Monikulttuurisuuden vaikutukset länsinaapurissa – kuinka Ruotsi hautasi hyvinvoinnin unelman

“Kodin perusta on yhteisöllisyys ja myötätunto. Hyvä koti ei tunne muutamia etuoikeutettuja tai syrjittyjä, ei lellikkejä eikä lapsipuolia. Siellä kukaan ei katso toista alaspäin. Siellä kukaan ei yritä hankkia itselleen etuja toisten kustannuksella, vahva ei lannista eikä ryöstä heikkoa.”

Näin määritteli ruotsalaisen kansankodin isäksi kutsuttu, pitkäaikainen pääministeri ja sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Per Albin Hansson (1885–1946) yhteiskunnalliset tavoitteensa 1920-luvulla.

Ruotsi tuo useille suomalaisille mieleen hyvinvoivan ja vauraan Pohjoismaan, mutta onko se koko totuus? Keskustelin Ruotsin yhteiskunnan tilasta kolmen yhteiskunnallisesti aktiivisen ruotsalaisen kanssa. Miten he kokevat isänmaansa Ruotsin?

Yllätyin vaatimuksesta, että haastateltavia ei saa tunnistaa tästä jutusta. Nimettömyys on ehdoton. Vaatimus ei liity lehteen, vaan pelkoon siitä, että kritiikin esittäminen ruotsalaisesta yhteiskunnasta saattaisi heidät vaikeuksissaan työssään ja lähipiirissään. Kutsun heitä nimillä Lars, Johan ja Ulla-Maj. Heitä pelottaa, vaikka Ruotsia pidetään yhtenä maailman vapaamielisimmistä maista.

Sosialistinen unelma

Lienee parasta mennä hieman ajassa taaksepäin. Toinen maailmansota muutti Euroopan kartan ja vaikutti ratkaisevasti yhteiskuntien kehitykseen. ”Ruotsilla oli valtava etulyöntiasema. Koko Eurooppa oli raunioina, mutta Ruotsin teollisuus ja väestö eivät olleet kokeneet menetyksiä. Meidän ei täytynyt luovuttaa hehtaariakaan maatamme tai maksaa sotakorvauksia,” Lars kertaa maansa historiaa.

Sosialidemokraatit istuivat hallituksessa vuodesta 1932 vuoden 1976 valtiopäivävaaleihin asti, paitsi lyhyen ajan kesällä 1936. Vuonna 1982 sosialidemokraatit sai hallitusvaltansa takaisin ja säilytti sen valtiopäivävaaleihin 2006 asti, paitsi vuosina 1991–94, kun maata johti porvarillinen koalitiohallitus. Ruotsin nykyinen hallitus koostuu punavihreästä liittoumasta, jossa ovat Sosialidemokraatit, ympäristöpuolue Vihreät ja Vasemmistopuolue. Sosialidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfvén on Ruotsin pääministeri.

Aikanaan nykyistä vahvemmalla Sosialidemokraattisella puolueella oli tunnuslauseena, että työläisten tulisi tehdä velvollisuutensa, mutta myös vaatia oikeuksiaan. Ja oikeuksia ruotsalaiset saivat. Maailmalla Ruotsi tunnetaan erityisesti hyvinvointiyhteiskuntamallista, jota ruotsalaiset ovat kutsuneet kotoisasti ”kansankodiksi” (folkhemmet), joka liitetään Ruotsiin yhtä tiukasti kuin Ikea, hapansilakka ja snapsilaulut.

Ruotsiin haki viime vuonna 81 300 turvapaikanhakijaa, mikä on toiseksi korkein luku sitten toisen maailmansodan. Turvapaikkahakemuksista hyväksyttiin 77 prosenttia, mutta Syyrian sodan jaloista tulleista otettiin sisään käytännössä kaikki hakeneet. Esimerkiksi Syyrian valtauskonto on islam. Ruotsi onkin Euroopan islamilaistuneimpia maita – noin viisi prosenttia väestöstä eli 450-500  000 ihmistä on virallisten tietojen mukaan muslimeita.

Ruotsalaisten tarjoama määrittely monikulttuurisuudelle on perinteinen – se on ajatus, jonka mukaan yhden kansallisvaltion sisällä on oltava useita erilaisia kulttuureja. Kulttuurinen muutos ei ole miellyttänyt edes kaikkia vasemmistolaisia. Tukholman Tenstan lähiössä kasvanut kurditaustainen Nalim Pekgul toimi Sosialidemokraattien kansanedustajana vuosina 1994-2002.

“Ihmiset käyttävät islamia keinona etääntyä ruotsalaisesta yhteiskunnasta,” Pekgul totesi New York Timesin haastattelussa vuonna 2006. “Kymmenen vuotta sitten kun olin kansanedustaja, ihmiset halusivat katsoa minua pienimpienkin kaapeliasemien kautta. Nyt kun olen päässyt suuriin, kansallisiin ohjelmiin, ainoastaan yksi tai kaksi ihmistä sanoo nähneensä minut. Kaikki muut katsovat Al-Jazeeraa.”

”Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille”, amerikkalainen toimittaja Christopher Caldwell on kirjoittanut.

Rikollisten koti

On tutkimatta, että miten harjoitettu maahanmuuttopolitiikka muuttaa käsitystä yhteisvastuullisesta ruotsalaisesta kansankodista. Kolmikon mukaan Ruotsin muuttuminen “oikeasti monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi” on näkynyt sosiaalisina ongelmina ja lisääntyvänä rikollisuutena.

”Turvallinen, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen maa, jossa kasvoimme, on poissa,” Lars lataa. Tietyissä piireissä suorastaan halveksitaan ruotsalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä arvoja.Esimerkiksi Jugoslavian hajoamissotien aikana Ruotsiin tuli Balkanilta paljon pakolaisia, ja heidän joukossaan myös kovan luokan rikollisia. ”Jugomafia” on tunnettu käsite. Rikollisjengit hankkivat maahanmuuttajalähiöiden nuoria jäsenikseen.

Ruotsalainen ryöstöihin ja kiristyksiin erikoistunut Black Cobra –jengi on jo levinnyt Suomeen. Neljä Lähi-idästä kotoisin olevaa henkilöä, joista kolme asuu Ruotsissa ja yksi on Black Cobran jäsen, tuomittiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa maaliskuussa 2013 vankeusrangaistuksiin laittoman maahantulon järjestämisestä. Turun Sanomien mukaan nelikko auttoi lokakuussa 2010 Tukholmasta Turkuun iranilaismiehen, jolla ei ollut maahantuloon oikeuttavaa passia, muuta matkustuskirjaa, viisumia tai oleskelulupaa. Salainen organisaatio oli järjestänyt miehen Iranista Euroopan halki Göteborgiin. Iranilainen maksoi salakuljettajille matkastaan Iranista Suomeen noin 12 000 euroa.

Ruotsissa rikollisjengit selvittelevät välejään isoimmissa kaupungeissa usein asein keskellä kaupunkia vaarantaen sivullisten hengen. Nuorisojengit polttavat öisin autoja. Poliisin ja palokunnan kimppuun hyökätään.

Uuden Ruotsin pääkaupunki

Malmön kaupunki on Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki ja usealla mittapuulla esimerkki ruotsalaisen monikulttuurisuuspolitiikan epäonnistumisesta. Sydsvenskanissa toukokuussa 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana töitä tekemättömän tai opiskelemattoman väestön määrä on Malmön työikäisen väestön keskuudessa on noussut 13,9:stä yli 24:ään prosenttiin. Joka neljäs malmöläinen ei tee kaupungin silmin katsoen yhtään mitään.

Johanin mukaan koulut ovat nykyään enemmän poliittisia hautomoita kuin todellisia sivistyksellisiä laitoksia. Lars väittää, että ” kouluja jäytävät uhkailu, väkivalta ja kiristys”. Tilastot ainakin suurista kaupungeista tukevat väitettä. Metro-lehden mukaan vuonna 2012 Malmön poliisille tehtiin 2654 rikosilmoitusta kaupungin kouluissa tai niiden välittömässä läheisyydessä tapahtuneista tapauksista. Ilmoitetuista tapauksista kaksisataa oli pahoinpitelyjä.

Todellisuudessa tapausten määrä saattaa Malmön alueella olla paljon suurempi, sillä jotkut koulut yrittävät itse selvitellä tapauksia rikosilmoituksen tekemisen asemesta. Kyse ei ole mistään pikkurikoksista, sillä kiristykset, raiskaukset ja aserikokset eivät ole harvinaisuuksia ilmoitusten joukossa. “Meillä oli suuria ongelmia ulkopuolisten kanssa, jotka tulivat kouluun ryöstämään ja hakkaamaan oppilaita”, kertoi Augustenborgsskolanin yläasteen rehtori Metro-lehdelle.

Sanomalehti Skånska Dagbladet uutisoi toukokuussa Malmön maahanmuuttajavaltaisen Rosengårdin lähiön opettajista, joista useat hakevat epätoivoisesti uusia töitä. He etsivät ulospääsyä työympäristöstä, jota he kuvailevat mellakkatunnelmineen ja jatkuvine palohälytyksineen anarkiaksi. Alueen Rosengårdsskolan on Aftonbladetin mukaan vuonna 2011 arvioitu Ruotsin huonoimmaksi kouluksi, jos katsotaan todistusten keskiarvoja ja oppivelvollisuuden läpäisemistä.

Helppoa ei ole Pohjois-Ruotsissakaan. Tammikuussa Östersundin vastaanottokeskukseen sijoittamistaan vastustaneet kolmisenkymmentä lähinnä Syyriasta ja Irakista kotoisin olevaa turvapaikanhakijaa kieltäytyivät poistumasta heitä kuljettaneesta bussista. Syömälakko päättyi vasta kun heille luvattiin, että he voivat kolmen kuukauden päästä muuttaa maahanmuuttokeskuksesta asuntoihin. Ironista on, että ryhmä halusi päästä nimenomaan Malmön kaltaiseen suureen kaupunkiin.

Isoveli harhateillä

Ruotsi on ollut Suomelle perinteisesti kuin isoveli, jonka toimintaa olemme seuranneet ihaillen ja sitä matkien. Ulla-Maj ja Johan tyrmäävät ajatuksen siitä, että Suomen on syytä seurata Ruotsin mallia. ”Kaikkien saavutuksiensa jälkeen Ruotsi tuntee olonsa sairaaksi ja kaikki hänen kaverinsa neuvovat häntä ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta heidät syrjäytetään marginaaliin,” Ulla-Maj sanoo surullisena.

Ruotsi on saanut kokea myös yhden nykyajan kovimmista vitsauksista – terrorismin. Islamisti teki kolme vuotta sitten itsemurhaiskun Tukholmassa yhdellä kaupungin vilkkaimmista ostoskaduista. Onneksi miehen kuudesta putkipommista vain yksi räjähti ja surmansa sai vain tekijä. Kansainvälisesti arvostettu ruotsalainen terrorismintutkija Magnus Ranstorp on todennut, että ”Suomi on sitä, mitä Ruotsi oli ennen: rauhaisa poukama myrskyisässä maailmassa”.

Jos Per Albin Hansson näkisi, miten kansankodissa eletään Malmön, Göteborgin, Tukholman ja monien muiden kaupunkien maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä, hän järkyttyisi. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka nykyiset demarijohtajat perustelisivat kansankodin nykytilan Hanssonille. Suomessa julkinen keskustelu ruotsalaisen yhteiskunnan tilanteesta oli erittäin vähäistä Ruotsidemokraattien nousuun asti. Puolue oli viime syksyn vaalien voittaja ja sai lähes 13 prosenttia äänistä.

Ruotsisssa syntyi hallituskriisi, kun punavihreän vähemmistöhallituksen budjetti kaatui joulukuun alussa. Ruotsidemokraatit äänesti vakiintuneiden käytäntöjen vastaisesti budjettiäänestyksessä, mikä johti siihen, että porvariopposition budjetti hyväksyttiin. Lopulta solmittiin blokkirajat ylittävä “joulukuun sopimus”, jonka ulkopuolelle jäivät vain Ruotsidemokraatit ja Vasemmistopuolue. Tarkoitus on hallita Ruotsia ilman, että Ruotsidemokraatit voivat vaikuttaa äänestämällä päätöksiin.

Jos Ruotsi jatkaa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaansa ja valtapuolueet jättävät maahanmuuttokriittiset äänet päätöksenteon ulkopuolelle, yhä useampi ruotsalainen kääntyy kannattamaan muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan.

Sifo-tutkimuslaitos kysyi viime vuoden joulukuussa Svenska Dagbladetin toimeksiannosta äänestäjiltä mielipidettä maahantuloehdoista. 43 prosenttia kaikista vastaajista kannatti siirtymistä pysyvien oleskelulupien myöntämisestä määräaikaisten myöntämiseen. Porvaripuolueiden kannattajista samaa mieltä oli 60 prosenttia.

Miten suomalaiset sosialidemokraatit ovat suhtautuneet ruotsalaistoveriensa ”sopimisen kulttuuriin”?

”On hienoa nähdä, että vastuulliset poliittiset toimijat Ruotsissa ymmärsivät läpi poliittisen kentän sopimisen kulttuurin arvon ja löysivät tavan, jolla uusintavaaleilta vältyttiin,” totesi Sosialidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne.

Simon Elo

Kirjoittaja laatii Suomen Perusta -ajatuspajalle keväällä pamfletin ”Kansankodin kuolinvuoteella”, joka käsittelee laajemmin Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa ja sen vaikutuksia.

Tämä teksti on julkaistu osittain myös Rahvas-lehdessä.