Viimeisin kansainvälinen koululaisten lukutaitoa mittaava PIRLS-tutkimus on vuodelta 2021. Ruotsalaiskoululaisten käyrät osoittivat vankasti alaspäin. Syytä tuskin on uskoa uskoa, että suunta olisi muuttunut. Kehnoja tuloksia on selitetty pandemialla ja sillä, että ruotsia kotonaan puhuvien oppilaiden suhteellinen osuus on vähentynyt.
Seuraava PIRLS-tutkimuksen pääkoe on vuonna 2026.
”Tänään joka neljäs oppilas ei osaa lukea kunnolla ja tilanne on erityisen vaikea heillä, jotka eivät puhu ruotsia äidinkielenään”, kirjoittavat sektoriministerit Johan Pehrson ja Lotta Edhom Aftonbladetin mielipideartikkelissa.
– Jos kehitys jatkuu samanlaisena, on mahdollista, että meillä on edessämme sukupolvi, joka käytännössä on luku- ja kirjoitustaidoton, ministerit toteavat.
Ääneen lukeminen on oppimista
Hammarkulsskolan Göteborgissa on eräs kouluista, joissa luetun ymmärtämisen olisi pitänyt heikentyä, kun tarkastellaan vastaavien koulujen tilannetta. Trendi on kuitenkin ollut ylöspäin, kun tarkastellaan niiden oppilaiden tuloksia, jotka opiskelevat ruotsia toisena kielenä.
Aiemmin koulun kolmasluokkalaiset olivat Ruotsin keskikastia mutta sitten he ottivat aimo harppauksen eteenpäin. Vuonna 2023 lähes 93 prosenttia oppilaista läpäisi kokeen, jossa mitattiin asiatekstin lukemista. Koko maan keskiarvo oli 65 prosenttia.
– Olen aina lukenut ja puhunut paljon oppilaideni kanssa. Tänään ollaan vieläkin tietoisempia siitä, kuinka tärkeää on, että oppilaat sisäistävät kielen ja että luetaan ääneen. Sitä kautta he oppivat ja saavat valtavasti sanoja, toteaa opettaja Marika Andersson Göteborgs Postenissa.
Syrjäytyneiden määrä kasvaa
Tulevaisuus on haastava, kun neljäsosa 15-vuotiaista ruotsalaisista ei monikansallisessa vertailussa yllä lukutaidoltaan sellaiselle tasolle, että pärjääminen nyky-yhteiskunnassa olisi mahdollista.
Suomen tapaan nuorten lukutaidottomuudesta on noussut kova poru, mutta mediassa ei ole näkynyt pohdintoja siitä, mitä tästä kaikesta seuraa pidemmällä tähtäimellä.
Yhteiskunnan tasolla tilanne uhkaa kasvattaa julkisen talouden menoja, syventää eriarvoisuutta ja vaikeuttaa demokratian toteutumista. Pitkällä aikavälillä tämä tarkoittaa kasvavaa painetta sosiaaliturvajärjestelmän rahoitukselle. Kun työelämästä syrjäytyneiden määrä kasvaa, veropohja saattaa kaventua ja samalla sosiaaliturvan kustannukset nousta.