Maatiloja menee nurin – hallitus ei tunnu piittaavan: “Jossain kohtaa tulee pulaa ruoasta”

Uusi EU:n maatalouden ohjelmakausi muuttaa tukimaksuaikatauluja. Muutos ei helpota tilojen ahdinkoa. Kotimaisen ruoantuotannon ylläpitäminen on tärkeää huoltovarmuudenkin vuoksi.

– Odotan, että hallitus olisi oikeasti huolissaan. Nykyinen räpelöinti ei auta. Apua tarvitaan tässä ja nyt. Jos luultiin, että viime vuonna oli vaikeaa, tänä vuonna ollaan polvillaan. Tiloja tulee kaatumaan ja lopettamaan, sanoo päijäthämäläisen Heikkilän tilan perussuomalainen emäntä Sanna Vuokila ja ihmettelee, miten suomalaisesta lehmästä ja maataloudesta on tehty ilmastonmuutoksen syntipukkeja.

– Luulen, että jossain kohtaa tulee pulaa ruoasta.

Maatalous ajetaan alas

Maatilojen tulevaisuus huolettaa Vuokilaa.

– Näyttää siltä, että maatalous ajetaan alas. Kannetaan näennäistä huolta meidän tulevaisuudesta. Mitään tarpeeksi konkreettista ei tapahdu. Mihin valui se syksyn 300 miljoonan maatalouden tukipaketti?

Pärjätäkseen tilojen olisi investoitava.

– Pakko olisi investoida. Pystytkö siihen, se on eri asia. Pankit ovat armottomia neuvottelukumppaneita, Vuokila sanoo.

Tuottajat uupuvat

Kustannusten nousun ja tuottajien jatkuvan kyykyttämisen vuoksi moni tila lopettaa.

– Luonnonvarakeskuksen uusi arvio on, että tuottajien palkka olisi alta 7 euroa tunti. Oikeasti meidän palkka on alle sen. Kuka tekee sillä hinnalla 24/7?

Taloudellisten ongelmien lisäksi iso velka ja työn määrä uuvuttavat.

– Moni tila ei pysty lopettamaan. Ihmisiltä menee psyyke ja terveys. Moni on aivan piipussa. Velkaa on silmät ja korvat täynnä. Monelle ainoa keino irtaantua olisi konkurssi. Jokaisen lopettavan tilan myötä suomalaisen puhtaan ja lääkkeettömän ruoan tuotanto vähenee, hän murehtii.

Tilojen tulosta painavat myös kauppojen omat merkit.

– Niiden avulla kaupat painostavat hinnat alas, tuottajat eivät saa mitään. Jos on yksi kauppa, asiakkaiden on pakko ostaa, mitä on tarjolla. Usein on vain kaupan omia merkkejä, Pirkkaa tai Kotimaista. Pitäisi lailla kieltää kauppojen omat merkit. Niillä ne tahkoaa voitot, meille ei tipu mitään.

Tukien siirto

Pitkään väännetty EU:n nauta- ja lypsylehmäpalkkioiden maksu uhkasi siirtyä viime kuulta kevääseen. Joulukuussa palkkiosta on yleensä maksettu 70 prosenttia, nyt saatiin 40 prosenttia.

– Luojan kiitos tuli edes osa nautapalkkiosta. Osalle se vähän helpottaa, isoille tiloille se on vain hippu meressä. Moni tila joutuu neuvottelemaan uudet maksuaikataulut pankkien kanssa.

EU:n maaseutuohjelmakausi vaihtui vuoden vaihteessa. Samalla muuttuivat tukimaksujen aikataulut.

– Maksuaikataulujen muutos tietää sitä, että paljon pitää ostaa velaksi. Tiedän tiloja, joilla on maksuhäiriömerkintä, jolloin ei saa velaksi. Miten ruokit eläimet sitten? Tiloja huutokaupataan lehmineen ja tavaroineen. Se on järkyttävää.

Tulevaisuuden maksatukset ovat avoinna.

– Ruokavirasto kertoi ilmoittavansa hyvissä ajoin, että tilat pystyvät varautumaan. Moni asia on edelleen avoinna. Meidän pitäisi pian päättää, jatketaanko luomussa. Ei ole vielä tiedossa, millaisin ehdoin se voisi toteutua. Moniko lähtisi töihin, kun ei tiedä, mitä työ tulee pitämään sisällään, ja palkka tulee ehkä joskus?

Lehmästä syntipukki

Heikkilän tilalla lypsäviä on kolmisenkymmentä ja nuorta karjaa saman verran. Parsinavetta on muutettu lypsyasemaksi. Lehmät ovat pääosin ulkona, jossa niillä on olkikuivitettu pihatto. Kesällä niillä on käytössään 20 hehtaaria laidunta. Nuorille eläimille on peltolaitumen lisäksi 60 hehtaaria metsälaidunta, josta osa on perinnebiotooppia.

Pellot ovat luomussa, eläimet eivät.

Tilalla ihmetellään, miten lehmästä on tullut ilmastoasioiden syntipukki.

– Suomen puhtaasta lehmästä on tehty maailman syntisin eläin!

Ihmiset vieraantuneet luonnosta

Vuokila toivoo lisää tuottajien ja kuluttajien vuoropuhelua.

– Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja eläimistä. Lapset voivat luulla, että maitotölkit tulevat suoraan lehmästä. Kehotan käymään vierailupäivinä tiloilla, niin näkee, millaista tiloilla oikeasti on.

Heikkilän tilalla eskarilaiset ovat käyneet parikin kertaa. He saivat kummivasikat, joiden kuvia ja tarinoita Vuokila päivitti heille kuukausittain.

Sanna Vuokila harjailee ja kupsuttelee kaikkia lehmiään lypsyn lomassa.

– Kun yhtä rapsuttaa, muutkin haluavat. Ne ovat ihania persoonia. Joka lehmä on oma persoonansa. Meillä tuotetaan puhdasta ruokaa. Olen hirveän ylpeä siitä, mitä teen, hän sanoo.