Mattila: Hassu “hyljelaki”

Harmaahylje eli halli on metsästyslaissa määritelty riistaeläimeksi. Silti sitä ei voi hyödyntää kaupallisesti kuten monia muita riistaeläimiä. Aiemmin hallin pyynti oli luvanvaraista, nyt on siirrytty metsästyskiintiöön, joka on tällä hetkellä reilun tuhannen verran.

Harmaahylkeen määrä on kasvanut Itämeren alueella 2000-luvun alun noin 10 000:sta nykyiseen lähes 30 000 hylkeeseen. Vertailun vuoksi: karhuja arvioidaan Suomessa oleva n. 1 500 molemmin puolin, susia 150 molemmin puolin.

Suomessa ammuttua hallia voi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin EU-säädöstenkin nojalla vain “pienimuotoisesti ja voittoa tavoittelematta”. Tämä tarkoittaa viranomaisten tulkinnan mukaan sitä, että vain osa ammutuista halleista voidaan hyödyntää, loppu on jätettä. Hallia metsästetään käytännössä haittaeläimenä kalatalouden kannalta. Hylje ei syö pakastekalaa. Hallia pyydetään myös vesiviljelyn haittojen vähentämiseksi.

Toisaalta hirveä metsästetään myös haittojen vähentämiseksi.

Direktiivi kieltää mm. kuuteista tehtyjen tuotteiden tuomisen EU-jäsenvaltioihin, lukuun ottamatta tiettyjä poikkeuksia. Kiellon taustalla on perinteinen (mm. inuiittien harjoittama) kuutin metsästys. Kansalaismielipide on perinteistä metsästystä vastaan. Vanhempi sukupolvi muistaa Brigitte Bardot´n laajan kampanjoinnin kuuttien metsästystä vastaan. Inuiitteja eli eskimoita on myös EU-maa Tanskassa.

Kylläkin, Kanadassa on kielletty poikaskarvaisten turkisten myynti, kauppa ja vaihtokauppa jo vuonna 1987. Kanada ja Norja ovatkin vieneet direktiivin maailman kauppajärjestön tutkittavaksi.

Asetuksella ei ole siis pyritty kieltämään hyljetuotteiden kauppaa kokonaan, vaan kielto koskee kaupallista ja laajamittaista pyyntiä. Tavanomainen ja pienimuotoinen sekä alkuperäiskansojen harjoittama hylkeenpyynti on katsottu hyväksyttäväksi hyljesaaliin hyödyntämistavaksi.

Suomessa hallia voi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin vain osin. Tämä on huutava vääryys, sillä hylkeestä saadaan monenlaisia hyödykkeitä. Hylkeen nahka on kaunis ja lämmin, lihaa ja traaniakin on Suomessa hyödynnetty. Nyt halli muuttuu ongelmajätteeksi.

Hallia metsästetään, kuten metsästyslaissa säädetään. Metsästyksen eettisiä arvoja kunnioitetaan ja hylkeenpyytäjien kokemuksia hyödynnetään. Heitä on harveneva ja vanheneva joukko.

Pyynti ei kuitenkaan ole ilmaista ja saalisvarmuus on pieni. Hallin kanta tuskin muuttunee metsästämällä uhanalaiseksi. Toisin on ammattikalastajien määrä. Verkoista löytyy hylkeen repimää “haukattua” arvokalaa (siika, kuha, lohi) ja sen jäljiltä korjauskelvottomiksi revittyjä pyydyksiä. Niiden vaikutus ammattikalastajien määrän romahtamiseen on kiistaton, vaikka ammattikalastajan statusta on helpotettu koko tämän vuosituhannen.

Statuksen helpotus on itsensä pettämistä kun ilmoitamme tilastoihin ammattikalastajien määrän todellisuutta suuremmaksi. Tämäkin joukko harvenee.

Toivottavasti lakia voidaan tulkita Suomessa siten, että kaupallinen käyttö on mahdollista kiintiön mukaisesti.

Pirkko Mattila
kansanedustaja (ps),
maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen
Muhos