Viime perjantain Jussi-gaalassa nähtiin useita suomalaisten näyttelijöiden tunteenpurkauksia taiteilijoiden paheksuessa säästöjä.
Esimerkiksi näyttelijä Elias Westerberg kritisoi hallitusta Jussi-gaalassa ja väitti hallituksen ajavan kulttuuria alas.
Näyttelijä Krista Kosonen saapui Jussi-gaalaan jakamaan kunniakirjan Yleisön suosikki -elokuvalle. Myös Kosonen lausui, ettei voi käsittää kulttuuriin kohdistuvia leikkauksia.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä katsoo, että kulttuurialan vaikuttajien, kuten näyttelijöiden, ulostulot kulttuurialaan kohdistuneista säästöistä ovat osin ylimitoitettuja.
– Kulttuurilautakunnassa itsekin kuntapolitiikassa olleena tiedän, että kulttuuriväki voi joskus olla teatraalista. Tunteet ovat suuria ja äänenpainot voimakkaita. Menosäästöjen suuruusluokka kuitenkin todellisuudessa on oleellisesti vähäisempi kuin monilla muilla aloilla. Varmaankin nämä toimet ovat täysin tehtävissä myös kulttuurin alalla, Mäkelä pohtii.
Suomessa on myös merkittäviä yksityisiä mesenaatteja
Hallitus päätti viime vuonna, että kulttuurista leikataan runsaat 17 miljoonaa euroa. Kuitenkin kulttuuria rahoitetaan runsaasti monin puroin eri hallinnonaloilta. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen mukaan valtio rahoittaa kulttuuria ja taidetta jopa noin 1,3 miljardilla eurolla.
Lisäksi useat yksityiset tahot ovat merkittäviä taiteen ja kulttuurin rahoittajia. Esimerkiksi Suomen kulttuurirahasto (SKR) on yksi suurimmista yksityisistä taiteen rahoittajista. Vuosittain SKR tukee suomalaista tiedettä ja kulttuuria yli 50 miljoonalla eurolla. Taidehankkeita tukevat myös esimerkiksi Alfred Kordelinin säätiö, Koneen säätiö ja monet muut pienemät säätiöt ja yksityiset lahjoittajat.
Mäkelä kuvaa suomalaisen kulttuurin tilannetta haastavaksi, koska maamme on pieni ja kielialue niin suppea.
– Kulttuurille on vaikea löytää markkinaa muualta, ja oma kuluttajien joukko on myös pieni. Lisäksi korona-aika painaa varmasti edelleen. On toki tärkeää vaalia suomalaista ja suomenkielistä kulttuuria. Sitähän niin sanottu korkeakulttuuri ei läheskään aina ole.
Käyttäjä maksakoon enemmän
Mäkelä sanoo lähtökohtaisesti vierastavansa kulttuurin tuottamista julkisella rahalla.
– Ymmärrän kyllä esimerkiksi kirjaston maksuttomuuden arvon, mutta en pidä nykyajassa tarpeellisena veronmaksajien maksamia laitosteattereita ja -orkestereita ympäri pieniä maakuntakaupunkeja.
– Elokuvateattereidenkin pitää pyöriä liiketaloudellisesti asiakkaiden maksamilla rahoilla. Sama koskee konsertteja, festivaaleja ja vastaavia. Ei niitä rahoiteta 75-prosenttisesti veronmaksajien rahoista, vaan korkeintaan annetaan jotain pieniä tukia. Samoin on urheilun puolella. Lipputuloilla on monen lajin rahoitettava toimintaansa.
Kulttuurin rahoituksen haasteisiin vastaamiseksi Mäkelä esittää ensiksi maksajan vastuun lisäämistä kulttuurin käyttäjille.
– Soisin laajemmaltikin sen ajattelun nousevan, että käyttäjä maksaa, Mäkelä sanoo ja jatkaa, että toisaalta kulttuurintuotantoa voitaisiin jatkossa vahvistaa myös kohdennetulla verotuella.
– Voisi hyvin olla, että kulttuurin tukemiseen annetuille lahjoituksille harkittaisiin verovapautta. Laajemmassa merkityksessä kulttuuria on myös kotimainen käsityö ja taideteollisuus, jota tulisi suosia hankinnoissa niin kuluttajien kuin yhteiskunnankin tasolla.
Realismia tarvitaan myös koulutusmääriin
Monen kulttuurityöläisen osaksi jää väistämättä kapea leipä.
Mäkelä muistuttaakin realismista: Suomen kokoisessa maassa kulttuuri voi työllistää päätoimiseen palkkatyöhön vain hyvin rajallisen joukon ihmisiä. Siksi tilanteen tulee heijastua myös koulutuspolitiikkaan.
– Koulutusmäärät on pidettävä sellaisina, että valmistuneella on realistinen näkymä työllistymisestä koulutustaan vastaavaan työhön.
– Samalla tulisi mielestäni korostaa myös osa-aikaisen tai vapaaehtoispohjalta tehtävän kolmannen sektorin kulttuurityön arvoa. Sen kentän kautta on mahdollista tuottaa kulttuurin elämyksiä laajalle joukolle ihmisiä myös kevyemmällä kustannusrakenteella kuin perinteisillä kalliilla kulttuurilaitoksilla, joiden käyttämät rakennuksetkin ovat pelkästään kymmenien miljoonien tai suurempia investointeja, Mäkelä sanoo.
Kulttuurialankin on osallistuttava säästöihin
Perussuomalaisten kansanedustajat ovat viime aikoina ottaneet laajemminkin kantaa kulttuuriväen ulostuloihin.
Sanna Antikainen muistuttaa, että myös kulttuurialan on osallistuttava talouden säästötalkoisiin.
– Ei voi olla niin, että Suomessa on jokin etuoikeutettu kulttuurieliitti, joka voi jäädä tässä taloustilanteessa säästötalkoiden ulkopuolelle, Antikainen sanoo ja jatkaa:
– Suomessa muidenkin työntekijöiden on tultava toimeen omalla työllään ja yritysten on menestyttävä, että ne pysyvät pystyssä. Miksi meillä pitäisi olla veronmaksajien ylläpitämä kulttuuriala?
Kansanedustaja Vilhelm Junnila kirjoittaa somekanavillaan, että Jussi-gaalan tunteenpurkauksista voidaan päätellä, kuinka julkisen rahan jakamista pidetään kuin ihmisoikeutena.
