Merkel ja Macron ajamassa euroalueelle yhteistä budjettia – ehdotus maanantaina Orpon eteen

Ranska ja Saksa tavoittelevat euroalueelle yhteistä budjettia, joka käytännössä merkitsisi tulonsiirtoa rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä. Häveliäisyyssyistä uudistuksen tulonsiirtoluonnetta ei haluta kuitenkaan tuoda esiin. Taloustoimittaja ja analyytikko Juhani Huopainen selittää, mistä on kyse.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron tapasi sunnuntaina Saksan liittokansleri Angela Merkelin. Maiden johtajat pääsivät yhteisymmärrykseen euroalueen yhteisen budjetin tarpeesta ja laativat kaksisivuisen ehdotuksen, jonka on nähnyt ainakin Financial Times ja Der Spiegel. Suunnitelma esitetään maanantaina kokoustaville euromaiden valtiovarainministereille. Suomen valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) saa siis tämän ehdotuksen heti viikonlopun jälkeen eteensä.

Erityisesti Macron on ajanut euroalueelle yhteistä budjettia, sillä valuuttaliitossa ollessa jäsenmailla ei enää ole käytettävissä omaa rahapolitiikkaa suhdanteiden tasapainottamiseen. Macronin ja Merkelin tavatessa viime kesänä heidän julkilausumassaan mainittiin tavoitteeksi yhteisen budjetin perustaminen, mutta nyt se on siis tulossa muiden euromaiden päättäjien eteen kommentoitavaksi.

Financial Times pitää näkemäänsä ehdotusta kompromissina. Macron on aiemmin havitellut budjettia nimenomaisesti euroalueen jäsenmaiden suhdanteiden vakauttamiseen, mutta Saksa – ja monet muut maat, kuten Hollanti – ovat suhtautuneet skeptisesti ajatukseen, että hyvin pärjänneistä maista lähetettäisiin yhteisen budjetin kautta rahaa huonommin pärjänneille maille.

Tulonsiirto, jota häveliäisyydestä kutsutaan joksikin muuksi

Tulonsiirtoihin kielteisesti suhtautuvien toiveita on myötäilty nimeämällä budjetin tarkoitukseksi ”konvergenssin ja kilpailukyvyn” vaaliminen. Eli tulonsiirto, joka käytettäisiin esimerkiksi jäsenmaan kilpailukyvyn parantamiseen, ei muka olisi tulonsiirto. Luonnoksessa mainitaan varojen mahdollisiksi käyttökohteiksi ”investoinnit, tutkimus- ja kehitystoiminta, innovaatiot ja ihmispääoma” – eli euroaluebudjetilla voitaisiin esimerkiksi maksaa jonkun jäsenmaan budjetin koulutusmenoja tai tieteellistä tutkimusta.

Euroopan valtiovarainministerit päättäisivät budjetin käyttökohteiden suunnittelusta, ja EU-komissio päättäisi, hyväksyykö se esitetyt suunnitelmat. Spiegelin mukaan yhteisestä budjetista saisivat varoja vain ne, jotka noudattavat EU:n sääntöjä. Luonnoksessa mainitaan erikseen budjettikurisäännöt – eli esimerkiksi Italia, joka ei suostu supistamaan suunniteltua budjettivajettaan, olisi suljettu euroaluebudjetin varainsaannin ulkopuolelle.

FT:n diplomaattilähteiden mukaan ratkaisuna euroaluebudjetin sisällyttäminen EU:n yhteiseen budjettiin tarkoittaa, että lopullisen päätöksen syntymiseen voisi mennä vuosia. Kaikkien EU-jäsenmaiden – siis myös niiden EU-maiden, jotka eivät edes kuulu euroon – pitäisi hyväksyä ratkaisut yksimielisesti.

Yhteisbudjetin koosta ei tietoa, Suomen kantaa arvioidaan nihkeäksi

Budjetin ehdotetusta koosta ei ole mitään mainintaa, mutta Spiegel-lehti huomauttaa, että koska budjetti kuuluisi EU:n budjetin alaisuuteen, se tuskin voi olla erityisen suuri. Merkel ei olisi suostunut isoon lukuun ainakaan tässä vaiheessa, ja EU:n budjetti on tällä hetkellä hieman yli yhden prosentin jäsemaiden bruttokansantuotteesta.

Ehdotus on joka tapauksessa suppeampi kuin Macronin aiemmin haaveilema useiden prosenttiyksiköiden kokoinen yhteisbudjetti, jolla olisi ensijaisesti tasattu jäsenmaiden suhdanne-eroja. Mutta FT epäilee, että suunnitelma kohtaa silti vastustusta niiltä harvoilta mailta, jotka euroalueella olisivat nettomaksajan roolissa – Suomi ja Hollanti nimeltä mainiten.

Myös EU-vero suunitelmissa

Luonnoksen mukaan euroaluebudjettia rahoitettaisiin suoraan jäsenmaiden valtioiden budjeteista ja mahdollisesti jossain vaiheessa jollain EU-verolla, jota ei vielä ole – luonnos mainitsee finanssitransaktioveron yhtenä mahdollisuutena. Saksa ja Ranska suunnittelivat aiemmin tänä vuonna digiveroa, jolla olisi verotettu amerikkalaisten nettijättien toimintoja Euroopassa. Suunnitelma kaatui Saksan vetäydyttyä siitä ainakin toistaiseksi. Finanssitransaktioverokin on kiistanalainen ja ongelmallinen, joten aika monta mutkaa on vielä matkassa. Oleellista kuitenkin on havaita, että suunnitelmaan sisältyy jo tässä vaiheessa ajatus EU-veron perustamisesta.

Toimittajan kommentti

Ehdotus olisi merkittävä askel kohti sitä liittovaltiota, josta jotkut ovat varoittaneet – yhteinen budjetti, EU-vero, tulonsiirrot rikkailta – tai vähiten velkaantuneilta mailta – köyhille maille. Ensin lainattiin ja taattiin kriisimaiden velat, että niitä alunperin luotottaneet pankit saivat omansa pois ennen maksukyvyttömyyttä. Nyt siis halutaan ihan rehellisesti alkaa lähettää rahaa, sillä ajatuksella, että se raha tekisi kriisimaista velkakestäviä, ja kriisimaita tukeneiden ei tarvitsisi kärsiä merkittäviä luottotappioita.

Todennäköisesti merkittävä osa budjetista palautuisi takaisin jäsenmaille, eli vaikkapa Helsingin Yliopiston joku tutkimushanke rahoitettaisiin EU-budjetista. Silti osa varoista käytettäisiin tulonsiirtoihin muihin maihin, ja mikä tärkeintä, Suomi menettäisi kontrollin siihen, mihin maamme velkavetoista budjettia käytetään.

Oleellista on huomata tuo EU-sääntöihin sitoutuminen. Se tarkoittaa sitä, että varoja kyllä verotettaisiin, mutta maksuja jätettäisiin tilittämättä sellaisille maille, joiden tulkitaan olevan jollain tapaa ristiriidassa Euroopan sääntöjen kanssa. Jotkut tervehtivät ilolla sitä, että EU-maat saisivat käytöön kepin, jolla yhdessä sovituista lipeäviä voisi pamputtaa takaisin ruotuun.

Ratkaisu antaisi kuitenkin samalla pois merkittävää poliittista päätösvaltaa. Toistaiseksi on aivan auki, mitä nämä säännöt olisivat tai miten tai kuka valvoisi niiden noudattamista. Ei ole kovin epärealistinen skenaario, että jossain vaiheessa joltain ”eurooppalaisten arvojen vastaiselta” maalta verotetaan kyllä rahat, mutta ei anneta niitä käyttöön.

Monissa euromaissa päättäjät ovat etukäteen ilmoittaneet, että tulonsiirtoliittovaltioon ei voi suostua, tai luvanneet äänestäjilleen, että puheet tulonsiirtoliittovaltiosta ovat pimeää pelottelua, entistä pääministeri Paavo Lipposta lainataksemme.

Tässä me nyt olemme, kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Tästä varoittivat taloustieteilijät rahaliiton perustajia jo 70-luvulla, ja eurokriisin yhteydessä toteutettujen ”hoitotoimien” yhteydessä perussuomalaiset. Tätä tilattiin, tästä varoitettiin, tätä saadaan.