Mölsä: Mikä on yksityistielain uudistuksen tarkoitus?

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner julkaisi 26.1.2017 luonnoksen hallituksen esityksestä eduskunnalle yksityistielaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esityksen mukaan jatkossa ulkopuolisten yksityistienkäyttö olisi lähtökohtaisesti luvanvaraista ja maksullista.

Esitys lähti lausuntokierrokselle lähes samaan aikaan, kun liikenneselvityksen julkitulo kuohutti suomalaista autoilua ja joka haudattiin nopeasti pääministerin käskystä autokaupan pysähdyttyä. Tähän yksityisteiden nykyisen järjestelmän romuttamiseen kukaan ei ehtinyt reagoida eduskunnan istuntotauosta johtuen ja kun asia ei mediaakaan kiinnostanut.

Yksityistiet ovat teitä, joita EI YLLÄPIDETÄ yleisten teiden tavoin VALTION VAROIN. Yksityisteitä voivat kuitenkin käyttää muutkin kuin maanomistajat. Pääosa yksityisistä teistä on kiinteistölle toisen kiinteistön kautta johtavia teitä. Tällöin tien käyttö perustuu kiinteistötoimituksessa perustettuun pysyvään tieoikeuteen.

Yksityisten toimijoiden omistamia yksityisteitä on Suomessa noin 360 000 kilometriä. Niiden varrella asuu noin puoli miljoonaa ihmistä ja kesämökkejä näiden teiden vaikutusalueella on lähes 190 000, joka tarkoittaa noin 40 prosenttia koko maan loma-asuntokannasta. Pysyvän asutuksen käytössä olevia teitä on noin 90 000 km, rakennettuja metsäautoteitä arviolta 120 000 km sekä muita autolla ajokelpoisia metsä- ja mökkiteitä on noin 110 000 km. Yksityisteiden rakentaminen ja kunnossapito rahoitetaan pitkälti yksityisten, yksityistien varrella asuvien ihmisten toimesta. Tiekunta voi hakea valtionapua yksityistien perusparantamiseen. Valtion vuosittainen kunnossapito- eli hoitokustannusten avustaminen lakkautettiin vuonna 1996, vaikka säännökset ovat edelleen laissa.

Harkinnanvaraista valtionavustusta on myönnetty yksityisteiden perusparantamishankkeisiin sekä yksityistielossien ja muiden erityiskohteiden ylläpitoon. Käytännössä yksityisteille suunnatut valtionavustukset ovat olleet laskusuunnassa jo monen vuoden ajan. Tällä hetkellä yksityisteiden valtionavustusmäärärahan perustaso on 3 miljoonaa euroa. Eli vähissä tulee olemaan ne säästöt, jos niitä haetaan uudistuksen johdosta.

Kunnat avustavat harkinnanvaraisesti

Kunnat ja kaupungit jakavat harkinnanvaraista kunnossapito- ja perusparannusavustusta tiekunnille. Esimerkiksi Punkalaitumen kunta myöntää kunnossapitoon avustusta yksityisteille, joka sisältää vähintään kolme vakituista asuntoa ja on pituudeltaan vähintään kilometrin mittainen. Avustus määräytyy tien pituuden ja kunnossapitoluokan mukaan. Samoin vain avustuskelpoisia teitä ovat sellaiset yksityistiet, jotka ovat järjestäytyneitä eli tielle on toimituksella perustettu tiekunta. Kuntien avustuksen hyvä puoli on, että yksityistietä voi satunnaisesti käyttää ulkopuolinenkin kulkija, koska kulkua ei voida kieltää avustuksen ehdoista johtuen.

Syksyllä 2016 tehdyssä Kuntaliiton kyselyssä 80 % vastanneista kunnista pitää tärkeänä kuntien mahdollisuutta avustaa jatkossakin yksityistiekuntia harkitsemassaan laajuudessa. Nyt hallituksen esitykseen on jälleen piilotettu se seikka, että kaikki maksavat liikkumisestaan. Mielestäni taka-ajatuksena on, että mustat laatikot eli seurantalaitteet tarvitaan, sillä porttien ja veräjien aikakauteen ei palata, vaikka niitä Sveitsistä vielä löytyisikin.

Lisää byrokratiaa

Hallituksen esityksessä kuntien tielautakuntia koskevista säännöksistä luovuttaisiin, ja niille aiemmin kuuluneet tehtävät siirrettäisiin muille viranomaisille. Yksityisteiden avustuksia koskevia säännöksiä uudistettaisiin karsimalla avustuskriteereitä ja siirtämällä valtion nykyisten valtionavustusten jakaminen vuonna 2019 toimintansa aloittavien maakuntien tehtäväksi. Yksityistielaki ja siihen liittyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018.

Esityksen vaikutuksia arvioidaan luonnoksessa mm. seuraavasti: Kuntien tehtävien vähentämistavoitteeseen liittyvä tielautakuntien lakkauttaminen aiheuttaisi tielautakuntien tehtävien jakaantumisen kolmeen eri paikkaan. Toimitustehtävät siirtyisivät Maanmittauslaitokselle ja mahdollisille kiinteistörekisterinpitäjille, muutoksenhakutehtävät maaoikeuteen ja käräjäoikeuteen ja yleisiksi hallintotehtäviksi luokiteltavat tiekunnan hallintoon ja osakkaiden sekä muiden asianosaisten oikeusturvaan liittyvät tehtävät perustettavaan valtion lupa- ja valvontavirastoon Luovaan.

Asiantuntemus edellä mainittujen asioiden käsittelyssä paranisi, mutta tieosakkaiden kuluriski kasvaisi tehtävien siirtyessä sellaisille viranomaisille, jotka eivät subventoisi yksityistieasioiden käsittelyä, kuten kunnissa on tähän asti tehty. Epävarmuustekijöitä aiheuttaa myös se, että kuntien avustaminen ei ole lakisääteistä ja kunnat voivat muuttaa avustuskäytäntöjään nopeastikin. Käynnissä oleva maakuntauudistus aiheuttaa epävarmuustekijöitä, sillä lopullisia linjauksia ratkaisuista ei ole vielä tehty. Maakuntien käytäntöjäkään ei ole näin ollen ei ole vielä olemassa, joten ei voida esittää kuin arvioita maakuntien toiminnasta tulevaisuudessa. Eli epävarmuustekijöitä esityksestä löytyy. Tämä on tiekunnille hyppy tuntemattomaan. Eniten kärsisivät maakuntien reuna-alueet vallan siirtyessä maakuntien keskuskuntiin.

Kustannuksiin osallistumistapaa on myös pohdittu joissakin yksittäisissä tapauksissa koskien kunnan koulukuljetuksia, jotka oikaisevat yksityistien kautta, mutta eivät palvele tien varren asukkaita. Jatkossakin olisi kuitenkin selkeämpää erityisen käytön aiheuttamat kulut arvioida ja hoitaa käyttömaksuilla. Näin pysyisi yksiselitteisenä hoitovastuu, joka on tien varren tieoikeuksien haltijoilla eli kiinteistön omistajilla.

Toki esityksestä löytyy jotain hyvääkin, koska valtio ei ole moneen vuoteen avustanut yksityisteiden kunnossapitoa, joten selvitysmies esittää poistettavaksi koko maininnan laista. Selvitysmies esittää sen osittaiseksi korvaamiseksi arvonlisäveron palauttamisjärjestelmää tiekunnille. Arvonlisäveron palauttamisjärjestelmän toteuttaminen on tarpeen ja edesauttaa myös maaseudun pienten yritysten toimintaedellytyksiä.

Johtopäätös ja perustelut

Esityksen mukaan jatkossa ulkopuolisten yksityistienkäyttö olisi lähtökohtaisesti luvanvaraista ja maksullista. Mikä muuttuu, kun näin on jo pääsääntöisesti ja maksu perustuu käyttäjälle määrättyihin tieyksiköihin, silloin kun käyttö on säännöllistä ja lupa on myönnetty. Lopputulos on, että kustannukset nousevat.

Johtaja Jaakko Rahja Tieyhdistyksestä sanoo 6.2.2017 ilmestyneessä Maaseudun Tulevaisuudessa: ”Esimerkiksi tiekuntien yhdistämisen käsittely nousee selvästi. Aiemmin kuntien tielautakunnat ovat perineet käsittelystä esimerkiksi 300 euroa tai jotkut kunnat eivät ole ottaneet maksua lainkaan. Uuden lain mukaan Maanmittauslaitos käsittelee asian ja siitä peritään vähintään tuhat euroa”. Vielä enemmän nousevat kustannukset tieasioita koskevista valituksista. ”Valitukset tulee lakiesityksen mukaan tehdä maaoikeuteen ja sieltä ei alle 5 000 euron selviä, koska käsittelyssä tarvitaan avustaja. Kun jutun häviäjä joutuu maksamaan 5 000–10 000 euroa, nousee kynnys valittamiseen helposti liian korkeaksi”, sanoo Rahja.

Uusi yksityistielaki korvaisi vanhan lain ja samalla tehtäisiin vähäisiä, lähinnä teknisiä muutoksia kiinteistönmuodostamislakiin, maankäyttö- ja rakennuslakiin, kestävän metsätalouden määräaikaiseen rahoituslakiin, ratalakiin, ulkoilulakiin, vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annettuun lakiin, ympäristövahinkojen korvaamisesta annettuun lakiin, yhteismetsälakiin, kaivoslakiin ja valtion metsätalousosakeyhtiöstä annettuun lakiin. Kysymys ei ole vähäisistä muutoksista, kun lähdetään muuttamaan mm. rasitteita (rasitteiden nykyiset leveydet vaihtelevat 4-6 metrin välillä ja rasite pitää sisällään ojat) ja tien leveyksiä lunastamalla lisää maata johtoväyliä ym. rakenteita varten ja puita kaatamalla ilman maanomistajan lupaa. Entisenä tielautakunnan sihteerinä ja toimitsijamiehenä voin kertoa, että riidat kaikuvat jo takaraivossani.

Hallituksen esityksessä kuntien tielautakuntia koskevista säännöksistä luovuttaisiin, ja niille aiemmin kuuluneet tehtävät siirrettäisiin muille viranomaisille. Tälläkään ei ole mitään merkitystä, koska monessa kunnassa tielautakunta on jo lopetettu. Lautakunnan tehtävät ovat jo suurimmaksi osaksi siirtyneet maanmittaustoimistoihin ja lautakunnat eivät voi enää mm. muodostaa tiekuntia tai suorittaa yksityistietoimitusta.

Perusteluissa mainitaan myös osan tehtävistä siirtyvän 2019 aloittavien maakunnan tehtäviksi. Toimiva järjestelmä ei kaipaa maakuntaa avukseen. Esitykseen on haudattu myös sama ajatus seurantajärjestelmistä, joka kumottiin jo liikenneselvityksessä. Uudistamisen tarkoitus on oltava johdonmukainen, eikä toimivia järjestelmiä uudisteta siksi, että saadaan sekasortoa aikaiseksi ja maaseudulla asuminen mahdottomaksi. Johtopäätökseni on, että tämä hallituksen esitysluonnos on haudattava lausuntokierroksen jälkeen, koska uudistusesitys ei sisällä mitään sellaista argumenttia, jolla olisi saavutettavissa säästöä valtionhallinnossa ja vielä vähemmän kunnan tai yksityisen tienkäyttäjän taloudessa.

Martti Mölsä
kansanedustaja (ps.)
Punkalaidun