Miksei kunta hae metsäkartellikorvauksia?

Miksi kunta ei hae korvauksia metsäkartellista tuomituilta metsäyhtiöiltä? Tätä ihmetellään metsävaltaisessa Ilmajoen kunnassa, joka on myynyt metsää yhtiöille hinnalla, joka on sittemmin paljastunut aivan liian pieneksi. Syyksi arvellaan sitä, että keskustapuoluetta edustavat kunnallispoliitikot hallitsevat myös yhtiöitä, jotka ovat pitäneet kartellia yllä.

Suuret metsäyhtiöt jakoivat aikanaan markkinat kartellilla, jotka estivät kilpailun ja pitivät puun hinnan keinotekoisen alhaisena. Metsäyhtiö UPM paljasti kartellin vuonna 2004 ja asiasta käydään oikeutta yhä.

Korvauksia on hakenut vain 43 kuntaa, kaupunkia ja seurakuntaa, kun Manner-Suomessa on kuntia 301 ja Ahvenanmaan 16 kuntaa päälle.

Ilmajoki ei vaatinut kartellikorvauksia

Asia nousi esille viime torstaina ilmestyneessä Seurassa, jossa kerrottiin, kuinka kartellikorvauksista kiistellään Ilmajoella, joka ei hakenut kartellikorvauksia.
Vastakkain ovat perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Juha Mäenpää, joka on ajanut aktiivisesti korvauksien hakemista sekä kunnanjohtaja Seppo Pirttikoski, joka pyrkii eduskuntaan keskustan riveissä. Hän päätti, että kunta ei hae korvauksia.

Päätös tehtiin kunnanhallituksen epävirallisen keskustelutilaisuuden pohjalta, johon osallistui Seuran mukaan kolme henkilöä.

200 000 euron korvaukset?

Lehden mukaan Ilmajoki myi kartelliyhtiöille puuta 850 000 eurolla. Kunta olisi voinut vaatia noin 200 000 euron korvaukset.

Kunta päätti korvauksien hakematta jättämisestä vuonna 2011. Sen jälkeen hävitettiin myös puukaupoista saadut tositteet.

Mäenpää oli esittänyt korvausten hakemista kunnanhallituksessa, jonka jäsen hän on. Hän pitää hakematta jättämistä outona ja perusteettomana.
Pirttikoski perustelee päätöstä sillä, että vastapuoli olisi myös voinut vaatia korvauksia. Myös oikeudenkäyntikulut olisivat voineet tulla kalliiksi. Kolmea suurta metsäyhtiötä pidettiin suurina vastustajina. Pirttikoski väitti myös, että on vaikeaa arvioida, mikä olisi ollut kartellin aikana puun oikea hinta.

Seinäjoki vaatii satoja tuhansia

Ilmajoen naapurikunta Seinäjoki haki korvauksia. Kaupunki innostui korvauksista Suuri Savotta -hankkeen nokkamiehen Reijo Lahtosen innostamana. Aiemmin myös Seinäjoki piti oikeudenkäyntiä liian riskialttiina. Seinäjoki myi kartellivuosina puuta 2,4 miljoonalla eurolla.

Suuri Savotta -hanke takasi, että oikeudenkäyntikulut maksaisivat Seinäjoelle kiinteät 17 000 euroa. Kunnan vahingonkorvausvaatimus nousi satoihin tuhansiin.

Lahtonen pyrkii nyt eduskuntaan perussuomalaisten listoilta.

Etujärjestöriippuvuus

Mäenpää pitää korvausten hakemattomuuden perusteena päättäjien riippuvuutta etujärjestöistä: keskustan jäsenet ovat mukana myös MTK:ssa, Metsäliitossa ja metsänhoitoyhdistyksessä. Lahtonen on samoilla linjoilla. Hän on kirjoittanut asiasta kirjan Suuri savotta, Oikeus metsässä.

– Kartellin juuret juontuvat 100 vuoden takaa, jolloin etujärjestörakenne muotoutui. Pienillä kylillä on kourallinen aktivisteja ja siitä on selkeitä havaintoja, että samat kaverit istuvat Metsänhoitoyhdistyksen, MTK:n ja kunnan hallinnossa. Kun tällaista hommaa on katsottu vuosia sormien läpi niin nyt on vaikeaa lähteä kaverin kanssa riitelemään käräjille, Lahtonen toteaa Suomen Uutisille.

Maaseutukunnissa tämä metsä- ja maatalousalan puolue on keskustapuolue. Monessa pienessä kunnassa se hallitsee jopa yksinkertaisella enemmistöllä.

Maailman suurimpia
oikeusprosesseja

Lahtonen on pyörittänyt metsäkartelliriitaa jo neljä vuotta.

– Siitä on tullut yksi maailman suurimmista oikeusprosesseista. Maailman tunnetuin oikeusprosessihan on Erin Brockovichin, joka haastoi suuren terästehtaan oikeuteen. Hänellä oli 600 osakasta ja minulla on 1700 – ja vastassa on kolme isoa yhtiötä , niin että maailmankin mittapuussa tämä on iso operaatio, Lahtonen kertoo.

Kartelli toi metsänomistajille Metsäntutkimuslaitoksen mukaan yli miljardin euron tappiot. UPM, Metsäliitto ja Stora Enso pyörittivät sitä vuosina 1997-2004. 400 000 metsänomistajaa oli myynyt puuta kartellille. Markkinaoikeus langetti rikoksesta tuomiot joulukuussa 2009.

Vuonna 2011 kartellikorvauksia haki noin 750 metsänomistajaa. Helsingin käräjäoikeus piti kuitenkin vaatimuksia vanhentuneina. Hovioikeus päätti marraskuussa 2014, että korvauksia voi yhä hakea vuodenvaihteeseen saakka. Helsingin käräjäoikeuteen tuli yli tuhat uutta korvausvaatimusta. Metsäyhtiöt valittavat asiasta yhä korkeimpaan oikeuteen: ne eivät kiistä kartellia, mutta pitävät tapauksia vanhentuneina. Asiasta päätetään vuoden sisällä.

43 kuntaa, kaupunkia
ja seurakuntaa

Lahtosen hoitamien 1700 valituksen lisäksi Helsingin käräjäoikeudessa on valitukset myös 43 kunnalta, kaupungilta ja seurakunnalta sekä Metsähallitukselta, joka hakee suurimpia korvauksia: 160 miljoonaa euroa. Mukana on suuria kaupunkeja, kuten Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Oulu ja Rovaniemi.

– Yhteensä korvaukset nousevat 500 miljoonaan euroon, minun ryhmäni osuus on noin 100 miljoonaa, Lahtonen kertoo.

– Vaikka sanotaan, että kartelli koskee vain metsänomistajia, niin kuntien, kaupunkien ja seurakuntien kautta se koskee joka ikistä suomalaista. Ja varsinkin, jos tähän lisätään vielä valtio, joka omistaa Metsähallituksen.

– Kaikkihan tietävät seurakuntienkin ahdingon. Kolehtihaavistahan ei kukaan kehtaa varastaa, mutta kirkon metsästä vietiin vääryydellä puita. Kyllä se karsastaa seurakuntalaisten mieliä, että seurakunnatkin katsoivat tätä sormiensa läpi – ja samasta syystä: myös seurakuntien hallinnossa istuu MTK- ja metsäyhtiötaustaisia vaikuttajia. Että nämä institutionaaliset vaikuttajat karsastivat oikeusprosessia läpi linjan, Lahtonen sanoo.

Metsänhoitaja ei
toisen silmää noki

Asia on merkittävä, sillä metsällä on koko Suomen taloudessa keskeinen rooli. Se on tuonut joka puolelle hyvinvointia, itse metsäkoneiden kauppiaana toimiva Lahtonen kertoo.

– Siinäkin asemassa olen seurannut metsäalan tilannetta. Kartellissa on jaettu myös metsäkone- ja autoiluyritysten urakat ja taksat. Eivätkä heidänkään etujärjestönsä ole vaatineet korvauksia, Lahtonen kertoo.

Hetkinen: mikseivät edes autokuskien edustajat? Mistä se johtuu?

– Se johtuu siitä, että yhdistyksen huipulla toimii aina metsäalan edustaja. Esimerkiksi Koneyrittäjien liiton varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola on metsänhoitaja. Metsänhoitajien koulukunta ei lähde käräjöimään toisiaan vastaan, Lahtonen arvioi.

Lahtonen sanoo monen entisen puunostajan murehtineen entistä käytäntöä, jossa käytettiin asiakkaita hyväksi. Asiakkaat jaettiin yhteisissä kokouksissa talokunnittain ja vierekkäiset talot saattoivat kuulua eri ostajalle. Kilpailua ei syntynyt, kun ei naapurin taloissa käyty.

Jaoista tehtiin kirja ja hinnat sovittiin erikseen ajankohdalle sopivan tason mukaiseksi. Kirja poltettiin vuodenvaihteessa, jolloin tehtiin uusi kirja.

– Naapurit ihmettelivät sitten, miksei naapurin ostaja käy meillä, Lahtonen muistelee.

Leskien turva

Törkeimmät tapaukset liittyivät leskien kohteluun: kun lesket joutuivat verotuksen vuoksi pakkomyyntitilanteeseen, jolloin puunostaja tuli kylään – alennetun hintataulukon kanssa.

Vieläkö tällaista voisi tapahtua?

– Viime vuonnakaan ei tukkikuution hinta ylittänyt missään 60 euroa, vaan pyöri 55 euron tuntumassa. Aika erikoinen sattuma on, että hinta pysyisi noin samana joka puolella Suomea, Lahtonen aprikoi.

– Siksi lähdin tähän vaalisavottaankin että tällainen touhu loppuisi. Totuus on, että vanhat puolueet ovat ryvettyneet tässä asiassa. Perussuomalaisten listoilla minun ei tarvitse luimistella, vaan voin sanoa mitä haluan.