Merituulivoimaloiden turvallisuus puhuttaa Euroopassa – turvatoimien maksajasta erimielisyyksiä

Monessa maassa suunnitellaan isoja merituulivoima-alueita. Niin myös Suomessa. Itämerellä juuri tapahtuneet tahalliset putki- ja kaapelirikot ovat hyvä esimerkki siitä, että merellä sijaitsevia kohteita on vieraan vallan helppo sabotoida. Myös kyberhyökkäykset ovat mahdollisia, ja niitä onkin tehty esimerkiksi Saksassa merituulivoimaloihin. Yksittäiset turbiinit eivät ole yhtä kriittisiä kohteita iskuille kuin infrastruktuuri, kuten korkeajännitekaapelit.

Reutersin juuri julkaiseman jutun mukaan merituulivoimaa pyritään Euroopassa moninkertaistamaan, mutta turvasuunnitelmat ovat epämääräisiä. Ongelmaksi on muodostumassa se, kenen maksettavaksi turvallisuus tulee.

Useiden maiden hallitukset toteavat, että merituulivoimakehittäjien tai teollisuuden pitäisi maksaa turvallisuudesta. Hankekehittäjät sanovat, että valtioiden pitää maksaa aluevesien suojelemisesta.

161 turbiinia ilman valvontaa

Reuters kertoo Nysted Wind Farmista Tanskassa. Alle 10 kilometrin päähän Tanskan rannikosta on kohoamassa 161 tuuliturbiinia. Ne tuottavat noin 4 prosenttia maan sähköstä. Sähkö siirretään mantereelle kahden kaapeliyhteyden kautta. Turbiinien ympärillä ei ole esteitä eikä valvontaa. Paikalla on teknikoita päivällä viiteen asti, minkä jälkeen he lähtevät kotiin.

– Jos venäläiset haluaisivat aiheuttaa vahinkoa, he voisivat tehdä sen helposti, kertoo Nystedin tuulivoima-alueen toiminnanjohtaja Thomas Almegaard.

Tilanne on samanlainen Pohjanmerellä ja Itämerellä. Euroopan valtiot ja yritykset ovat vasta heränneet tuulivoima-alueiden valvonnan tarpeeseen.

Hankekehittäjien mukaan hallitusten pitäisi tarjota miljardien dollarien varat yritysten infrastruktuurin suojaamiseen. Hallitukset harkitsevat, kuuluuko valvonta niille ja kuinka paljon ne voivat käyttää varoja merituulivoimalaomaisuuden turvaamiseen.

EU:lla on tavoitteena lähes kaksinkertaistaa uusiutuvien lähteiden osuus energian kokonaismäärästä vuoteen 2030 mennessä. Se edellyttää merituulivoiman nopeaa laajentamista. Kun Venäjän öljystä ja kaasusta on päästy eroon, vaihtoehdoksi suunnitellusta merituulivoimasta onkin tulossa ratkaisun sijaan miljardien eurojen turvallisuuspäänsärky.

Hyökkäyksiä putkiin ja kaapeleihin

Turvallisuusriski nousi esiin viime vuonna Nord Stream -putkilinjaan kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen. Lokakuussa Suomen ja Viron välistä kaasuputkea ja tietoliikennekaapelia vaurioitettiin ja myös Ruotsin ja Viron välinen tietoliikennekaapeli koki kovia.

Alankomaat ja Tanska ovat syyttäneet venäläisiä aluksia siitä, että ne yrittävät kartoittaa kriittistä infrastruktuuria niiden vesillä.

Reutersin haastattelemista maista Iso-Britannia ja Puola ilmoittivat budjetoivansa infrastruktuurin turvallisuuden kehittämiseen merellä. Iso-Britannia on käyttänyt 65 miljoonaa puntaa kahden aluksen mukauttamiseen vedenalaiseen valvontaan ja merenpohjan sodankäyntiin.

Puola hyväksyi heinäkuussa lain, joka sallii sen armeijan upottaa vihollisaluksen, joka tähtää siellä energiainfrastruktuuriin. Se sanoi perustavansa pysyvän rannikkovartiostotukikohdan lähelle paikkaa, jonne avomerellä sijaitsevia tuulivoimaloita suunnitellaan.

Nato tehostanut toimintaansa

Nato perusti maaliskuussa merenalaisen infrastruktuurin haavoittuvuuksia käsittelevän yksikön ja on tehostanut Itämerellä ja Pohjanmerellä partioivien alusten ja lentokoneiden toimintaa.

Naton uusista turvallisuushaasteista vastaava apulaispääsihteeri James Appathurai sanoi konferenssissa Kööpenhaminassa aiemmin lokakuussa, että uhka on todellinen.

Hän totesi myös, että Venäjän merenalainen tutkimusohjelma on käyttänyt vuosikymmeniä Euroopan kriittisen merenalaisen infrastruktuurin kartoittamiseen ja “sabotointitoimenpiteiden valmisteluun”.

Turvalaitteita ei juuri asenneta

Vain muutamalle tuulivoima-alueelle on asennettu tutkat valvomaan liikennettä. Turvalaitteita ei juurikaan asenneta, koska sitä ei vaadita ja asentamisen kustannukset ovat korkeat.

Turvallisuuden takaamisen ratkaisuihin kuuluvat vedenalaiset droonit merenalaisen infrastruktuurin tarkkailuun, pienet tutkat ja kamerat laivojen tarkkailuun sekä virtakaapeleiden sisällä olevat anturit epätavallisten liikkeiden havaitsemiseen. Tällaisten laitteiden asentaminen suureen tuulipuistoon maksaisi kolmen alan lähteen mukaan 20–60 miljoonaa euroa.

Monessa maassa on vielä auki se, mille taholle merituulivoimaloiden turvaaminen ja sen maksaminen kuuluvat. Suomi, Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Saksa joko kertoivat Reutersille tai ovat sanoneet muualla, että tuulivoimaloihin investoiminen ja niiden turvaaminen ovat ensisijaisesti teollisuuden vastuulla.