Monikulttuurinen kohtaaminen vanhustentalossa: rasismisyytöksiä ja rähinää

Elo monikulttuurisessa asuinyhteisössä ei ole aina auvoisaa. Usein vikaa on sekä sysissä että sepissä, mutta tosiasiaksi jää, että kulttuurierot voivat aiheuttaa paljon kahnausta arjessa. Tämä on tarina eräästä monikulttuurisesta kohtaamisesta tamperelaisen Kotilinna-säätiön vuokratalossa.

Kesällä 2016 tuolloin 72-vuotias entinen taksikuski Kari asui Kotilinna-säätiön pienkerrostalossa Hakametsän jäähallin lähettyvillä. Heinäkuussa Karin yläkertaan muutti irakilainen Abbas, 54, joka oli iältään jonkin verran nuorempi kuin Kotilinna-säätiön eläkeikäiset asukkaat keskimäärin.

Kari kertoo, että yläkerrasta kuuluneet askelten äänet ja ovien paiskomiset olivat häirinneet hänen asumistaan. Aikansa tömistelyjä kuunneltuaan Kari kävi perisuomalaiseen tapaan tiputtamassa yläkerran postiluukusta lapun, jossa kehotti naapuriaan hankkimaan sisätossut, jotta askeleet eivät kuuluisi alakertaan.

“Rasisti!”

Lappu ei auttanut. Kun Kari meni viikkoa myöhemmin omasta mielestään aivan asiallisesti keskustelemaan asiasta Abbasin kanssa, vastaus oli tyly.

– Saatanan rasistipaska, se sanoi ja sylkäisi minua kasvoihin, Kari kertoo.

Metelöinti jatkui samanlaisena seuraavat pari kuukautta. Kari kertoo Abbasin myös näyttäneen hänelle keskisormea ja kurkunleikkauseleitä aina vastaan tullessaan.

– Päivittäisiä tappouhkauksia, mutta aina siten, että muut ei näe. Källi mikä källi, Kari kertoo.

– Pelkäsin sitä. Ei siitä tiennyt, mitä se keksii, Kari jatkaa.

Kohtalokas lauantai

Sitten koitti syyskuun ensimmäinen viikonloppu. Kari ja hänen 50-vuotias ystävänsä olivat viettämässä lauantai-iltapäivää Karin kotona, kun yhtäkkiä joku potki asunnon ulko-ovea. Kari oli aiemmin kertonut kaverilleen yläkerran naapurin kanssa olleista vaikeuksista.

– Sekö siellä potkii, Kari kertoo kaverinsa kysyneen.

– Kuka muukaan täällä ovia potkii, Kari vastasi.

Kaveri säntäsi siltä seisomalta yläkertaan selvittelemään asiaa naapurin kanssa. Suomalaiskansalliseen tapaan alkoholilla oli osuutta asiaan. Ja Kari ryntäsi perään.

Kuten tällaisissa jutuissa usein käy, eri osapuolten ja todistajien kertomukset tapahtumista Abbasin asunnossa poikkeavat huomattavasti toisistaan. Käräjillä puitiin sitä, oliko joku lyönyt Abbasia puukepillä, ja jos, niin kumpi asuntoon tunkeutuneista. Epäselvyyttä oli myös siitä, missä vaiheessa Abbasin käteen oli ilmestynyt iso leipäveitsi ja missä vaiheessa se oli otettu pois. Yksi todistajista oli ajatellut Abbasin “tulleen hulluksi”, kun tämä oli “huutanut kovaa iso veitsi kädessään”.

Poliisilla ei resurssipulaa

Kun tilanne vähän rauhoittui, naapurin mummo tuli hätistelemään juopuneet suomalaismiehet pois Abbasin asunnosta. Asunnon omistaja oli siinä vaiheessa paennut parvekkeelleen, josta käsin hän pyysi naapurin mummoa soittamaan poliisit. Abbas kertoi, että oli jo itse soittanut hätänumeroon, mutta häntä ei ollut ymmärretty.

Poliisit tulivat vanhusten vuokratalolle komeasti kolmen partioauton eli kuuden poliisimiehen voimin. Resurssipulaa ei ilmeisesti sinä iltana tunnettu.

Kari ja hänen ystävänsä vietiin pidemmittä puheitta putkaan. Heitä pidettiin peräti kaksi yötä pidätettyinä kuulusteluja varten.

Kotiin päästyään Kari kertoi vastassa olleelle isännöitsijälle, ettei asuisi kämpässä enää yötäkään, ja muutti pois.

Syyttäjä vaati rasismikorotusta tuomioon

Juridiselta kannalta juttu oli yksioikoinen: se, joka oikeudettomasti tunkeutuu kotirauhan suojaamaan paikkaan, on oikeudessa heikoilla. Jos mukana on ollut väkivaltaan soveltuva väline, kuten puukeppi, ja useita tunkeutujia, tuomio tulee törkeästä kotirauhan rikkomisesta.

Syyttäjä vaati rangaistuksen koventamista sillä perusteella, että Karilla olisi ollut teolleen rasistinen motiivi. Oikeus kuitenkin hylkäsi syyttäjän vaatimuksen.

Tuomioksi molemmille suomalaismiehille tuli kolme kuukautta ehdollista vankeutta törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja pahoinpitelystä. Ehdollisen rangaistuksen koeaika on yhä päällä. Abbasin asianajokuluista, kivusta ja särystä, kärsimyksestä sekä rikotusta kalustosta miehille kertyi makseltavaa nelisen tuhatta euroa. Kaverukset sopivat maksavansa ne puoliksi eli tamperelaisittain littiin.

Karin mielestä koko oikeudenkäynti oli pelkkä “irakilaisen show”, jossa toinen osapuoli sai jopa tulkin, vaikka on asunut 25 vuotta Suomessa. Kari kokee, että hänen puolensa asiasta ja varsinkin riitojen pitempiaikainen tausta jätettiin kokonaan huomiotta.

Abbas on tosiaankin asunut Suomessa jo pitkään. Suomen Uutisten hankkiman käräjäoikeuden tuomion mukaan hänet on tuomittu vuonna 2001 sakkoon toisen maahanmuuttajamiehen pahoinpitelemisestä ruuvimeisselillä lyömällä.

Hovioikeus alensi korvauksia – kalusteita ei ollutkaan

Juttu meni seuraavaksi hoviin, jossa tuomitut vaativat syytteiden ja korvausten lieventämistä muun muassa sillä perusteella, että heidän mielestään Abbasin asunnossa ei ollut ollut mitään kalusteita, ja televisiokin oli heidän jäljiltään jäänyt ehjäksi.

Vankeustuomio ei hovissa lyhentynyt, mutta oikeus katsoi, että koska rikosilmoitus vahingonteosta oli tehty lähes puoli vuotta tapahtumien jälkeen, eikä poliisikaan ollut asunnossa käydessään ottanut kuvia rikotuista kalusteista, niin näyttöä omaisuuden rikkomisesta ei ollut. Niinpä tuomittujen ei tarvinnut maksaa Abbasille korvausta rikotuksi väitetystä televisiosta, digiboksista ja kalusteista. Kärsimyskorvaustakin hovi alensi hieman.

Haki lähestymiskieltoa vuotta myöhemmin

Reilu vuosi tapahtuman jälkeen Abbas haki käräjäoikeudelta lähestymiskiellon määräämistä molempia suomalaismiehiä vastaan. Hän perusteli hakemustaan sillä, että hän oli kohdannut Karin Hämeensillan bussipysäkillä ja joutunut kiusaamisen kohteeksi siten, että Kari oli “kiertänyt häntä”. Abbasin mukaan Kari ja joku nainen olivat seuranneet häntä bussiin, jossa Kari oli kiroillut hänelle.

Kari arvelee, että Abbas on sekoittanut hänet johonkin toiseen. Entinen taksimies ei onnikan kyydissä ajele.

Käräjäoikeus hylkäsi lähestymiskieltohakemuksen perusteettomana.

“Ei olisi pitänyt olla asumassa lainkaan”

Kari on sitä mieltä, että 54-vuotiaan Abbasin ei olisi pitänyt olla lainkaan asumassa eläkeikäisille tarkoitussa talossa. Hän moittii myös isännöitsijää siitä, että hänen metelistä tekemiinsä ilmoituksiin ei reagoitu.

Suomen Uutiset oli yhteydessä Kotilinna-säätiön asukasisännöitsijä Päivi Kovaseen, joka muistaa Karin ilmoittaneen metelöinnistä. Isännöitsijän mukaan tilannetta lähdettiin ratkomaan kuulostelemalla kaikkien asukkaiden näkemyksiä. Muilla ei ollut metelistä valitettavaa.

Sääntöjensä mukaan Tampereen Kotilinnasäätiö tukee eläkkeellä olevien tai muuten ikääntyneiden henkilöiden asumista tarjoamalla heille vuokra-asuntoja. Isännöitsijä Kovanen kertoo, että vuokralaisten keski-ikä on 75 vuotta, mutta joissakin erikoistapauksissa asukkaina voi olla myös normaalia eläkeikää nuorempia henkilöitä.

Niin sanotusti monikulttuurisia asukkaita on Kovasen mukaan jonkin verran, mutta suurin osa kahnauksista johtuu kuitenkin ikääntymisen aiheuttamista ongelmista, ei kulttuurieroista.