Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija: Venäjän ja lännen vuorovaikutus horjuu

Ukrainan tapahtumat horjuttavat luottamusta lännen ja Venäjän keskinäiseen vuorovaikutukseen. Samaan aikaan on epäselvää, miten Nato reagoi tilanteen muutokseen. Näin arvoi maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Tommi Koivula Naton nykytilannetta.

Neuvostoliiton kaaduttua lännessä uskottiin, että Venäjä oppii, kuinka sen kannattaa käydä kauppaa ja toimia ayhä tiiviimmin yhdessä lännen kanssa.

– Keskinäinen vuorovaikutus keksitään uudelleen noin sadan vuoden välein. Näin uskottiin sata vuotta sittenkin, ettei suurvaltojen kannata käydä sotaa keskenään. Tuo uskomus romahti nopeasti, Kouvula totesi.

Venäjä näyttää haluavan eri asioita: se ei kaipaakaan win-win-tilanteita, joissa molemmat voittavat. Päinvastoin Venäjä ajattelee, että jos jotain menetetään Ukrainan suunnalta, se on meiltä pois.

– Kuinka suuria asia on, että meillä on suurvalta, joka on tyytymätön nykyiseen tilanteeseen ja haluaa muuttaa sääntöjä? Kuinka pitkäkestoinen muutos se on, Putinin aikainen vai pitempi? Oliko Jeltsinin aikainen länsimielinen Venäjä poikkeus vai palataanko siihen? Olen strategian tutkija, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, Koivula hämmästelee.

Nato tiivistyy, mutta on heikko

Koivula sanoo Naton tiivistävän rivejään kovina aikoina kuten nyt: se pitää kokouksia ja jo niillä on vaikutusta: Nato-maan kimppuun ei ole hyökätty koskaan, ellei syyskuun 11. päivän iskuja oteta huomioon. Se oli ainoa kerta, kun Nato totesi olevansa yhdessä sodassa terrorismia vastaan.

Mutta samaan aikaan virtaus vie toiseen suuntaan: USA:n silmissä Ukrainan kriisi on nytkin paikallinen ja alueellinen, eurooppalainen kriisi, joka ei USA:ta paljon hetkauta. Presidentti Barack Obama on luonnehtinut Venäjääkin alueelliseksi suurvallaksi, vaikka se itse haluaa olla globaali suurvalta, joka neuvottelee tasavertaisesti kaikkien maiden, myös USA:n kanssa.

USA kääntyy yhä enemmän itään päin. 1900-luku oli poikkeuksellinen aika, jolloin USA kiinnostui Euroopasta maailmansotien ja kylmän sodan aikana. Nyt nämä syyt ovat poistuneet ja USA haluaa Euroopan ottavan itse suuremman vastuun omasta puolustuksestaan. Naton sinänsä USA haluaa säilyvän, mutta eurooppalaisten pitäisi ottaa siitä itse vastuu.

Vain Britannia ja Ranska melko vahvoja

Natossa on vain yksi supervalta, USA ja sen lisäksi kaksi melko vahvaa maata, Ranska ja Britannia, jotka pystyvät käymään sotaa ulkomailla, mikä on suurvallan tunnusmerkki. Muilla 25 maalla ei ole juuri annettavaa yhteiselle puolustukselle, on paljon vapaamatkustajia. Puolustusmäärärahoja on pienennetty kaikkialla, kuten Suomessakin, Koivula sanoo.

– Rahaa käytetään vääriin asioihin: puolet rahasta menee palkkoihin, Koivula toteaa.

Afganistanin operaation jälkeen Natolla ei ole ollut yhdistävää tekijää. Ukraina voi olla tällainen asia nyt. Itä-Eurooppa haluaa Natolta konkretiaa. Koivula hämmästeleekin suomalaisia puheita, etteihän Nato merkitse Naton tukikohtia Suomeen.

– Puola ja Baltia vaativat tukikohtia alueelleen ja Puola varmaan saakin, Koivula sanoo.

Hän muistuttaa, ettei Nato ole nopea lääke: vaikka Suomi hakisi jäsenyyttä nyt, alle 2 vuoteen ei tapahtuisi mitään. Ja vaikka Suomi on lähempänä Natoa kuin moni Nato-maa itse, jäsenyyden tuomia turvatakuita ei Suomella ole: jäsenyys ja kumppanuus ovat eri asioita: kumppanuuteen liittyvä muu yhteistyö on kivaa puuhailua, mutta vain puuhailua, Koivula toteaa.