Meri: Miten on mahdollista esittää somekirjoituksia, joissa yllytetään tappamaan, eikä asiassa löydetä rikosta?

Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri arvioi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen ratkaisua olla syyttämättä vasemmistopoliitikko Misha Dellingeria tämän Twitter-tililtä lähetetyistä vihaviesteistä. Meri toteaa samalla, että kiihottamisrikoksen kriminalisointi on epäonnistunut ja kaipaa uudistamista. – Ihmisten pitää voida ennakoida käytöstään ja tietää etukäteen, millainen puhe on rangaistavaa ja mikä jää rangaistavuuden ulkopuolelle.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen teki eilen päätöksen olla syyttämättä vasemmistoliiton entistä toiminnanjohtajaa Misha Dellingeria tämän Twitter-tililtä lähetetyistä viesteistä.

Vasemmistopoliitikon hallinnoimalla Twitter-tililllä on vuosina 2016-2017 julkaistu useita viestejä, joissa yllytetään tappamaan ja tuhoamaan.

Vuonna 2016 tilillä julkaistiin päivitys, jonka mukaan ilmastonmuutoksen kieltäjät tulisi ampua. Samana vuonna julkaistun toisen päivityksen mukaan kirjoittaja toteaa: ”Minulla on oikeus tappaa itsepuolustuksen nimissä. Fasistien tappamisessa on kyse itsepuolustuksesta.” Viestit on julkaistu englannin kielellä.

Tililtä lähetetyissä muissa kirjoituksissa myös mainitaan nimeltä perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sekä europarlamentaarikko Laura Huhtasaari. Epäsuorasti siis myös nimeltä mainitut henkilöt on yhdistetty tappamiskehotuksiin.

Kiisti viestien julkaisemisen

Dellingeria epäiltiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Poliisin esitutkinnassa Dellinger myönsi perustaneensa Twitter-tilin, mutta kiisti syyllistyneensä rikokseen. Dellingerin mukaan hän ei ole itse julkaissut Twitter-viestejä, joissa kehotetaan tappamaan.

Esitutkintalain mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään. Kyse on itsekriminointisuojasta, jonka mukaan epäillyllä ei ole myöskään velvollisuutta puhua totta.

Poliittiset ja aatteelliset ryhmät eivät saa suojaa

Rikoslaissa kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöön kuuluu muun muassa uhkauksen esittäminen syntyperän, kansallisen alkuperän tai vakaumuksen perusteella. Valtakunnansyyttäjä Toiviainen on kuitenkin tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen ei rikosta -perusteella, eli tappamiseen ja väkivaltaan yllyttämistä ei edes katsottu rikokseksi. Päätöksessä todetaan myös, että asiassa ei ole ollut syytä epäillä muita rikoksia.

Dellingerin siis epäiltiin julkaisseen uhkaavia viestejä, joiden kohteena olivat ilmastonmuutoksen kieltäjiksi, natseiksi tai fasisteiksi kuvatut ihmiset. Valtakunnansyyttäjän päätöksen mukaan poliittiset ja yhteiskunnalliset aatesuuntaukset eivät kuulu lain suojan piiriin. Tätä perustellaan päätöksessä viittauksella lain esitöihin, joissa todetaan säännöksen antavan suojaa ennen kaikkea sellaisille vähemmistöryhmille, jotka ovat yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa ja sen vuoksi erityisen suojan tarpeessa.

Valtakunnansyyttäjä katsoo päätöksessään, että poliittinen vakaumus jää kiihottamisrikoksen soveltamisalan ulkopuolelle. Valtakunnansyyttäjän aiempaan ratkaisukäytäntöön viitaten päätöksessä todetaan, että poliittisen mielipiteen perusteella muodostuneilla ryhmillä on erilainen luonne kuin sellaisilla ryhmillä, jotka muodostuvat synnynnäisten ominaisuuksien ja identiteetin perusteella.

Olisiko tuomioistuin ollut eri mieltä?

Sosiaalisessa mediassa valtakunnansyyttäjän päätöstä on ihmetelty, varsinkin koska Toiviainen on nostanut rikossyytteitä kansanedustaja Päivi Räsästä (kd) vastaan tämän uskonnollisten käsitysten esittämisestä. Myös rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on aiemmin huomauttanut, että vasemmistopoliitikko Dellingerin sometilillä julkaistu teksti näyttää pahalta ja on sisällöltään rankempaa verrattuna esimerkiksi Räsäsen julkaisemiin kirjoituksiin joissa ei ketään kehoteta surmaamaan.

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja, varatuomari Leena Meri huomauttaa, että kiihottamisrikospykälän sanamuodon mukainen tunnusmerkistö ei sinänsä edellytä että kyseessä olisi vähemmistöryhmä.

– Esitöissä tuodaan esille että se suojaa lähinnä vähemmistöryhmiä, jotka tarvitsevat mukaan suojaa koska ovat heikommassa asemassa. Näinhän sitä on myös käytännössä tulkittu. Rikos on siis yleensä aina kantaväestön enemmistön tekemä rikos.

Meri sanoo kuitenkin pitävänsä erikoisena sitä, että julkisesti on ollut mahdollista esittää kirjoituksia, joiden mukaan tiettyjä ryhmittymiä uhataan tappaa, eikä valtakunnansyyttäjä ole löytänyt asiassa rikosta.

– Tapaus olisi ollut hyvä viedä tuomioistuimeen jo siksikin, että asiasta oltaisiin saatu parempi selvyys. Nythän meillä ei ole muuta kuin valtakunnansyyttäjän itsensä tekemään laintulkintaan perustuva päätös. Voi olla, että tuomioistuin olisi ollut eri mieltä.

Suomessa tahdotaan eroon vihapuheesta

Suomessa on viime vuosina keskusteltu laajasti vihapuheesta ja vihan kitkemisestä pois yhteiskunnallisesta debatista. Valtakunnansyyttäjän linjauksen mukaisesti poliittisia ja aatteellisia ryhmiä olisi ilmeisesti kuitenkin lupa solvata ja uhkailla vapaasti.

Meri nostaa esille sen, että tapauksen kokonaisarviossa ei ole lainkaan huomioitu sitä, että tappamiskehotusten lisäksi vihatililtä lähetetyissä viesteissä mainitaan myös nimeltä Halla-aho ja Huhtasaari.

– Näyttää siltä, että samalla on välillisesti uhattu myös Halla-ahoa ja Huhtasaarta, tai ainakin epäsuorasti esitetään kehotuksia heitä kohtaan. Tätä näkökulmaa valtakunnansyyttäjän päätöksestä ei löydy, vaikka olisi ollut mahdollista lähteä hakemaan ennakkoratkaisua tuomioistuimesta.

– Tässä tapauksessa asiaa olisi tullut puntaroida kaikelta kannalta. Yhteiskunnassa tappouhkauksien esittämisen hyväksyttävyys tulisi leikata kokonaan pois, Meri sanoo.

Tiettyjä ryhmiä ei saa arvostella, kantaväestöä saa

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate pyrkii antamaan kansalaiselle suojaa viranomaisten mielivaltaa vastaan. Laillisuusperiaatteeseen kuuluu esimerkiksi rikoslain säännösten tarkkarajaisuuden vaatimus eli se, että rangaistavaksi säädetyn teon tulee olla ilmaistu laissa mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi.

Vastaavasti rikoksesta tuomitseminen ja syylliseksi katsominen on laillisuusperiaatteen mukaan mahdollista vain, jos teko on nimenomaan laissa säädetty rangaistavaksi.

Meri katsoo, että perusmuotoisen kiihottamisrikoksen kriminalisointi on epäonnistunut epämääräisen muotoilun vuoksi ja kaipaa uudistamista.

– Pykälä on omituinen ja sitä pitäisi muuttaa nimenomaan niin, että se voi kohdistua mihin tahansa ryhmään ja tarkkarajaiseksi niin, että kyseessä olisi vain selkeästi joko rikokseen kehottaminen tai rikoksella uhkaaminen. Tarkoitus on se, että ihmisten pitää voida ennakoida käytöstään ja tietää etukäteen, millainen puhe on rangaistavaa ja mikä jää rangaistavuuden alueen ulkopuolelle.

– Kiihottamisrikospykälän soveltaminen on myös vastoin kansan yleistä ajattelua sananvapaudesta. Nyt ollaan käytännössä tilanteessa, jossa tiettyjä ryhmiä ei saa arvostella mutta kantaväestöä tai maahanmuuttokriittisiä saa.

Demarikansanedustaja välttyi syytteeltä

Meri toteaa, että nykyisellään kiihottamisrikoksen soveltaminen tarjoaa muillakin tavoilla mahdollisuuksia mielivaltaisiin tulkintoihin. Esimerkiksi hän nostaa sdp:n kansanedustaja Hussein al-Taeen, jonka rasistiset kirjoitukset eivät johtaneet valtakunnansyyttäjän nostamaan syytteeseen.

Al-Taeen epäiltiin syyllistyneen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan kirjoittamalla omalle Facebook-sivulleen eri kansanryhmiä uhkaavia, solvaavia tai panettelevia viestejä vuosina 2011-2016.

Valtakunnansyyttäjä kuitenkin päätti olla nostamatta syytettä siitäkin huolimatta, että päätöksessä suoraan todetaan: “Yhden viestin osalta Al-Taee on todennäköisesti syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.”

Syyttämättä jättämistä perustellaan muun muassa sillä, että Al-Taee on itsenäisesti ilman viranomaisen puuttumista toiminnallaan pyrkinyt poistamaan tekonsa vaikutuksia.

Pahoittelun ei olisi pitänyt riittää

Meri ihmettelee, miten anteeksipyytely poistaa toisessa tapauksessa syytteeseen johtavan teon.

– Rikos täyttyy, kun se on tehty. Toiminta sen jälkeen voi johtaa rangaistuksen mittaamisessa lievempään rangaistukseen, mutta se, että kuka pyytelee eniten anteeksi ei saisi olla ratkaisevaa syytteen nostamisvaiheessa. Perustuslain mukaan ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti erityisesti rikosoikeudellisessa kontekstissa. Muuten kyse on mielivallasta.

Al-Taee myös pyyteli kirjoituksiaan anteeksi vasta jäätyään kiinni – ei aikaisemmin.

– Aito pahoillaan olo olisi mielestäni oma-aloitteista toimintaa ja vähän eri asia kuin vasta sen jälkeen, kun on jäänyt kiinni.