KOMMENTTI | “Tätä kirjoittaessani ei henki oikein kulje. Tunne on samanlainen kuin olisin selvinnyt täpärästi hirvikolarista. Vapina on vahvasti läsnä, eivätkä sormet tahdo oikein löytää oikeita kirjaimia.” Näin kuvailee SDP: n puoluelehden päätoimittaja Mikko Salmi tunnemyrskyään Oulussa joulun alla järjestetyn mielenosoituksen johdosta.
“Pelkään koko ajan, että joku alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Vilkuilen jatkuvasti ympärilleni ja menen varmuuden vuoksi seinän viereen seisomaan.”
“Olen niin turtana, etten saa sanotuksi mitään.”
“Tärisen vieläkin. Vihan vimma vyöryi päälleni sillä voimalla, että oksennusta on vaikea pidätellä”
Salmi kokoaa lopulta itsensä ja saa aikaan tunnepitoisen tekstin, josta yllämainitut katkelmat löytyvät. Hän esittää tekstinsä riveillä poliittiseksi ratkaisuksi perheenyhdistämisiä sekä rivien välissä perussuomalaisten entistä kiivaampaa demonisointia.
Kuluu hetki. Tiedossa ei ole se, miten Salmi reagoi jouluaattona tapahtuneeseen pikkulapsen surmaan. Mutta tiedämme, miten hän reagoi moskeijan ikkunoiden rikkomiseen. Ilkivalta suistaa päätoimittajan ulosannin entistä kovemmille kierroksille:
“Jouluyönä Oulun moskeijan ikkunan läpi heitettiin pyöräteline. Perussuomalaisten lietsoma viha otti hirviön muodon. Ennakoin muutama viikon sitten kolumnissani, että näin tulee käymään. Surullista. Nyt kun hirviö on Oulussa irti, miten sen saamme sen kiinni?”, Salmi kirjoittaa FB-sivullaan.
On epäselvää, millä logiikalla Salmi kytkee yhteen perussuomalaiset ja moskeijaan kohdistuneen ilkivallan. Ehkä nämä asiat yhdistyvät päätoimittajan vapisevan mielen syövereissä saumattomalla tavalla yhteen, mutta pääministerin paikkaa tavoittelevan puolueen pää-äänenkannattajalta odottaisi jotain muutakin kuin hysteeristä, harhaista soopaa.
Jos ikkunoiden rikkominen on tosiaan varma merkki hirviöstä, miksei tällaista manattu silloin kun Laura Huhtasaaren tai Alexander Stubbin kotien ikkunoita rikottiin? Tai kun perussuomalaisten vaalitoimisto Kalliossa kivitettiin? Asiat toki mainittiin, mutta vailla apokalyptiseen mittakaavaan viritettyjä tunnepaatosta.
Sosiaalisessa mediassa Salmen kirjoitusta on oudoksuttu. Kummastusta herättää muun muassa se, miksi SDP:ssä kannetaan niin suurta huolta ikkunoiden rikkomisesta muttei erityisemmin piitata Oulua riivaavasta raiskausepidemiasta.
Ehkäpä SDP on puun ja kuoren välissä. Sen määrätietoisesti ajama, naiivin sinisilmäinen turvapaikkapolitikka on ajamassa täyttä vauhtia karille. Raskaimman hinnan puolueen systemaattisesta typeryydestä joutuvat maksamaan kaikkein haavoittuvimmat. Puolueessa kyllä ymmrretään, mistä tuuli käy, mutta jääräpäisen suvaitsevaisuuden avosylistä mantraa vuosikausia hokenut kommuuni ei pysty enää suunnanmuutokseen. Nurkkaan itsensä maalannut pysyy nurkassa. Epäselvää on enää se, uskooko päätoimittaja Salmi itsekään omia maalailujaan.
Jos ei usko, se on mielenkiintoista. Jos uskoo, se on vielä mielenkiintoisempaa.
