiön tiedoista on mahdollisesti vuodettu vain se osa, joka ei vahingoita Yhdysvaltoja.

Mitä rahoitusalan toimijoita Panaman vuoto eniten hyödytti?

Ei ainakaan itsenäisiä, euro- tai dollarialueen ulkopuolella olevia rahoitusalan toimijoita. Takkiin tuli Islannille, Ruotsille ja Sveitsille. Rahoitusalan isojen pelureiden keskuudessa on tunnetusti niin, että se mikä hyödyttää yhtä on aina toiselta pois.

Samoin Kiina, Venäjä ja Pakistan saivat pahasti erittäin siipeensä. Samoin kävi kymmenille Yhdysvaltojen ja euroalueen ulkopuolisille toimijoille.

On hämmästyttävää, miten hyvin Panaman vuotoon yhdistetyt nimet sattuvatkaan yksiin niiden nimien kanssa, joita on pidetty politiikan ja talouden änkyröinä ja kauhukakaroina. Vielä hämmästyttävämpää on se, miten vähän euro- ja dollarialueen rahoitusalan ydintoimijoita tämä mainekatastrofi on kohdannut.

Johtuuko tämä siitä, että toiminta euro- ja dollarialueella olisi eettisempää kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Islannissa?

Panaman vuotajan henkilöllisyys ei ole tiedossa. Oliko hänellä suora tai epäsuora taloudellinen motiivi? Birkenfieldhän kuittasi vuodosta ruhtinaallisen sadan miljoonan dollarin palkkion, ja Yhdysvaltain liittovaltion arvioidaan saaneen suoraa taloudellista hyötyä 5 miljardia dollaria. Kaikkein suurimpia hyötyjiä ovat olleet ne rahoitusalan toimijat, jotka saivat itselleen sen bisneksen, jota Sveitsi oli vuosisatoja hallinnut.

Voi olla, että Panaman vuodon taustalla oli yksittäinen, poikkeuksellisen korkeamoraalinen henkilö. Mutta tosiasia on, että vuodon suurimmat hyötyjät löytyvät euro- ja dollarialueen suurista rahoitusalan toimijoista sekä keskitettyä säätelyä vaativista toimijoista.

Panaman tapauksella tullaan vaatimaan yhtä tiukempaa regulaatiota ja toiminnan keskittämistä. Erittäin tiukka regulaatio hyödyttää eniten niitä suuria toimijoita, jotka pystyvät myötävaikuttamaan pelisääntöihin omaksi edukseen.

Lisäsäätelyä olennaisempaa olisi rahoitusalan tietojen vaihto ja mahdollisimman suuri läpinäkyvyys maiden välillä. Suomessa on pitkät perinteet osakeomistuksen julkisuudesta. EU:n vaatimusten myötä omistusten läpinäkyvyyttä ollaan romuttamassa hallintarekisterin avulla. Tämä osaltaan kertoo siitä, että EU:n tarkoitus ei ole mahdollisimman kattava läpinäkyvyys vaan tarve kontrolloida yhteismarkkinoita suurten toimijoiden ehdoilla.

Kuviossa on jotain kovin tuttua.

Euroopan unioni on systemaattisesti pyrkinyt edistämään liittovaltiokehitystä kriisien varjolla. Välimeren maiden sotkuilla on perusteltu yhteisvastuun välttämättömyyttä, turvapaikkakriisillä yhteistä taakanjakoa ja pankkikriisillä yhteistä talletussuojaa. Kaikilla näillä toimilla on edistetty liittovaltiohanketta – Euroopan Yhdysvaltoja. Häviäjän osassa ovat kansallisvaltiot.

Minkä yksi saa, se on toiselta pois. Ei mitään uutta auringon alla.